Jussin ja Brandyn elämätä

Treenipläjäys!

2012-02-16T21:03:00.001+02:00

Ohops... Hihi.
En ees selittele, mennään asiaan!

28.1 Agility
Molemmat pojat oli minulla mukana vapaavuorolla ja Noora tuli minua "koutsaamaan". Kerron jo tässä vaiheessa että ylistän Nooraa, koska saatiin niin loistavia neuvoja ja vinkkejä harjoitteluun!
Tällaisia juttuja sotkettiin tällä kertaa;

^ Yo. kaaviota harjoiteltiin pääasiassa Brandyn kanssa, koska edellisissä treeneissä tämä suksi ihan päin mäntyä. Heti minä sain jo alkuunsa sapiskaa. Minun pitäisi luottaa koiraan enemmän ja uskaltaa lähettää sitä mm. putkeen paljon kauempaa, juoksen nyt siis itse ihan liikaa mukana ja jään sitten sitämukaa jälkeenkin.
Tarkoitus siis oli, että jään 1/3 esteen tuntumaan kun Brandy hakee putkeen itse. Ja Brandyhän haki, ei mitään ongelmaa. Mutta seuraava ongelma, minkä Noora huomasi, oli se, että Brandy keskittyy minuun, ei esteisiin. Saatiin siis "kotiläksyksi" harjoitella estefocusta. Eli koira esteen taakse paikoilleen, palkka esteen toiselle puolelle ja kun koira lopettaa minun tuijjottamiseen ja "katsoo estettä", naksautus ja vapautus palkalle. Näin koira oppii keskittymään niihin esteisiinkin, eikä pelkästään tapita minua.
Tämä siis oli ongelma, putken jälkeen esteelle tullessa, sillä Brandy mieluummin kaartoi minun luokse, kuin haki esteelle. Saatiin kuitenkin loppujen lopuksi useampikin onnistunut suoritus = 1, 2, 3. Enempää ei sarjaan linkitetty, kun homma oli muutenkin pennulle hankala.
Jussin kanssa tehtiin koko pätkää, pidettiin hommaa kivana ja vauhdikkaana !

Jussin kanssa tehtiin yo. ^ kaaviota myös, erittäin kivaa putkeen hakemista nakuolennolta. Alkuperäisenä tarkoituksena oli putkesta hakea tuolle "kauemmalle" esteelle, mutta jostain syystä Jussi hyppäsi aina tuon lähemmän. Ei viitsitty pojan mieltä pilata korjailemalla virhettä, vaan jeejeee oli hauskaa vaikka väärä este tulikin!

Noita molempia vauhtiputkia/putkeen hakemisia tehtiin molempien poikien kanssa. Jussilla oli vauhtia, tosin olisin saanut ehkä palkkailla vähän kiivaammassa tahdissa, hyvin silti pysyi mielenkiinto! Jussin hakeminen putkiin oli myös todella kivaa katsottavaa!

Brandylläkin oli...noh vauhtia... ainakin satalasissa. Ei se ihan aina kerennyt kuuntelemaan, että mitä seuraavaksi ja minä sain kyllä myös painella ihan hyvää kyytiä. Brandy ei kestänyt tässä ns. kovassa vauhdissa kovin kaukaa lähettämistä, vaan joko huitasi putkesta kokonaan ohi, tai sitten pysähtyi siihen suulle kyselemään että ei mitä piti tehdä. Jouduin siis aika paljon näissä harjoituksissa viemään Brandyä oikealle putken suulle. Muuten meno oli loistavaa ja Brandy kuuntele ohjausta, eikä varastellut oman mielensä mukaan haluamalle putken suulle.

Tätä neliöharjoittelua tehtiin vain Brandyn kanssa. Se tosin alkoi myös jo olemaan vähän väsy, joten ihan muutama toisto (onnistunut) otettiin, jonka jälkeen sitten lopetettiin. (tämä harjoittelu oli siis viimeisenä, vaikka se onkin tässä merkinnässä toisiksi viimeisenä). Molemmat kuviot toimivat tosi kivasti. Brandy kuunteli ohjausta ja kiersi tosi hienosti ja oli mukana senkin jälkeen. Huippupentu!

Tätä harjoitusta tehtiin siis myös Brandyn kanssa. Enemmän taas varmaan oli harjoittelemista minulla kun koiralla. Ongelmakohtia oli, että miten otan koiran mukaan kun se tulee ensimmäisestä putkesta ja miten lähetän sen seuraavaan putkeen ja kuinka pitkälle siinä saan juosta mukana. On se vaan niin pirun vaikeaa saakeli, noinkin yksinkertaiset asiat. Ongelmana siis ekan putken ulostulossa oli se, että joko olin liian nopea ja lähdin koiraa odottamatta seuraavalle (koska Brandy ei vielä 100% varmasti hae putkeen) ja sitten olin jo putken suun ohi kun koiraa olisi pitänyt sinne olla ohjastamassa. Seuraavaksi tulikin ongelmaksi se, että jäin odottamaan koiraa liiaksi, eli jäin sitten jälkeen, enkä ollut mukana opastamassa sitä sinne putkeen (tässä välissä hakkasin päätä kovaa seinään!) Ei vaan oikeesti voi olla niin vaikeaa hitto vie! :D No pari onnistunehkoa saatiin ja tuli ns. nappisuorituksia, vaikka parissa epäonnistuneessakin Brandy paikkasi minun virheitä ja haki putkeen.
Sitten mennään seuraavaan ongelmaan, eli siihen, kuinka pitkään juoksen koiran "mukana" putken viertä. Itsehän olisin juoksennellut iloisesti "esteenkin ohitse" ottamaan pentua vastaan, vaan sitten löi Nooran piiska! Ei ollut asiaa esteen toiselle puolelle, ei edes esteen viereen! Kyllä meinasi tämäkin olla vaikea hahmottaa, Noora uhkasikin jo kasaavansa siihen läjän esteitä että jos juoksen siitä ohi niin poikkasen jalkani. Alkoihan sekin toimia sitten loppujen lopuksi. Ja sitten kun nyt on koulutettu ohjaaja, niin koirallehhan treenattavaa oli se putkeen hakeminen, ja sitten mikä lie "kiinnittyminen", eli huudan koiralle ns. täsmäsanan, että koira tietää putkesta tullessaan että mihin nyt mennään, ja että suunta muuttuu. Meillä tämä sana on "tässä". Hiukan oli hakua pennulla, kun putkesta tullessa tultiin aika suurella kaarella vastasuunnassa olevalle esteelle. Onnistui kuitenkin tosi hyvin tämä homma, sittenkun ohjaaja osasi.
Erittäin hyvät treenit oli molempien poikien osalta!!

30.1 Agility
Sittenpä oli Brandyn oma treenivuoro. Vähän se kävi taas kierroksilla, mutta huomattavasti vähemmän kun yleensä. Eikä paikallakaan ollut paljoa porukkaa, niin päätin sitten, että voitaisiin jotain ottaa sillä aikaa kun muita ei treenaa (= ei liikkuvaa häiriötä muualla kentällä).
Tehtiin seuraavanlaisia juttuja;

Tätä Brandy meni todella loistavasti! Se haki hirmu varmasti itsekin kaikille esteille, eikä minun tarvinnut juosta ihan esteissä kiinni sitä ohjaamassa. Toki vahavasti mukana ohjaamassa, mutta ei aivan kiinni, joten vähän irtoamistakin oli havaittavissa!

Tämä olikin sitten siinä mielessä haastavampi, että Brandy haki aina väärään päähän putkea. Tuolta ekalta esteeltä kun oli niin kiva linja väärään putken päähän. Etenkin kun itse olin huonossa kohtaa ottamassa Brandyä vastaan. Mutta sitten kun siirsin omaa kohtaani, lähes ensimmäisen esteen viereen ja ns. pakotin (ei siis päässyt suoralle linjalle kiihdyttämään väärää putkenpäätä kohti) Brandyn kääntymään mukaani toiseen suuntaan niin johan alkoi lyyti kirjoittaa. Loppurata menikin sitten todella vahvasti ja oikein. Näppärä penska!

Tällaista pyöritystä tehtiin. Brandy haki aivan upeasti itse esteille. Ja sillä oli superhauskaa kun sai vaan mennä ympäriinsä. Itse pidin melkein 1½m eroa jokaiseen esteeseen ja pyörin ns. keskellä kaikkia ja ohjasin Brandyä kädellä. Miten upeaa hakemista! Tosi pätevä penska! Nämäkin treenit oli äärimmäisen onnistuneet!

11.2 Agility
Olipa taas varattu vapaavuoro ihan illasta. Mukaan lähti Laura kera ämmien ja Noora taas koutsaamaan! Halusin pääasiassa harjoitella sitä estehakuisuutta, joten päätettiin tehdä seuraavanlainen harjoitus.

Eli koira jomman kumman puolikaaren päädyn alkuun ja siitä sitten esteitten kautta puolikaaren toiseen päätyyn. Oli muuten penskalle saakelin haastava tehtävä! Sen villapöksyt oikein savusivat kun kuumotti niin kovasti! Käytännössä Brandy varmaan olisi hypännyt pöksyistään jos voisi. Vasemmalta puolen alottaen Brandy meni tosi kivasti, vaikka vauhtia olikin vähän aavistus liikaa ja meinasi kohdassa jos toisessakin mennä vähän pitkäksi. Meni kuitenkin kaikki esteet.
Vaan sitten kun koitettiin samaa oikealta aloittaen, niin kolme ensimmäistä estettä tosi kivasti ja hallitusti, vaan sitten esteitten 2-4 vauhti kiihtyi siinä määrin, että nelosesteestä mentiin villapöksyt roihuten ohi. Noora antoi neuvoksi, että kävele, pennun pitäisi hidastaa sitten siinämäärin, että ei hötkyile esteistä ohi. Niinno, teoriassa ihan toimiva... mutta käytännössä.. Ei toiminut. Brandy lähti ihan samalla draivilla vetämään rataa ihan itsekseen, taas kolme ekaa meni tosi hienosti yli, mut sit taas neljännessä vauhtia oli jo sen verran, että ohi mentiin. Vaikka minä kävelin siis vielä 2-3 esteen välillä... Brandy ei ihan oikeasti vaan malttanut mennä hitaampaa ja kuunnella, että mitäs tehdäänkään ja mikä seuraavaksi. Tässä ei oikeasti vaan auttanut mikään. EI hidastuskarjaisu, ei hitaampi tempo ei mikään. Huonosti toimi myös odottava palkka nelosesteen jäljestä. Vauhtia oli niin kovasti, ettei palkkaa meinattu huomata. Tultiin taas siihen tulokseen, että Brandy tarvitsee ehdottomasti sitä focusharjoittelua enemmän. Sen pitää ymmärtää ne _esteet_! Tätä harjoiteltiinkin sitten loppuajasta vielä.
Brandy oli kyllä tällä kerralla muutenkin vähän turhan väsynyt. Oltiin kuitenkin käyty koirarevohkalla aamulla jäällä ja sitten kun se väsyttää itsensä vielä noilla ylimääräisillä kierroksilla niin äkkiä.
Lisäksi ihan lopusta otettiin pientä keinuharjoittelua. Otettiin siis siten, että keinun alapää oli tuettu ylös ja yläpää oli alhaalla, ja pientä ylösalas liikettä oli. Aluksi oli liikaa ja Brandy sitä vähän jännitti kun kuulu pieni tömähdyskin. Tuettiin lisää ja nyt liikkumavara oli noh, ei varmaan 2cm enempää. Vielä vähän Brandyä jännitti hypätä keinulle ja mieluummin hyppäsi siitä aina ohi, tai käväisi siinä ja hyppäsi alas. Otettiin naksu käyttöön ja alettiin palkkaamaan ylipäätänsä siitä, että se on keinulla. Ei siis vielä siitä mitään on-offia. Vaikka toki sitäkin tehtiin jos saatiin tilanne jossa Brandy pysyi keinulla. Hyvin Brandy alkoi hahmottamaan mitä haetaan, koska ollaanhan me harjoiteltu kotona sohvatyynyllä on-off asentoa.
Mutta yksi huippuunsa onnistunut suoritus ja superhyperpalkkariekkuminen ja siihen lopetus. Ehkä se siitä vielä :)

13.2 Agility
Nämä treenit menivätkin sitten... rauhoittumisen parissa. Brandy kävi taas ihan hulluilla kierroksilla ja völinä sekä kiskonta oli ihan mahdotonta. Näin siis parhaimmaksi pyhittää koko treenit taas hiljaisuusharjoittelulle, kontaktille ja yleiselle rauhoittumiselle. Muutaman kerran völinä ja riekkuminen meni oikeasti ihan överiksi ja silloin piti pentua oikeasti ojentaa. Huomasin myös, että minun pitää pyrkiä ennaltaehkäisemään liiallinen kiihtyminen (sen huomaa mm. tuijjottamisesta, vinkumisesta ja jännittyneisyydestä), koska sen jälkeen jos se pääsee siihen kiihtymistilaan, niin se ei kuuntele mitään eikä näe mitään muuta kun sen kiihtymyksen aiheuttajan.
Loppuakohden käytös taas parani ja muutaman kerran pentu ihan oma-aloitteisesti kävi makaamaan ja rauhoittumaan. Mutta en silti mainoistaisi näitä kovin hyvinä treeneinä...

14.2 Tokotreenit
Mun täytyy jo näin alkuun hehkuttaa että MITEN HIENOT TREENIT!!!!! Jos me ei agilitykentillä koskaan tulla loistamaan, niin hittovie tokossa nyt ainakin!! Pentu on nnnnniiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin taitava!
Aiheena oli seuraaminen ja perusasento. Minua tuo seuraaminen vähän huoletti, sillä pentu oli kentän ulkopuolella taas vähän haahuileva, eikä mielenkiinto ollut kyllä ainakaan minussa. Lisäksi kotona kun ollaan reenailtu tuota seuraamista, niin ongelmaksi on muodostunut edistäminen. iik.
Vaan kappas kepposta. Brandyllä meni jokin treenimoodi päälle, ja kun alettiin treenaamaan niin ZING mulla oli narunpäässä ihan eri koira. Ihan aluksi tarkastettiin perusasento eikä meitä ainakaan moitittu, eli se vissiin oli ihan hyvä. Sitten lähdettiin seuraamaan. Ja siinä vaiheessa toinen ZING ZING ! Pentu ei edistänyt! MITÄ? Mitä minä nyt tein oikein/väärin, että se korjaantui noin... yllättävästi. Lopputreeneistä näinkin pelkkiä sydämiä. Niin, NIIN hieno pentu!

Pennun vire oli loistava, paikka oli loistava ja kontakti oli loistava. Ei hyvät hyssykät, tätä kirjoittaessanikin alan näkemään sydämiä. Nämä on niitä koiraharrastuksen ydinhetkiä!
Paikoitellen vire meinasi mennä liian korkeaksi, kun meinasi pentu lähteä keulimaan, mutta nätisti tyytyi kuitenkin vain steppailemaan vierellä. Kouluttajakin oli silmät sydäminä kun pentu steppaili iloisesti seuratessaan. Teimme ihan perus seuraamista ympäriinsä, palkkasin vaihtelevasti, ripeään tahtiin, mutta sitten otin myös pidempiä pätkiä. Suoraa seuraamista vain. Lisäksi otimme seuraamista pujotellen ringissä olijoita, siinäkin mieletöntä seuraamista, ei kontakti tipahtanut kuin ihan pari kertaa vain. Tässä olisin voinut palkata ehkä vähän useammin. Saatiin taas kehua seuraamisesta. Hiukan kannustettiin enemmän kehumaan äänellä, mutta hirveästi en uskaltanut, ettei taas innostu ja lähde edistämään.

Otettiin myös seuraamista suora linja ohjaajan eteen, pysähdys, perusasento ja kätteleminen. Tämä olikin vähän haastava Brandylle, koska ihanaihanaihana uusi ihminen! Ei siis malttanut perusasentoida enää. Tässä vaiheessa kouluttaja meitä vähän haastattelikin, että mitä meillä on tavoitteena. Kerroin, että jos joskus kisaamaan päästään, niin jee! Kyseli myös että milloin mahdollisesti kisaamaan, johon sanoin, että koira on vasta 9kk lähes kaikki liikkeet kesken, joten ei meillä kiire ole. Kouluttajan kasvoilta paistoi hämmästys ja kysyikin, että "mitä", johon sanoin, että niin koira on vasta 9kk, jolloin kouluttaja katsoi yllättyneenä ja sanoi silmät pyöreänä että "seuraa noin hyvin, joo ei teillä kiirettä ole!" Seuraavaksi kouluttaja pitikin luennon nuoren koiran "loppuunpalattimisesta" jonka uskoin etenkin olevan hiukan meille suunnattu... Vaan tosiaan, meillä normisti kotona pidetään treenit lyhyinä ja hauskoina. Myöskin tuolla treeneissä pidetään välillä vaan hauskaa ja pidetään leikkihetkiä.

Lisäksi harjoiteltiin täyskäännöksiä ja käännöksiä oikealle. Hiukan oli väljää meillä, mutta innostin ja imutin, niin hiukan parani. Täytyisi näitäkin kotona harjoitella enemmän. Nyt on lähinnä mennyt tuon "suoran seuraamisen" hiomiseksi. Alkoi pentu myös jo selkeästi hiukan väsyä. Ei siis tehty enää niin tavoitteellisesti, kunhan harjoiteltiin ja pidettiin homma hauskana ja palkattiin paljon.
Viimeisenä harjoitteluna vastapäiset parit, seuraamista keskelle, pysähdys, perusasento ja liikkeelle. Meillä parina oli Hupsis. Ensimmäisen seuruun ja perusasennon Brandy teki tosi kivasti, kerran taisi vilkaista Hupsaa. Palkkasin pallolla. Seuraava seuruu hyvin, mutta ei niin hyvin kuin ensimmäinen kerta. Viimeinen, eli kolmas kerta meni kaikista huonoiten, sillä seuruu ei ollut enää niin vietikäs, hidas perusasento sekä Hupsaa olisi ollut kiva käydä moikkaamassa. Noo, ei ole niin justiinsa. Lopuksi otettiin vielä lyhyt seuraamispätkä. Hiukan jouduin nostattamaan virettä, mutta heti kun oli hyvä vire, hyvä paikka ja kontakti, niin viskaisin pallon ja kehuin hurjan hurjasti. Sitten heiteltiin tovi palloa ja riekuttiin. Brandy sai myös viedä pallon autoon asti!
Vielä kerran. UPEAT TREENIT! <3

Muuta
Muuten ollaan treenailtu pienesti kotona pakkasten salliessa myös ulkona. Lenkkeilty omalla porukalla, mutta myös isolla porukalla uusien koirien kera. Ensimmäisellä lenkillä oli mukana öö. BC Pinna, lappari Hupsis ja Delia, sheltti Netta, malikkalapsi Rintti, seropi Tilla ja Juba&Bräne sekä omistajat tietty.

Toisella lenkillä sitten minun pojat, koikkeri Adya, sheltit Minttu&Meela&Armi, schappe Atte, dalmis Nino, lappari Hupsis ja kleini Peikko. Jälkimmäisellä lenkillä Rändi sai vähän turpaansa Atelta ja purinaa Ninolta, mutta Aten osalta se oli ihan normaalia pennun ojentamista. Brandy vain vähän draamasi siihen lisäksi. Tassu meni minuutin ajan täysin käyttökelvottomaksi ja pentu oli kolmijalkainen... siihen asti kun joku heitti lumipallon... Sitten unohtuikin, että jalka oli kipeä....

Lisäksi Brandy kävi tänään äidin ja kasvattaja Mian kanssa Joen eläinlääkärillä hakemassa ekinokokkihäädön. Tulevaisuutta ajatellen, näistä suunnitelmista lisää mahdollisesti myöhemmin ;) Painoa pojalla oli 22,6kg.
Kuvat ovat otettu ensimmäisen porukan lenkiltä.

Loppuun vielä kuva iloisesta sylikoirasta :D Ja omistajan jäätyneestä naamasta.....

Talvinen kuvapläjäys

2012-01-21T20:07:00.003+02:00

Koska minulla ei ole mitään järkevää sanottavaa, pikkutreenejä ollaan lenkin yhteydessä tehty, niin saatte kuvapostauksen. Lähinnä ollaan treenattu sellaisia asioita joita voi palkata lumipalloilla, kepeillä tai lelulla. Koska sormeni ei kestä tuota pakkasta ja kuolaista koiran suuta. Vaikkakin saatiin nyt oikein kehityskelpoinen vinkki, että jotain "tuubiruokaa" esim. maksamakkaraa tai esim. kokonaisia nakkeja (ja koira saa siitä itse ottaa palan), niin voi pitää lapaset kädessä :) Tätä lähdemme testaamaan, niin saataisiin treenattua esim. sitä seuraamista paremmaksi.

Oho, olihan minulla sittenkin jotain sanottavaa, mutta tässä ne lupaamani kuvat :D

Reilu 8kk

Ja tässä vielä muutamia "parhaita paloja"

Hamsteri

Brandyjyrä

Onneksi joku nauttii lenkkeilystä

Ja Jussista on niin vähän kuvia, koska sen päätoiminen olinpaikka on ollut minun vieressäni ilmeellä "Joko voidaan mennä kotiin?"

Tänään rauhoitutaan ja ollaan hiljaa

2012-01-17T19:45:00.000+02:00

Ei siis varsinaisesti tänään, mutta se oli eilisten agitreenien teemana.
Lähdettiin koko popula agitreeneihin kävellen. Kun päästiin hallille vievän tien alkuun alkoi Brandy jo kohkaamaan. Käveltiin kuitenkin koko matka siten, etten sallinut pennulta yhtään vetämistä. Tätä tehtiin ihan hallin ovelle saakka. Hallin ovella minä ja Jussi mentiin ensin ja Brandy tuli namin rauhallisella avustuksella sisään. Otin namin siksi, koska tiesin, että jos olisin kutsunut pennun sisään, se olisi syöksynyt sinne satalasissa ja multa olisi varmaan katkennut käsi. Siispä tultiin halliin namilla imuttaen rauhassa.
Noh.. Oltiin päästy halliin ja olin Jussilta ottamassa vaatteita pois, kunnes Brandy keksiikin että ei saakeli ollaan agihallissa, täällä pitää juostaaaaaaaaaa. Minä lensin polvilleni ja käsi pyörähti varmaan 160 astetta kun pentu päätti lähteä. Sain kuitenkin pidettyä hihnan käsissä ja vaikka tämä seuraava saattaa kamalalta kuulostaakkin, niin laitoin pennun maihin tällaisen käytöksen jälkeen. Pentu myös pysyi maissa kunnes rauhoittui. Vapautin pennun, otin sen kontaktiin ja palkkasin. Olin ehkä itsekin häkeltynyt omasta toiminnastani, koska yleensä ei todellakaan ole ollut tapana laittaa koiraa maihin.

Aluksi oltiin pennun kanssa nurkassa ja minä istuin sen kanssa maassa. Otettiin kontaktiharjoituksia ja pyrin pitämään pennun huomion minussa. Kyllä näki miten pennulla oli vaikeaa kun muut treenasivat ja me vaan... oltiin. Välistä se ihan vain tärisi kun villapöksyt kärtsäsivät niin kovasti persuksissa. Palkkasin myös hiljaa olemisesta runsaasti ja toisinaan vain syötin nameja (jos pentu oli rauhallisesti maassa). Välillä pentu sai "kohtauksia" jolloin olisi halunnut sännätä radalle ja kun ei päässyt niin alkoi volisemaan. Tällaisia tilanteita oli kun joku juoksi radalla vauhdikkaasti tai meni putkeen. Etenkin putket olivat järkyttävän paha paikka. Yleensä kun näin, että joku ottaa putkea, käskin pennun samalla hetkellä maahan ja palkkasin välittömästi.

Olin itseasiassa melko tyytyväinen pennun käytökseen, vaikka se tuntui olevankin kuin käsissä oleva raketti joka on valmiina räjähtämään. Pentu oli myös yllättävän hiljainen. Johtuen varmaan pitkälti siitä, että pidin sen kiireisenä, eikä se saanut juurikaan tuijjotella radalle ja katsoa muiden tekemistä. Tosin siitä palkkasin myös, jos pentu katsoi muiden tekemistä oli suht rauhallisesti ja hiljaa. Aika paljon tuo piippasi kyllä, mutta ei sentään louskuttanut ja ölissyt kuin ihan muutamisen kerran.

Lähdettiin hallilta kun pentu oli ainakin suht rauhallisessa mielentilassa.
Näitä rauhoittumisharjoittelukertoja vielä ainakin muutama. Esim. ensi maanantain aion myös pitää rauhoittumiskertana. Lauantaina on irtovuoro (jossa ei toiv. ole muita) ja silloin tehdään esteharjoittelua. Sitten sitä seuraavana maanantaina luultavasti taas pidetään rauhoittelukerta. Voisin yrittää pyrkiä siihen, että varsinaiset treenivuorot pidettäisiin rauhoituskertoina, ainakin pääosin ja sitten jos saisin sitten viikolle irtovuoron jolloin sitten saataisiin rauhassa treenata. Katsotaan kuin käy.

"Mutta kajaanissa sitten potti kotiin"

2012-01-16T20:08:00.009+02:00

....kuten sen facebooktilassani x2 PUN ei sij. mätsäilyn jälkeen tokaisin. En hirveästi siis turhaan uhonnut saati valehdellut.
Lähdettiin matkaan siinä puoli viiden maita aamuisella 15.1, suunnattiin auton nokka kohti Kajaania. Matkassa mukana olivat Laura + Minttu&Meela&lainakoira Ludo, Anna + Hupsis, Hete + Teppo, minä + Brandy sekä kennelpoika Ansku ilman koiraa. Auto olikin taas jälleen kerran aivan tupaten täynnä. Hyvin meni matka kuitenkin ilman ongelmia.
Paikan päällä oltiin siinä kahdeksan pintoja, ja meidän kehähän alkoi vasta klo 12. Siinä oli siis taas aikaa ihan kerrakseen. Matkaseurueemme esiintyi pääosin tässä välissä Hupsis lappari sai H:n, Teppo corgi ERI, Meela PEK2 KP, Minttu ERI ja matkakoira Ludo EH.

Sittenpä olikin meidän vuoro siirtyillä kehään. Tuomari pyysi meitä heti ensi alkuun juoksemaan kehän ympäri. Tässä Brandy hiukan meinasi ottaa tuulta alleen, mutta huomautuksesta taas nätille raville. Sitten tuomari pyysi meitä juoksemaan edes-takaisin. Tässä Brandy juoksi todella kauniisti. Sittenpä seisoatönötettiin tuomarin syynissä melko pitkäkin hetki. Brandy seisoi jostain syystä tosi levottomasti ja siirteli takajalkoja tuon tuostakin ja olisi halunnut seiso kasassa. Jouduin hyvin usein korjaamaan asentoa. Siitä huolimatta meille tyrkättiin KP -ruusuke kouraan (ja tyrkättiin myös ne laatuarvostelulippulappuset, jotka myöhemmin kävin palauttamassa kun tajusin, että niitä etsitään :D). Muita urospentuja ei ollutkaan. Yksi narttupentu oli, Snowhite Cowboys Leila ja sekin sai KP:n. Meitä pyydettiin hetki seisomaan ja sitten juoksemaan kehän ympäri. Kun oltiin juostu ympäri puolikas kehä, tuomari pysäyttää ja ojentaa meille punaisen ruusukkeen! JES JES JES! Brandy oli ROP-pentu!! Meinasin siinä iloissani unohtaa kätellä tuomaria kun otin ruusukkeen vastaan.

Meidän arvostelu oli seuraavanlainen;

"Nice young male. Good bones. Correct type of head, still developing. Strong enough topline. Very well developed body. Ribcage long enough. Excellent angulation in front, enough behind. Moves with enough drive. Correct topline"
Suom. "Kiva nuori uros. Hyvä luusto. Oikeantyyppinen pää, kehittyy vielä. Tarpeeksi vahva ylälinja. Erittäin hyvin kehittynyt runko. Rintakehä tarpeeksi pitkä. Erinomasesti kulmautunut edestä, tarpeeksi takaa. Liikkuessa draivia on tarpeeksi. Oikea ylälinja."
PEK1 KP ROP-pentu
Tuomarina Ligita Zake, Latvia

ps. kuten laura ilmaisi "valokuvatotuus" iski päin naamaani kun näin kuvan. Penskahan on totaalisesti hävittänyt takakulmauksensa jonnekkin. + on suhteellisen...neliömäinen O_o No.. Ehkä se vielä kehittyy....

Epäonnen viikko?

2012-01-14T17:17:00.000+02:00

Mennyt edellinen viikko on ollut kohtuullisen suosta, niin ei ole ollut motivaatiota kirjoitellakkaan mitänn. Pöh.

Maanantain agitreenit 2.1
Ei mitään perin kummallista näissä treeneissä. Brandy oli taan niin kuumunut että voi pyhä lehmä. Radan reunalla se vaan huutaa kielloista huolimatta ja huomion siirrosta huolimatta (vinkkejä?).. Radalla se säätää tosi paljon omiaan kun ei malta keskittyä, kuunnella ja katsoa. Ja auta armias jos joku muu harjoittelee samaan aikaan esim. juoksee kovasti, menee putkessa tai leikkii leluilla. Korvat katoaa samantien. Eikä ole muuten yksi tai kaksi kertaa kun se on varastanut/karannut häiritsemään toisten suoritusta tai varastamaan palkkalelun. Huoh. Mulla menee kohta usko meidän agitreeneihin.
Noh. Joka tapauksessa. Harjoiteltiin keppejä, jotka meni ihan perushyvin. Hakee jo tosi kivasti suoralta linjalta ja tosi tosi tosi harvoin enää juoksee ohi. Vielä vois hinkkailla tätä suoraa ja sit alkaa harjottelemaan sitä vinompaa hakua. Vähän nytkin jo vaihdeltiin kulmaa, mutta pääasiassa pidettiin kuitenkin hakukulma suorana.
Sitten harjoiteltiin seuraavanlaista estesarjarykelmää

Tehtiin molempia eri versioita tästä ja ohjausta molemmin puolin. Laura oli namialustana. Tosi herkästi Brandy haki putken jälkeen esteen ohi, joten sai ihan karjua pennun huomiota itseensä ja ottaa sen käteen kiinni, jotta se tajusi ottaa myös esteen siihen väliin. Loppujen lopuksi alkoi sujua, eikä pentu enää hakenut esteen ohi.

Tässäkään ei mitään ongelmaaa. ^

Eikä tässä ^

Suurin ongelma tuli tässä. ^
Brandy meni hienosti putkeen, sekä ensimmäisen esteen putken jälkeen, muttä tämän jälkeen se haki aivan joka ikinen kerta ekan esteen jälkeen minun oikealle puolelle vaikka olisi pitänyt leluakin vasemmassa kädessä niin aina se haki oikealle puolelle ja esteen ohi. Vaikka odotin ja "vein" sitä toiselle esteelle tai Laura heiluttaa lelua tai namialustaa, niin ei. Ei niinkuin mitään käsitystä mikä aivopieru pennulla tässä oli. Kerran saatiin onnistumaan siten, että pysäytin pennun ekan esteen jälkeen ja mentiin siitä kakkoseste. Mikä lie ongelma tässä oli, en tiedä.
Semmoset reenit.

Jussi viskoo hampaita jälleen!
Taisi olla öö, tiistaipäivä(?) kun minulla oli kaveri kylässä jolle sitten rupesin kertomaan harjakoirien hammaspuutoksista ja esittelin sitten Jussin hammaskalustoa ja kerroin miten Jussiltakin on katkennut hampaita.. Ja kappas! Taas sain kukkaroni kevennykseksi huomata että taas oli yksi kulmuri katkennut aivan tyveään myöten. Kyseessä oikeanpuolen alakulmahammas. Tunsin kuitenkin pienen palasen hammasta vielä ikenen sisällä, joten eikun soittelemaan eläinlääkäreihin. Päädyin tällä kertaa soittelemaan Joen Eläinlääkäriin Jussi Hyvöselle, sillä Kivuttoman Martinalle ei ollut aikoja, enkä ko. paikan muille vapaille lääkäreille halunnut viedä. Saimme ajan tostaille iltapäiväksi. Jussia jännitti ihan suunnattomasti Jussi-lääkärin käsittelyssä pöydällä. Se halusi koko ajan vain syliin ja pois tilanteesta. Antoi kuitenkin tutkia nätisti, vaikka tilanne ahdisti hirmuisesti. Jussi sai nukutuspiikkiä pyllyyn ja sitten hampaanjämän poistoon.
Homma oli nopeasti ohi. Ja Jussi-lääkäri kertoi että hampaan loppu oli aivan säröillä ja murusina mitä sieltä poistettiin. Jussi sai kivunlievityspiikin, antibioottipiikin sekä herätyspiikin ja päästiinkin sitten kotia.
Nyt meillä onkin suussa enää yksi kulmahammas joka on siis vasemman puolen yläkulmuri.

Match Show 6.1
Rändin kanssa pakkauduttiin Lauran autoon joka oli taas reunojaan myöten täynnä. Matkassa oli lähes koko VIP-team taasen. Mätsäri järjestettiin tiedepuiston parkkihallissa.
Tällä kertaa Brandyä ei oltu sen kummemmin väsytetty, joten pennussa riitti virtaa. Otimme kuitenkin vuoroamme odotellessa tokojuttuja. Lähinnä sivulle tulemista yms. helppoa ajankulutushommaa.
Meillä oli tuomarina "kasvattajatuomari", eli Wilhelmiina Virolainen joka kasvattaa aussieita nimelle Patchcoat. Päätin koittaa ensimmäistä kertaa Brandyn esittämistä "vapaana" kun ollaan sitä nyt kotosalla harjoiteltu. Brandy meni ihan mutkalle ilosta kun tuttu Wilhelmiina tuli tutkiskelemaan. Tosin malttoi sitten rauhoittua ja tönöttää paikallaankin. Seisoi minun makuuni ihan kivasti, tosi tömäkästi paikallaan, eikä eväänsä liikuttanut vaikka en ollut ns. hollilla. Juostessa sai muutaman kerran huomauttaa, että ei olla juoksukilpailussa ja hiljempaakin voi kulkea. Vapaalla hihnalla kuitenkin mentiin, josta saatiinkin tuomarilta kiitosta.
Brandy sai punaisen nauhan.
Kokoomakehässä oli hurjasti porukkaa. Vaikka jaettiin kahteen erään, niin silti ei mahtunut ottamaan kuin muutaman juoksuaskeleen silloin tällöin. Tässä en enää seisottanut vapaasti, koska ei mahtunut, seisotin siis "normaalisti". Ei päästy jatkoon.
Myöhemmin Wilhelmiina kävi antamassa minulle esitysvinkkejä. Huomautin, ettei minun välttämättä kannata esittää Brandyä vapaasti, koska joudun jäämään niin lähelle, että koira katsoo ns. ylöspäin, jolloin sen etukulmakset häviää. Lisäksi sen takajalat on silloin vähän miten sattuu. Oli kyllä todella kiva saada nämä vinkit, koska itse ei pysty näkemään miltä se koira siellä kehässä tosiasiassa näyttääkään. Jatketaan siis ns. "vanhalla esitystyylillä".
Tulos siis PUN ei sij.

Match Show 8.1
Tämäpä olikin sitten ihan oman seuran mätsärit, eli POKSin mätsärit ja poksin lämpimässä hallissa. Osallistujia oli enemmän kuin laki sallii ja odottelua oli! Olimme kävelleet hallille, mutta sen enempää Brandyä ei ollut väsytetty.
Vuoromme kuitenkin tuli. Brandy seisoi todella nätisti "vanhalla tyylillä". Tuomarin tullessa tutkimaan, se van käänsi päätään katsoen kuka tulee ja heilutti häntää. Sitten pää kääntyi taas kohti nakkia. Siinä se tönötti paikallaan tuijjottaen nakkia, eväänsä liikuttamatta sillä välin kun tuomari katsoi hampaat ja tutki kropan läpi. TÄTÄ OLI ODOTETTU! Ensimmäinen kerta kun se malttaa olla paikoillaan ja on maan tasalla eikä yritä kavuta tuomarin syliin tai antaa pusuja. Se käyttäytyi kun hienompikin näyttelypiski. Riehutin sitä kehässä ennen juoksuosuutta, mikä osoittautui virheeksi. Brandy otti ehkä muutaman raviaskeleen juoksun lopussa, mutten se pomppi ja laukkaili. Seisoi kuitenkin taas sitten edustavasti lopussa. Saatiin punainen nauha.
Kokoomakehässä koirat vain seisotettiin ei liikutettu enää ollenkaan. Brandy esiintyi huippuhienosti! Siksipä vähän harmittikin kun ei jatkoon meitä otettu vaikka pentu oli rehellisesti sanoen paljon parempi kuin osa jatkoon päässeistä.... Noh, aina ei voi pärjätä vaikka hyvin menisikin.
Tulos siis PUN ei sij.

Tämän viikon agi ja tokotreenit jätettiin suosiolla välistä omistajan treenaamiseen sopimattoman mielentilan takia. Sen verran kaikkea turhaa draamaa elämässä joka veti mielen vitutuksen puolelle. Ei kehtaa mennä treeneihin koiralle kiukkuamaan ja pilaamaan esim. liikkeitä.
Ollaan muutenkin pidetty Brandyn kanssa tässä jo useampi viikko taukoa tokoamisesta. Brandyn moodi tekemiselle on ollut vähän haluton ja kokeileva. "Onko pakko tehdä, no en tiijä viittinkö tehä, okei teen kohta jos huvittaa". Myös takapihalta karkailua on ollut havaittavissa + yleistä perseilykäytöstä mm. ohitustilanteissa, joten taitaa tuo murkkuikä painaa päälle pikkuhiljaa. Ollaan sitten tehty kaikkea epäpätevää temppuilua tokoilun sijasta. Ollaan mm. opeteltu kuolemaan, lätkimään tassulla, pitämään herkkua kuonon päällä, kiertämään puita yms. pätevää.

Pienesti kuitenkin otin pari päivää sitten mm. seuraamista. Ja voi taivaan tähden! Pentu oli niin kikeissä, että hyvä ettei lentoon lähtenyt vietikkään seuraamisensa kanssa! Selkeästi taukoilu oli tehnyt siis hyvää! WAU!

Tänään käytiin myös vip-teamilla tokoamassa. Mukana siis Laura + sheltit Minttu&Meela, Emmi + villis Toivo, Anna + lappari Hupsis, Noora + beecee Pinna, Ansku + cockeri Bogi ja öö Joku + koikkeri Adya. Minä lähdin Brandyn kanssa, koska en uskonut Jussin arvostavan moisia talvirientoja. Sen sijaan annoin Jussille työstettäväksi raa'an rustoluun. Luultavasti oli näin elämäänsä tyytyväinen.
Brandy oli taas ihan kikseissä. Suunnaton volina ja ölinä, kiskominen ja riekkuminen. Muutaman kerran piti kyllä huomauttaa ettei moinen toiminta ole suotavaa. Siihen ei ihan samanlailla pelkkä positiivinen vahvistaminen toimi, niinkuin esim. Jussiin. Tottakai huomautuksen jälkeen kun käytös on oikeaa, niin palkataan.
Otettiin paikkamakuuta, häiriötä taisi vain olla vähän liikaa, koska Brandy oli koko ajan lähtökuopissaan. Erittäin paha ärsyke oli etenkin Pinnan vinkuva patukka jolla leikittiin. Muutaman kerran Brandy karkasikin tutkimaan muiden treenaajien tilannetta, käskin vain ihmisten rähistä sitä pois. En usko että se muulla oppii... Tietenkin pitäisi yrittää ennaltaehkäistä, mutta aina ei vain onnistu.
Otettiin myös seuraamista, vähän kontakti silloin tällöin tippui, mutta tosi hyvää silti. Olin tyytyväinen! Otettiin vain suoraa pätkää.
Lisäksi otettiin luoksetuloa, tosi hienosti ja vauhdilla se tulee. Otettiin sekä "läpi juoksua" että ihan oikeaa luoksetuloa.
Lisäksi nosteltiin kapulaa. Hyvin nosti, joten päätin ottaa sitten ihan noutoakin. Sivulle siis, kapulan heitto kohtuullisen lähelle. Käsky. Brandy lähtee tosi vauhdikkaasti kapulalle, mutta sen suuhun ottamisessa oli jotain räveltämistä. Se ei tuntunut osaavan ottaa sitä hyvään otteeseen vaan kokeili montaa otetta. Takaisin tuonti on ihan ok. Vähän ehkä hidas. Sekä välistä meinaa tulla jotain aivopieruja, että lähteekin "kierrokselle" kapulan kanssa. Ei siis varsinaisesti lähde mihinkään, mutta tekee kaarroksen, eli paluu ei ole suora, vaikkei matkaa ole nimeksikään. Lisäksi eteentulo tuppaa toisinaan menemään vinoksi. Näitä siis korjattava.
Pääasiassa olin oikein tyytyväinen treeniin vaikka alku menikin täydeksi höyryämiseksi, mutta sitten kun pentu malttoi keskittyä ja kuunnella, niin työskentely oli tosi hienoa!

Huomenna onkin sitten Kajaani KV, viimeinen pentuluokka. Saas nähdä miten käy! Siitä lisää mahdollisesti huomenna!

Vuosi 2011 ja vuoden 2012 tavoitteet

2012-01-02T02:49:00.001+02:00

Koska minua ei nukuta, niin tehdään "tälle päivälle" kolmaskin blogipäivitys. En tee tästä mitään hirmuista muisteloa, niinkuin monet ovat tehneet. Minä olen siinä todella huono! Kertoilen vaan pääpointteja ja tavotteiden toteutumisesta koottuine selityksineen. Kirjotusvirheistä en toki vastaa enää tähän maailman aikaan (klo 02.02).

Tavoitteet Jussille vuodelle 2011

Olin kirjoittanut blogimerkintään Jussille seuraavaa;
"Suunnitelmissa tälle vuodelle siis mätsäreissä ja näyttelyissä pyörimistä sekä agin jatkamista ja mahdollisesti möllikisat."

Toisaalle olin kirjoittanut;
"Näyttelyissä tavoitteena
- Jos nyt jostain ERI meille napsahtaisi, ja hyviä arvosteluja tietenkin
- Pieni salainen toivomus olisi myös SA, mutta se tulee sitten lepsulta tuomarilta. Ei varsinainen tavoite, haave lähinnä.
- Pöytäkäyttäytymisen harjoittelua
- Juoksemisen ja vapaana seisomisen harjoittelua
- Mätsäreitä monta monituista.

Agility
- Jatkoryhmään pääsy keväällä
- 2-4 möllikisaa?
- Mahdollisesti loppukesästä virallisiin sähläämään. Ja jos ainakin tulos saataisiin, ettei menisi hyllylle.
Muuta
- ei mitään erikoisia, jotain temppuja ja sähläämistä.
- Lihaskuntoa, massaa, paljon ihmis- ja koirakontakteja
- Uuden perheenjäsenen hyväksyminen"

Tarkastellaampa siis hiukan lähempää...
Näyttelyissä tavoitteena oli
- Jos nyt jostain ERI meille napsahtaisi, ja hyviä arvosteluja tietenkin
Eipä herunut ERIä, ainoastaan EH pieksämäeltä Harto Stockmarilta, aivan hirvittävällä käytöksellä. Jos olisin päässyt itse esittämään, niin koira ei olisi varmasti panikoinut niin paljoa, niin olisi saattanut ERI napsahtaakkin. Tällä kertaa näin.
- Pieni salainen toivomus olisi myös SA, mutta se tulee sitten lepsulta tuomarilta. Ei varsinainen tavoite, haave lähinnä.
Eipä täten näkynyt myös SA:ta...
- Pöytäkäyttäytymisen harjoittelua
Itseasiassa aika vähän tätä loppujen lopuksi harjoiteltiin... Pari kertaa pidettiin reenejä porukalla ja sitten mätsäreissä... Pikkasen takapakkia otettiin tuolla pieksämäellä silloin...
- Juoksemisen ja vapaana seisomisen harjoittelua
No juoksentelua ei juurikaan harjoiteltu. Vapaana seisomista kylläkin. Oppi varsin mallikkaasti seisomaan edes jotenkuten edustavasti vapaana.
- Mätsäreitä monta monituista
No eipä niitä mätsäreitäkään nyt tullut kierrettyä kuin 6kpl, vaikka paljon enemmän olisi ollut tarjolla. Kaikki mätsärit ilman sijoitusta. Niin hyviä kuin huonoja suorituksia joukossa.
Agility
- Jatkoryhmään pääsy keväällä
Taidettiin änkeytyä jatkoryhmään kesän alussa. Treenailtiin syksylle ja sitten Jussi jäikin epämääräisen epämäärättömälle tauolle haluttomuutensa takia. Sitten treenailtiin silloin tällöin.
- 2-4 möllikisaa?
Ei tullut möllejä ei. Ensinnäkin päästiin niin myöhään ryhmään. Sitten rikoin jalkani. Ja sitten ilmentyi tämä Jussin haluttomuus. Möllit siis jäi...
- Mahdollisesti loppukesästä virallisiin sähläämään. Ja jos ainakin tulos saataisiin, ettei menisi hyllylle.
Eipä sen suuremmin virallisiinkaan menty sitten :D
Muuta
- ei mitään erikoisia, jotain temppuja ja sähläämistä.
Tulikohan meille mitään uutta. No ainakin jotain sähläilimme. Kävimmehän toki muutaman kerran kokeilemassa jälkeä. Kävimme koiratanssikurssin. Onhan siinä jo jotain kerrakseen! Koiratanssi etenkin oli tosi kivaa vaihtelua sekä minulle, että Jussille!
- Lihaskuntoa, massaa, paljon ihmis- ja koirakontakteja
Lihaskunto ja massa... Eh... No hupsista. Tähän minulla ei oikeasti ole edes hyvää selitystä. Ei vaan tullut...tehtyä. Pari kertaa käytiin pyörälenkkeilemässä.. Eipä juuri kummempaa. Ihmis- ja koirakontakteja tuli kuitenkin varmasti senkin edestä sitten. Käytiin monilla reissutuksilla, tapaamisissa ja juhannuskin meni koiraisissa merkeissä. Tämä vuosi oli kyllä äärimmäisen hyvä kontaktivuosi. Suurin kiitos siitä kuuluu ns. JNS-Vip teamille, eli Team. Laura & Minttu, Meela, Team Emmi & Toivo, Team Ansku & Bogi ja Team Anna & Hupsis.
- Uuden perheenjäsenen hyväksyminen
Tämä sujui paremmin kuin hyvin. Otettu lapsoinen hyvin vastaan, eikä minkäänlaista mielenosoittamista ole esiintynyt. Nyt tosin kun pentu vetelee jo nuorisoiässä, ei Jussi oikeen jaksa sen koheltelua katsoa. Vaikka vastahan nuo tuossa olohuoneen matolla nuhjusivat omaa leikkiään.

Tiivistettynä siis.... tämän vuoden tavoitteet ei ehkä menneet ihan niin nappiin kuin ne olisi pitänyt mennä. Etenkin agi ja näyttelypuoli ryssiintyi aika tyylikkäästi. Mutta toisaalta paikkailtiin niitä sitten erittäin pätevästi juuri esim. jäljellä (yritettiin ainakin!!) ja koiratanssilla.

Rinolle olin rustannut seuraavaa;

"Rino vanhuksen osalta melko auki suunnitelmat, riippuen voinnista, niin mahdollisesti yhdet tai kahdet mätsärit"
Ja tämän kohdalla tultiin siihen tulokseen että pappa jää nyt kaikesta rilluttelusta eläkkeelle. Se ei yksinkertaisesti enää jaksa pitkää ja touhukasta päivää. Niinpä pappa kävi yksissä mätsäreissä ja 12.3 ura päätettiin huipulla kun tuloksissa seisoi SIN BIS3!

Brandylle ei tavoitteita ollutkaan rustattu vuodelle 2011. Pieni paimenlapsi kotiutui juhannuksen tienoolla ja siitä lähtien siitä on yritetty koulia kunnon koirakansalaista. Pari menestyksen virstanpylvästä kuitenkin on tullut kun 12.11 Brandy oli ylämyllyllä järjestetyssä match showssa pentujen SIN1 ja loppupeleissä koko mätsärin BIS1! Seuraava näyttelykoettelemus olikin sitten 4.12 helsingin voittajanäyttelyssä, missä Brandy oli upeasti VSP-pentu!! Ollaan myös ahkerasti tokoiltu ja se on omasta mielestäni oikein hyvällä mallilla. Nyt eikun vain sitten lisää hinkkailemaan ja kohti vuotta 2012 ja tavoitteita! :)

Jussin vuoden 2012 tavoitteet;
- Näyttelyitä pari ainakin 1 ERI? SA taas unelmana.
- Mätsäreissä pöytäharjottelua ja varmuuden lisääminen
- Koiratanssin jatkaminen (möllit/kisat?)
- Agin harrastuspohjainen jatkaminen (muutama mölli?)
- Hiotaan noita ALOn liikkeitä taino oikeestaan niitä epäolennaisia asioita ja sitten josko möllit kesällä.

Brandyn vuoden 2012 tavoitteet;
- ALO liikkeet kuntoon ja ainakin mölleihin jos en kisaamaan asti vielä uskaltaudu.
- Agin jatkaminen, jatkoryhmäytyminen (loppuvuodesta möllit?)
- Näyttelyissä pyöriminen, ERI SA? Junnusertejä?
- Mätsäreissä pyöriminen ja harjoittelu.
- VEPE?
- Haku?

Rinolle ei sen kummempia tavoitteita. Toivonmukaan papparainen mahdollisimman terveenä pysyisi ja jaksaisi olla ilonamme vielä tämän vuoden (ja siihen vielä pari vuotta lisää!).

Joulu ja uusivuosi

2012-01-01T22:00:00.000+02:00

Joulun saatte lähinnä kuvina, koska ei siitä ole mitään kovin hurjaa kerrottavaa :P

Uutena vuonna oltiinkin sitten jo kotona vaikuttamassa. Suunnitelmana oli sitten juhlistaa Lauran luona ylhäisessä Noljakassa koiraporukan kera, jotta kenenkään ei tarvitse jättää koiriaan yksin, laittaa niitä hoitoon tai missata juhlintaa. Itse kun en esim. halua koiriani äidille viedä uudeksi vuodeksi hoitoon, sillä siellä on Rino, joka pelkää kuollakseen raketteja. Enkä halua pelon tarttuvan omiin koiriini.
No joka tapauksessa. Lähdin koirineni kävelemään kohti ylhäistä noljakkaa ja kun minä en ollut tajunnut katsella kelloa, niin kappas kepposta kun kello sattui lyömään 18 kun olimme puolivälissä matkaa. Ja siitähän se ryske sitten alkoi. mm. viereiseltä kentältä lähti ensin yksi iso raketti. Molemmat koirat säikähti pamausta, mutta eivät ns. tiedostaneet sen lähdettä ja jatkoivat reippaina eteenpäin. Itse en noteerannut asiaa ollenkaan. Samaiselta kentältä lähti sitten melkein heti perään toinen iso raketti. Pojat säikähtivät taas, mutta tällä kertaa hoksasivat myös siitä tulevan valon ja räiskeen. Sitä ne sitten säikähtivät enemmän. Molempien hännät laskivat, kummallakaan ei koipien väliin, mutta eivät olleet ylhäälläkään. Jussista tuli höyryveturi joka veti eteenpäin, kun taas Brandy tuli minun jalkojen lähelle kävelemään ja vilkuilemaan taivaalle odottaen sen rysähtävän niskaan.
Kumpikaan koirista ei kuitenkaan menettänyt toimintakykyään ja kuuntelivat mm. käskyjä, ehkä hiukan ns. hätäisesti ja turvaa hakien, muttei missään tapauksessa paniikissa olleet kumpikaan.
Lauralle kun päästiin, niin ulkona oleva ryske unohtui tyystin. Molemmat käyttäytyivät oikein siivosti kylässä.
Välissä kun ulkona käytiin, niin vieressä taas ryskättiin. Molemmat tekivät tarpeensa ja olisivat sitten sisälle halunneet lähteä. Muu porukka sitten jatkoi koirineen ja myö mentiin takaisin sisälle. Sisällä Brandy hakeutui pöydän alle istumaan ja hetken läähätteli. Rauhoittui sitten sinne nukkumaan. Muiden palatessa vielä leikittiin hetki ja sitten käytiin nukkumaan.
Kotiinpaluumatka meni oikein hyvin. Ei ryskännytkään enää niin paljon, mutta vähän Brandy ehkä odotteli, että millon taas räjähtää.
Seuraavana päivänä (eli tänään) Brandy on ollut ulkoillessa ihan normaali. Vähän vilkuillut taivaalle ja kirkkaita kohteita (esim. katulamppuja), mutta muuten reipas. Sisällä ollessa mattimyöhäiset räjäyttelivät viimeisiä paukkujaan. Niihin ei juuri noteerannut vaikka minulla oli ikkuna auki. Yhteen havahtui unestaan, kuunteli korvat tötteröllä ja käänteli päätä, mutta kävi sitten takaisin nukkumaan. Jussikin hiukan niitä kuunteli, mutta ei erityisemmin stressaillut.
Hiukan ehkä yllätyin Jussin pelkäämisestä, sillä viime vuonna ei pauketta pelännyt vaikka vieressä ryskäsi.

Sellaista meille.

Parempi reeni

2012-01-01T21:36:00.000+02:00

Jepjep. Koska olen olevinaan omannut hyvinkin mielenkiintoisen ja jännittävän elämän, en ole olevinaan kerennyt kirjoittaa tätä merkintää. Vaikka oikeasti minulla on ollut supertylsää ja aikaa vaikka muille jakaa. En edes tiedä, että miksi olen lykännyt tätä, koska reenit meni todella hyvin! :)
Eli maanantaina 26pvä oli jälleen agitreenit Brandyn kanssa. Äitin kyydillä sinne huristelin kun siellä oltiin kyläilemässä vielä tuolloin. Jussi ja Rino jäi pitämään torppaa pystyssä.

Paikalla oli meidän lisäksemme vain Satu koirineen. Joten tungosta ja häiriötä ei ollut nimeksikään. Ehkä ihan kiva vaihteeksi. Brandy oli muutenkin hiukahkon väsynyt kun oltiin käyty riekkumassa äidin naapurin Hessu lk.saksanseisojan kanssa + tunnin lenkki umpihangessa rämpien. Ja lisäksi Brandy ei kunnolla oikein osaa äidin luona rauhottua. Se on aina korvat ja häntä tötteröllä tutkimassa milloin missäkin tapahtuu jotain. Joten virtaa ei ollut. Toisaalta huono, toisaalta hyvä. Mutta sanoisin, että hiukan liian väsynyt pentu kyllä oli, vaikka innokkaasti tekikin.

Noh, jokatapauksessa. Harjoiteltiin paljon erilaisia asioita ja pidettiin kaiken touhuamisen välillä hyvät tauot. Myöskin paikallapysymiset onnistui tällä kerralla todella loistavasti. Kertaakaan ei tainnut varastaa. Pari kertaa se kävi yksinään juoksemassa kunniakierroksia, mutta muuten oli oikein hyvin kuulolla.

Taas tällainen kuviointi. Oikein hyvin meni. Ainut, että Brandyn pitäisi kiertää "kolmos esteelle" vähän kauempaa, sillä mikäli esteessä olisi edes medirima, niin se tulisi varmasti alas. Sen verran niukkoja nämä käännökset. (ainiin btw. meillä on rimat nykyään joko kokonaan jalaksilla, tai sitten puolittain jalaksella kenottaen, haetaan tällä jo pientä hyppyhahmotusta). Tein molemmin puolin, jotta saadaan molemmilta puolin ohjausta aikaan. Itse liikun tässä aika vähän, ja tulen ns. blokkaamaan kakkos ja kolmosesteen väliin, ettei Brandy keksi tehdä välistävetoa. Ei se kyllä ole pitkään aikaan enää yrittänytkään, mutta varmuudeksi. Tosin pitäisi varmasti harjoitella sitä välistävetoakin joskus. Palkkasin kuviolla lelulla, viskoin siis narulelun vikan esteen jälestä.

Sitten samalla estekokoonpanolla tällaista kuviointia. Brandy tosi hienosti kiersi, tuli ns. oikeaan käteen kiinni, jatkoi itsenäisesti kakkosesteelle ja taas aika niukasti kiertäen kolmoselle. Mutta oikein päteväinen penska! Palkkasin tässä myös lelulla ja otin molemman puolen ohjausta. Ainakin yritin :D

Sitten otettiin seuraavanlaista systeemiä. Ensin otettiin ihan vain 1,2,3 hyppyä. Etenemistä. Vähänhän nuo rimat kolisee, muttaaah.. Palkkasin taas viskaamalla narulelun 3 esteen jälkeen.

Seuraavaksi otettiinkin sitten vielä putki mukaan remmiin, tosi upeasti haki putkeen, aluksi piti vähän viedä sitä sinne, mutta idean hoksattuaan ei niin paljon tarvinnut mukana mennä. Palkkasin sitten putken jälkeen, lelulla jälleen.

Sitten otettiin lisää esteitä remmiin seuraavasti. Elikkä putken jälkeen taas kaksi "suoraa estettä". Tässä pyrin siihen, että pääsen lähettämään putkeen kakkosesteeltä ja odottaa sitten putken jälkeisellä esteellä. Ei mitään ongelmaa! Pentu haki putkeen tosi pätevästi noinkin kaukaa lähetettynä ja tuli hienosti loppuun myös loput kaksi estettä. Lelulla palkkausta jälleen.

Sitten otettiin vielä vähän taas lisää esteitä ja ohjausta remmiin. Elikkäs nelosesteen jälkeen vielä kierrätys ja kaksi estettä. Ensin en vienyt tarpeeksi selvästi kierrätykselle, joten pujahti välistä. Seuraavalla kerralla menin vähän blokkaamaan väliin ja selvemmin itsekin kierrätin lähempänä, niin ei mtn ongelmaa. Hienosti kiersi ja haki seuraavaakin estettä. Ja sen esteen jälkeen sitten palkka. Myös ns. peilikuvana sama kuvio, että tuli harjoiteltua sitä molemmilta puolin ohjausta.

Loppuunsa vielä sitten tällainen kuvio samaisella radalla. Itse odotin siis kakkosesteellä, ohjasin sen ja sitten putkeen. Otin vastaan vähän putken jälkeen ja otin vasempaan käteen ja viimeiselle esteelle ohjaus. Hiukan taisi Brandy olla epävarma, että mitä täytynee tehdä. Mutta hienosti meni niinkuin oli tarkoituskin. Päteväinen lapsoinen!

Kuten huomaa, niin en vielä nää tarpeelliseksi tehdä Brandyn kanssa pitkää ratapätkää, saati sitten mitään kieputusta. Itsekin kuitenkin vielä menen kieputtamisessa sekaisin, niin parempi että Brandy saa nyt ensin yleistä varmuutta esteisiin ja niiden hakemiseen ennenkuin lähdetään törttöilemään mitään hankalampaa.

Tehtiin myös keppejä verkoilla. Nyt oli hakeminen jo vähän parempaa kuin viimeksi, vaikka Brandy olisi muutaman kerran taas halunnut oikoa tiensä namialustalle jota Satu vahti silmä kovana. Vähän epävarmaa ja hitaanpuoleista oli keppeily jälleen, mutta eiköhän ne siitä varmistu.

Hubaisaa Joulua!

2011-12-24T20:35:00.000+02:00

Erittäin hyvää Joulua ja ratkiriemukasta sekä menestyksekästä Uutta Vuotta 2012!
Meillä on jo lahjat jaettu, koirat sai luut ja vähän muitakin herkkuja (katotaa mitä Brandyn maha tykkää..). Äidin luona siis ollaan eli kaikki kolme tassuttelijaa on mukana menossa.

Kaikki kolme <3

Ei ehkä paras treeni.

2011-12-21T20:11:00.000+02:00

Maanantai.. Maanantai.. Hienosti se alkoi jo heti aamulla kun nukuin pommiin. Enkä nyt tiedä paraniko yhtään agitreeneissäkään...
Normisti lähdettiin koko revohka kävelemään hallille, huomasin jo siinä lenkkeillessäni, että edellispäivän *köh* hunovointisuus päivä kostautuu. Pentu ei siis sunnuntaina saanut mitään normilenkkejä kummallisempaa aktiviteettia, ja se tosiaan kostautui sitten maanantaina.. Ilmeisesti. Koko matkan hallille penskan hihnakäyttäytyminen oli jotain.... no ei niin kaunista. Ja sitten kun lunta satoi, niin suurimman osan matkasta pentu hyppelehti ja syöksähteli kohti lumihiutaleita, niitä metsästäessään. .....kyllähän se vielä silloin nauratti.

Vaan eipä naurattanut hallilla enää. Kun päästiin halliin, alkoi Brandy välittömästi mölisemään ja soittamaan suutansa. "Jumankauta nää muut treenaa täällä, MINÄ HALUAN MYÖS JUOSTA. MENNÄÄN MENNÄÄN!" Vaan eipä siinä vielä kaikki.. Kun laskin pennun irti että aletaan treenaamaan, en kerennyt edes kissaa sanoa kun pentu katoaa vierestä kuin pieru saharaan ja lähtee nelistämään ympäri kenttää sata lasissa. Hienoa! Pienellä viiveellä se tuli kyllä kutsusta takaisin. Otettiin uudelleen. Kerkesin paikoittaa, ottaa kaksi estettä, ja WROOOMMM pentu menee taas. Kuinka.. kivaa.

Noh. kolmas kerta toden sanoo. Ja hyvimpä sitten kertoikin, että pennulla ihan liikaa virtaa... Pitelin pannasta kiinni ja toisaalla juoksi toinen treenaaja putkissa ja hyvä ettei käsi lähtenyt liitoksistaan kun Brandy oli sitä mieltä, että nyt kyllä täytyy päästä tuon kanssa juoksemaan noissa putkissa!
Otin pennun ja pallon ja menin ulos. Siellä viskoin pennulle aikani palloa ja otin tokojuttuja. Että vähän saisi tuota virtaa pois ja energiatasoa madallettua. Vaikka pallo toki nostaa virettä ja kiihdyttää, niin pakko oli sitä ylimääräistä energiaa jotenkin purkaa.

Mentiin sisälle halliin, eikä käytöksessä juuri muutosta tapahtunut. Vieläkin oli kova hinku tekemään kaikkea satanen lasissa + moikkaamaan kaikki treeniseuralaiset. No sitten meille pidettiin pieni "hiljainen hetki" että saatiin mekin jotain tehtyä. Suurimmaksi osaksi meidän treenit meni mm. lähtöluvan odottelemisen harjoittelemiseen. Pentu ryösti minkä kerkesi. Aina palautin paikalleen. Kävelin esteen taakse, kävelin takaisin koiran luokse palkkasin, kävelin pois, palasin takaisin palkkasin. Ja sitten jossain välissä lähtölupa. Vaan saatiin kyllä ihan kunnolla jankata noita odottamisia tällä kertaa. Pentu ei olisi millään malttanut! Yleensä se odottaa lähtölupaa todella kauniisti.
No joka tapauksessa. Teimme tämänlaista harjoitusta

Ja tällaista myös

Tosi hienosti meni silloin kun pentu malttoi kuunnella ja katsoa mitä minä teen ja sanon. Kovasti olisi aina "kakkosesteen" jälkeen ollut hinku lähteä johonkin rallittelemaan, mutta kun tarpeeksi täpäkkään huomautti, että suunta muuttuu, niin hoksasihan se pentukin sen!

Väliajoilla harjoittelimme sitten ihan perus kontaktin ottamista ja odottamista sekä rauhoittumista.
Väliajan jälkeen teimmekin sitten irtoamisjuttuja. Seuraavanlaisella kokoonpanolla. Eli tuo este putki putki suora. Ensin tehtiin pelkästään tuota esteen jälkeistä putkea, ei ongelmata. Sitten tehtiin este, putki. Tässäkään ei muuta ongelmaa ollut kuin se lähtöluvan odottaminen. Sitä piti taas vähän reenailla.

Kun este putki sujui odottamisineen niin otimme koko pätkän, eli este, ja molemmat putket. Tässä pentu osasi ja pelastelikin minua, koska itse ryssin ohjauksellani. Ongelma tuli siis lähinnä viimeisellä putkella. Eka este ja putki bueno, mut vikaan putkeen hakeminen oli penskalla tosi vaikeeta. Varmaan johtuen huonosta ohjauksestani. En osoittanut tarpeeksi lähellä ja matalalla, että seuraavaksi pitää myös mennä putkeen. Monta kertaa pentu huristeli ohitse. Sitten oli myös suorituksia jossa pentu juoksi vikasta putkesta pari senttiä ohi, mutta sitten oli AHAAA, putkeen, no käännyn takaisin ja menen. Jätettiin kohtuullisen onnistuneeseen suoritukseen. Koitan skarpata.

Teimme myös keppejä. Oli pennulta vissiin ihan tyystin unohtunut koko homma. Alkeistasolta siis lähtettiin. Monta kertaa pennusta olisi ollut hauska juosta suoraan namialustalle menemättä keppejä, mutta the namialustan vartija oli paikallaan. Ei siis tullut namukkaa väärästä suorituksesta. Sitten kun se verkkokuja löytyi, niin ei olisi taaskaan meinannut jaksaa keskittyä siihen missä ne verkot menee, vaan vauhdilla ja verkkoja päin. Sitten alkoi käymään niin, että kun minä lähetin pennun, meni pentu ensin hienosti, sitten se pysähtyi keskelle suoritusta ja kääntyi katsomaan, että "mitäs mun pitää nyt tehä". Eli pentu vähän vaati minun mukana oloa ja kannustusta että meni reippaasti loppuun saakka. Lopetettiin hyvään suoritukseen.

Lopussa tehtiin vielä seuraavanlaisia harjoituksia

Yo. kuvio meni loistavasti aivan moitteetta, ei minkään näköistä ongelmata. Hiukan pentu kyseli esteelle tullessa, että "mitää, apuaa?", mutta tarpeeksi tomerasti kun itse kiersin vähän mukana ja kierrätin, niin kyllähän se oikea suunta sitten löytyi!

Tässäkään ei ollut mitään kompastuskiviä. Viimeisen putken putkikulma oli vähän vieras, mutta ei haitannut, hienosti haki!

Vaikka osittain treenit menikin ihan hyvin, niin perseilystä jäi vähän huono maku suuhun. Pennusta kun oli mukava häiritä myös muitten suorituksia, käydä varastamassa muiden palkat (no, aika paha kyllä on jos jotain palkataan pallolla tai vetoleikillä, pitäähän siihen päästä mukaan!), kylläpä omistajaa hävetti ja sai koko ajan olla pyytämässä anteeksi treenikavereilta.

No sellaset treenit ne sitten. Mitä tästä opimme? No ainakin sen, ettei omistajalla ole varaa pidellä löhöpäiviä vaikka olisi kuinka kra--... huono olo, varsinkaan jos seuraavana päivänä pennun tulisi olla edes hiukan kuulolla.

Mitäs muuta myö ollaan tehty? No tokoilu me ollaan jätetty vähemmälle, ei olla kapuloitu tai seurattu juuri ollenkaan. Pidetään vähän taukoa ja annetaan juttujen muhia päässä. Sen sijaan me ollaan kehitetty tähän sijaisharjoitteita, kuten tassulla minun jalkaan läpsäisy, kuolemista, istu maahan istu maahan siirtymisiä, lenkeillä puiden kiertämistä ja kaartamista ja mitähän vielä. Jos seuraavaksi vaikka kurrettaminen ja vilkuttaminen? :D

Mustan hevosen paluu!

2011-12-17T18:49:00.000+02:00

Okei, virallisesti lupaan lopettaa mustasta hevosesta jauhamisen ja puhun asioista niiden oikeilla nimillä. Eli Jussii, Jussi, Jussinen!
Käväistiin Jubabaan kanssa treenailemassa hallilla tiistaina, eli olikos se nyt 13pvä..? Brandyn oli tarkoitus myös lähteä mukaan, mutta hän jäi vartioimaan taloa koska oli halunnut laittaa pakkinsa sekaisin raakaluusta. En viitsinyt sen enempää jo valmiiksi seonnutta pakkia höykyyttää.

Treeneissä mukana oli kaksi shelttineitoa, eli Minttu ja Meela, sekä hauska ihmisLaura. Kasattiin helppo ja helpostikoottava rata jossa oli niin Mintulle, Jussille kuin Meelallekkin tekemistä. Jussin kanssa mentiin ensin. Taidettiinkohan me mennä mineillä eka harjoitus? No joka tapauksessa, rata on tässä;

Tehiin Jussin kanssa pätkissä rataa. Pääasialliset palkkauspisteet oli 4 (pöytä), 8 (keinu), 11 kepit ja siitä sitten loppuun. Nyt taas jälkiviisaana mietin, että olisi hyvä ollut palkata vielä tuohon esteen 17 jälkeen. Noo, ensi kerralla koitan ajatella edistysviisaasti.
Jussi suoritti rataa ihan huipusti, haki 3 putkeen ihan loistavasti, vaikka vähän vaikea kulma. Ja siitä pöydälle. Jussi on myös onneksi niin kiinni minussa, että 7 putkikaan ei tuottanut ongelmia. Ei siis lähtenyt hakemaan esteelle 12, niinkuin esim. Minttu teki kun sain hänen ohjaamistaan koittaa. Putkesta vastaanottaminen meinasi olla minulle ihan ylitsepääsemätön tehtävä ja ryssin siinä ainakin kolme kertaa. Ensin en tajunnut edes lähteä koiraa sieltä hakemaan (vaikka olin sen kyllä suunnitellut), toisella kerralla sama juttu, kolmannella kertaa Laura karjuu miulle muistutukseksi, että juokse, no minä juoksin ja tein jonkun ihan ihme valssipiruetin sinne (joka oli aivan turha), neljännellä kerralla jopa onnistuin! Keinulla super, vaikka ensin vähän jännätti. Pari kertaa siitä taisi hypätä ensin poiskin, mutta sitten tuli reippaana miehenä. Ja keinulla on ihan huimaa edistystä kun ei tarvitse enää mitenkään kontrolloida tuota keinun alastuloa, ihan ilman avituksia siis mennäään. Siinä en jäänyt kontaktille painostamaan, ettei ahdistu liiaksi. Kunhan suoritti nätisti, niin se riitti. 9 oli vaikea. Vaikka Jussi osaa kiertää, niin itse en ilmeisesti sitä osaa oikeaoppisesti rataa suorittaessa ilmaista/ohjata, koska radassa Jussi failuroi sen aina. Eli pitäisi sitä kiertämistä ihan radassa harjoitella enemmän, kun yksistään se kuitenkin osataan. Ainakin videota katsellessa olin huomaavinani, että käännän rintamasuunan liian aikaisin, enkä ns. vie koiraa toiselle puolelle ja vedä sitä sieltä pois. (hakkaa päätä seinään). Kepit. Kepit. Kepit. Vaikealta puolelta ohjattuna Jussille tooooooodella hankalat. Paremmin menee ns. "oikealta puolelta" ja Jussi osaa siltä puolelta suorittaa niitä itsenäisemmin eikä tapita minun kättäni kuin haukka. Treeniä siis "väärän puolen" keppeihin. Loput esteet jees, vaikka itse olin liian vikkelä 13-15 välissä, enkä jäänyt odottamaan Jussia 14, ns. imuuttamaan, joten se kiersi sen. 16-17 "kiertäminen" taas failuroi. Nyt ihan selvästi käänsin rintamasuunnan "vetääkseni" Jussin välistä. Joten minun vika, ettei koira tehnyt oikein. Loppupätkä hienosti.

Treenailtiin erikseen keppejä ja sitten tätä viimeistä hyppypätkää, joka saatiin menemään kohtuullisesti yhdellä kertaa.
Jussi oli niin reipas ja iloisa. Sitä oli niin mukava katsella kun siitä ihan oikeasti oli hauskaa! Palkkasin paljon ja riehuin itsekin, pidin homman niin hauskana ja pidin "jeejee" -tunnelman yllä vaikka olisi vähän pieleen mennytkin. Olisin tietysti voinut palkata vielä tiheämmin. Loppua kohden alkoi vauhti Jussilla jo vähän hyytymään, joten katsoin paremmaksi lopettaa. Olisin tietty voinut lopettaa jo aiemmin, mutta minkäs sille voi kun on tyhmä pää.

On se kyllä hitsivie. Uuden vuoden lupauksena lupaan yrittää olla parempi ohjaaja. Koirat ne niin osaisi, mutta kyllä ne nyt hitto tekee väärin jos minä käsken niitä tekemään väärin/olen epäselvä ja annan huonot ohjeet mitä pitäisi tehdä. Jos esim. Brandy ei tule koskaan pärjäämään agikentillä, niin saatte kyllä ihan kokonaan syyttää minua, minun vanhuuden kangistamaa ruhoani ja hidasta liikkeiden johdatusta aivoista raajoihin. Sekä tietysti tätä kaikkea massaa joka yrittää hikisenä ja hengästyneenä pysyä perässä. Jussi taas on niin haastava koirana jo muutenkin, että minussa ei vaan taida olla tarpeeksi taitoa saada siitä koskaan loistavaa agikoiraa. Täytynee myöntää, että se on minulle luonneominaisuuksiltaan liian monipuolisesti haastava. Mutta parhaamme yritetään. Ja isoin tavoite on nyt saada pidettyä tuo into palamassa tähän lajiin. Käydään harvakseltaan treenailemassa, ehkä korkeintaan pari kertaa kuussa? Pidetään juttu mahdollisimman hauskana. Pientä toivoa elättelisin, että jos myö mölleihin kesällä (/tai vähän aikaisemminkin, mikäli esim. poksin hallissa järkätään) päästäisiin pitämään hauskaa. Tuskin virallisissa tullaan koskaan Jussin kanssa starttaamaan.

Pari todistevideota vielä tähän loppuun! :) (ja kyllä, minua saa paiskoa tiiliskivillä tuosta minun ohjauksesta). Myöskin vinkkejä otan mielelläni vastaan / teidän näkökantoja mitä tein väärin / mitä olisin voinut tehdä toisin. Itse olen kuitenkin niiiiiiiiiiiiiin noviisi tässä hommassa. Pitäisi päästä jollekkin ohjauskurssille, kun alkeiskurssilla opetettiin vain perusohjauskuviot, ja radanlukutaitoa minulla ei ole nimeksikään.

Musta hevonen yllättää!

2011-12-13T19:43:00.000+02:00

Eilen oli Brandyn pentuagitreenit, jonne kerkesin oikein hyvissä ajoin. Treenit oli yllätyksiä täynnä, mutta mustan hevosen salaisuuden saatte lukea vasta tämän merkinnän loppupuolella!

Brandy oli taas ihan onnesta mutkalla kun pääsimme halliin. Laitoin Brandyn ja Jussin odottelemaan isoon häkkiin siksi aikaa kun laittelimme "rataa" valmiiksi. Radalla oli kieputusesteet, 4 esteen suora, kepit verkoilla, pussi, este putki putki "suora", keinu, ja muuri putki kieputus. Brandyn kanssa ei otettu ollenkaan, estekieputusta, keinua eikä muuri putkea.
Ensimmäisenä harjoittelimme irtoamista neljän esteen suoralla. Ensin pidin koirasta itse kiinni jä lähetin sen eteen -käskyllä kaikki neljä estettä namialustalle. Ei mitään ongelmaa. Sitten otin myös siten, että paikoitin esteitten taakse, otin vastaan kakkosesteellä ja oli tarkoitus edetä kaksi viimeistä estettä sitten "yhdessä" (vaikka auttamattomasti minä jään kyllä jälkeen....). Tässä tuli ensimmäisellä kerralla jo ongelma. Kolme estettä meni ihan super, mutta ennen neljättä pentu jäi kytistämään minua ja odottamaan minulta palkkaa. Tai sitten vain ohjasin huonosti. Toinen kerta meni sitten jo niin kuin pitikin. Tässä näin jälkiviisaana taas voin ajatella, etten vaihtanut kertaakaan ohjauspuolta. Saakelin saakeli.
Tauon jälkeen sitten harjoittelimme keppejä verkoilla. Laitoin namialustan odottamaan keppien "päätyyn" ja ohjasin sitten kädellä "kujalle" kun pentu oli niin epävarma mitä pitää tehdä. Pari kertaa se taas juoksi verkkoihin, mutta myöhemmin ei enää. Kaukaa lähettäen pentu herkästi menee vain keppien ohi. Ja tässä meillä olikin vähän hankaluuksia, kun ei ollut ketään vahtimassa namialustaa. Piti vain itse olla pentua vikkelämpi. Mutta alkoi Brandy jo hoksata ideaa, että kepeille on haettava jos meinaa namukkaa saada. Hienosti se lähti sitten pikkuhiljaa kulkemaan. Vaikka aika koomisen näköistä kun pentu kauhoo eteenpäin minkä kerkeää, tyyli oli kovin....matala :D Mutta hyvin siihen nähden taas edettiin, että oli vasta toinen kerta kepeillä.
Taas tauon jälkeen lähdettiin harjoittelemaan putkieste sarjaa. Huima kolmen esteen sarja :'D

Ensin otettiin ihan basic, este ja suoraputki ja palkka. Tässä käytin palkkana narupalloa. Ja sitten toisinpäin, eli suoraputki, este ja palkka. Tosi taitava pentu. Hakee putkeen ja esteelle ihan huipusti! Sitten otettiin tuo kokonainen kolmen esteen rata. Eli mutkaputken toisesta päästä sisään (siitä missä numero), sitten suoraan putkeen ja este. Pari kertaa oli ongelmana oikean putken pään hakeminen, Brandy oli sitä mieltä, että toinen putkenpää on paljon parempi. Vaikka omasta mielestäni selvästi kaikillä kehoni osilla osoitin tätä numeroitua päätä, rintamasuunta, käsi, loppujen lopuksi ei auttanut kuin mennä seisomaan "väärän pään" eteen ja sieltä lähettää pentu oikeaan päähän putkea. Seuraava ongelma oli sitten, että itse olin liian nopsakka. En jäänyt odottelemaan ja varmistamaan suoralle putkelle, joten pentu posotti siitä ohi. Seuraavalla kerralla jäin antamaan vähän lähemmäs selkeitä ohjeita, ja putkeenhan se sitten posautti. Seuraava ongelma oli että olin itse liian hidas ja pentu kerkesi putkesta ennenkuin itse kerkesin sinne, joten pentu jäi tietysti kysymään, että mitä seuraavaksi. Hienosti se sitten lähti kuitenkin hakemaan viimeistäkin estettä. Kerran saatii yhtenäinen tosi hieno suoritus aikaiseksi ja siihen sitten lopetettiin, että jääpi hyvä mieli :)

Lopussa koiteltiin vielä pussia Sadun avustamana. Satu lähetti Brandyn pussiin kun minä toisessa päässä kutsuin sitä ja pidin pussia ylhäällä. Aika monesti Brandy sieltä kääntyikin vikkelään takaisin. Lopulta Brandy tuli hienosti "avoinaisesta pussista", joten lähettiin pienentämään pussin suuta. Ei mitään ongelmaa! Itsenäisesti Brandy kävikin kerran ihan kokonaisen suljetun pussin suorittamassa, joten ei se ainakaan pelkää! Pätevä pentu. Ja koska olen itse edelleen niin tyhmä, enkä osaa lopettaa ajoissa, niin kokeilinpa sitten ohjatusti putkeen menemistä. Monta kertaa tuli huono suoritus, mutta siihenhän ei voi lopettaa. Joten täytyi tehdä monta kertaa ennenkuin saatiin ohjattu hyvä suljetun pussin suoritus. Siitä sai pentu huippukehut ja narupallon riepoteltavaksi. Siihen lopetettiin sitten.

Hyvin on pentu alkanut kyllä lukea jo ohjausta. Ei kyllä olla vielä mitään monimutkaista tehty juurikin sen takia, että pidetään homma hauskana, ei liian vaativana. Mieluummin päätöntä suoraanjuoksua näin alkuun kun huippuunsa hiottuja ohjauskuvioita. Vaan siitä tehtävät pikkuhiljaa lähtevät vaikeutumaan, kehityksen mukaan!

Sittenpä voinkin kertoa teille mustan hevosen, yllättäjän tarinan! Suureksi yllätyksekseni (ja etenkin omaksi yllätyksekseni) voin paljastaa, että tämä musta hevonen on nimeltään Jussi. Ja Jussihan on oikeasti koira, eikä edes musta, mutta tiedätte sanonnan :D Treenien loppuun jäi luppoaikaa, joten ajattelin ihan Jussin mielenvirkistykseksi ottaa sillä ihan muutaman esteen. Poika oli jo ihan intopiukeana kun otin sen häkistä, ja se pyöri kun väkkärä, sen jalat steppari ja häntä viuhki kun propelli..... Siinä vaiheessa jo mietin, että otinko vahingossa jonkun toisen koiran. Jussi oli ihan räjähtämispisteessä, kun tehtiin alkulämmitysjuttuja. Otin ihan ensimmäiseksi Jussilla Brandyn kanssakin tehdyn hyppy ja suoraputki jutun. JA MIKÄ VAUHTI. Jussi juoksi, se laukkasi, se meni lujaa!! Mitä ihmettä. Kuka varasti sen perässä tallustaneen ravissa kulkeneen luuskan??? Mulla oli varmaan silmät lautasen kokoisena. Minä en ihan oikeasti uskonut, että mulla oli _Jussi_ siinä ohjattavana. Siis ei hyvän tähden.
Sitten otettiin vielä puomi irrallisena, ja vau mikä vauhti siinäkin.
Sitten otettiin tällainen "kieputus" Jussin kanssa;

Jussi irtoili tosi hyvin ja haki hienosti itsekin esteille, eli mun ei tarvinnut olla siinä vieressä varmistelemassa, että _tämä_ seuraavaksi, vaan mä pystyin vaan kädellä osottelemaan ja juoksemaan itsekin hiukan kauempana. Tää harjoitus meni niin täydellisesti ja mun makuun oikein oppikirjamaisesti, niin lopetettiin siihen.
Mulla on varmaan joku herkkiskausi menossa kun taas nieleskelin onnenkyyneleitä :')
Musta oli niin ihanaa nähdä Jussin taas nauttivan agista ja yleisestikin tekemisestä. Se on tällä tavalla nauttinut agista sillon kun meillä oli alkeiskurssi, eli n. vuosi sitten. Voivoi miun pientä harjaolentoistani <3

Kapulassa

2011-12-08T12:03:00.000+02:00

Pentu on ihan kapuloissaan ollut viimepäivinä. En minä sille toki mitään juota, mutta noutokapulaa olen vinhasti tunkenut suuhun, kuvainnollisesti. Ihan itse se on saanut sitä nostella. Tämä on vain tällainen lyhyt hypetys kun koulussa pakoilen tehtäviä.

Tosiaan, ollaan Brandyn kanssa jo pidemmän aikaa piristetty iltojamme kapuloiden pitämisen, nostamisen, kauempaa hakemisen ja eteentuomisen kanssa.
Eilen harjoiteltiin myös. Ensin ihan vain nostamista, sitten hakemista vauvakapulalla. Mutta sitten päätin olla hiukan uhkarohkea ja ketjuttaa tämän kaiken yhteen. Ja voi hyvän tähden pääsin lähes herkistymään, eikä ilonkyyneleet olleet kaukana.
Otin Brandyn sivulle, "heitin" vauvakapulan n. metrin päähän. Ensimmäinen yllätys siinä, että Brandy pysyi vierellä. Pysyi vieläkin. Sitten annoin käskyn "hae". Brandy lähtee heti käskyn saatuaan kapulalle, ottaa kapulan suuhun ja toi sen tiiviisti eteen minulle. Pidätin sitä suussakin ennenkuin naksutin, otin kapulan ja palkkasin mitä hurjimmin!!
Miten taitava se onkaan! Jos pennusta ei tule multichampionvoittajakoiraa, niin ainakin siitä tokovalio työstetään. Pennusta siihen kyllä on, minun kanssani voi sitten tulla ongelmia koska voisin olla parempi ohjaaja.

Se mitä ongelmia meillä on ollut, niin Brandystä kapulat on vähän tylsiä ja sitä pitää kehua ihan hurjasti aina, että se mielenkiinto pysyy. Yksi ongelma oli myös väljä tai vino eteentulo. Mutta nyt on oppinut pentu tulemaan tiiviisti ja suoraan eteen kapulankin kanssa. Tästä on hyvä jatkaa ulkona harjoitteluun, vauhtinoutoon ja pidempiin matkoihin, kun on perusrakenne jo aivosolukoissa muhimassa.

Lisäksi ollaan nosteltu sitä uutta aikuisten kapulaa. Pentu ei vieläkään kauheasti arvosta painavaa puukalikkaa, mutta hurjalla kehumisella on intoa tähänkin juttuun saatu hieman. Toissapäivänä pentu nosti kapulan käteeni kun istuin maassa. Eilen sitten aloitin istumisella ja kun sitä oli vahvistettu, niin pidensin pitämisaikaa. Tämäkin meni oikein hyvin. Nousimpa sitten seisomaan ja pyysin pentua nostamaan kapulan käteeni kun seison. Eikä mitään ongelmaa. Tätä nyt hinkkaillaan ja vahvistetaan erilaisilla matkoilla ja pitämisen pituutta vaihdellaan. Sitten varmaan aletaan harjottelemaan tuon kapulan eteentuomista! On se niin taitava!

Ylpeä olen pienestä merlejätkästäni!

Voittoisainen voittaja!

2011-12-07T17:59:00.000+02:00

Okei, ei me ehkä sitä isointa pystiä sieltä vielä käyty hakemassa, mutta melko lähelle!

Lähdimme siis reissumatkaan perjantaina iltapäivällä. Pakkauduimme autoon ja ensin Brandy sai matkustaa hulppeassa takakonttihäkissä. Se ilo tosin loppu lyhyeen, kun kävimme hakemassa Reetan ja Nino -dalmiksen kyytiin. Katsoimme parhaimmaksi teljetä ison pilkullisen lukaalihäkkiin ja Brandy pääsi sitten takapenkille hengailemaan minun, Reetan ja Jussin kanssa. Laura ajoi matkustuskaaraamme ja Anna piti kuskimme hereillä.

ROP-pentu Örnbacka Barbara VSP-pentu Zharmant's Brandy
(c) Maiju Räsänen

Pääsimme oikein pätevästi perille parin pysähdyksen kautta, majoituimme siis isäni luona Espoossa.
Lauantaina olikin ensimmäinen messaripäivä, kumpikaan minun koiristani ei ollut tänä päivänä kehässä. Joten sain käyttää aikaani rauhassa kehiä ja kojuja kierrellen. Kävin mm. katsomassa aussiekehän kokonaisuudessaan Brandyn sisko Capri ja Prada olivat pentuluoksassa. Capri oli ROP-pentu ja Prada PEK2 ilman KP:tä. Lisäksi katselin loppukehät. Tämän jälkeen tuli kaveriporukalla lähdettyä vielä viihteelle. Koirat olivat isäni hyvässä huomassa sillä aikaa.

Sunnuntaina heräsinkin sitten aamulla aikaseen ja pesin Brandyn jalat ja mahan sekä harjasin läpikotaisin. Eipä siitä kyllä hirmuisesti apua ollut, kun vettä tuli taivaalta ihan riittämiin ja tiet oli kuraiset. Ensin kuljimme bussilla, jonka jälkeen vaihdoimme lähijunaan. Brandyllä ei mitään ongelmaa matkustamisen kanssa, uskaltautuu kaikkialle oikein reippaasti. Perille pääsimme ja minulla oli rapainen koira mukanani, onneksi otin pyyhkeen mukaan, jolla yritin hangata pahimpia rapoja pois. Olimme paikan päällä n. klo 10, joten meillä oli aikaa kierrellä sillä kehämme alkoi klo 13. Tämä oli oikeastaan taktinen veto, sillä tarkoituksena oli väsyttää Brandy ennen kehää, jotta se malttaisi esiintyä edes sinnepäin. Ennen mätsäreitähän me teemme 1h tokotreenin ja 1h juoksemisen ennen kehään menemistä.
Brandy ei ollut moksiskaan messuhallin touhotusvilinästä, vaikka kovasti se yritti nelivedolla vetää joka suuntaan, hieno hihnakäytös unohtui siis tyystin. Äänet, muut koirat, ihmispaljous eikä oudot rämisevät tai liukkaat alustatkaan jännittäneet. Erittäin reipas pikku pentula! Vahingossa lirahti yksi pissi messuhallin lattialle, juuri kun mietin, että voisi viedä pennun käymään pihalla, noh. Ei se mitään, vahinkoja sattuu.
Menimme hyvissä ajoin kehän reunalle ja harjailin siinä pennun ja laittauduttiin muutenkin valmiiksi. Kohtahan meitä jo kehään sitten kutsuttiinkin.
Tuomari halusi meidän ensin seisoskelevan, sen jälkeen hän tuli tutkimaan pennun. Brandy ei olisi millään malttanut antaa katsoa hampaita, koska olisi ollut paljon kivempaa nähdä kädessäni oleva nakki. No, siirsin nakin selän taakse joten tuomari sai hampaat katsottua. Häntä pennulla heilui koko ajan, vaikka vähän taisi kuitenkin jännittää. Johtui ehkä siitä, että minä jännitin.
Tutkimisen jälkeen tuomari halusi meidän juoksevan edes takaisin ja kehän ympäri. Brandy juoksi oikein hyvin, vaikkakin vauhti olisi ollut hirmuisa, mutta voin kuvitella mitä koikkaloikkaa se olisi ollut jos pentu ei olisi ollut väsynyt. Tosin väsyneisyys näkyi sitten seisomisessa, sillä Brandy ei osannut ottaa asentoa ollenkaan. Itse luulin, että se seisoo hyvin, sillä yleensä se seisoo oikein, joten en varmistanut. Olisi kannattanut, sillä pentu seisoskeli kuvista päätellen melko huonosti :(
Muuten olin penskan kehäkäytökseen oikein tyytyväinen! Saatiin käteemme punainen nauha ja KP -ruusuke! Ainoana uroksena voitimme siis luokan ja pääsimme kisaamaan ROP-VSP:stä.

Narttuluokassa kisasi kaksi Brandyn siskoa ja "ulkopuolinen narttu", Örnbacka Barbara. Siskolikat esiintyivät tosi kivasti Usva oli PEK2 (ilman kp:tä) ja Capri PEK3 (ilman kp:tä) ja tämä kolmas narttu voitti luokan ja sai KP:n. Kisasimme siis sen kanssa. Ensin meitä pyydettiin seisoskelemaan, jonka jälkeen juoksemaan edestakaisin ja sitten vielä kehän ympäri. Brandy käyttäytyi oikein hienosti. Meille ei kuitenkaan ojennettu ROP-ruusuketta, vaan saimme VSPn! Ei haitannut kyllä yhtään! Omaan silmään tämä narttupentu liikkui takaa paremmin ja näinollen ansaitsi palkintonsa! Minun pikkuinen jätkäiseni, niin isoksi kasvanut lapsukainen! <3 Hieno pentu! :')

Hienon hieno palkintolehmä <3
(c) Laura Pitkänen

Tuomarina oli Elina Tan-Hietalahti (joka oli kovin tiukka tuomaritäti!)
Arvostelu;
"Hyvin hoidettu pentu. Ikäisekseen sopivan kokoinen, ääriviivoiltaan oikea. Hyvät mittasuhteet päässä. Sopiva luusto. Hyvä runko. Hyvin hoidettu karvanlaatu, oikea väri. Hieman pyöreät silmät. Erittäin hyvät sivuliikkeet, aavistus ahtautta takana"
PEK1 KP VSP-pentu

Ai mitenniin miks meillä oli arvostelussa maininta ahtaista takaliikkeistä?
(c) Henna Vahlbäck

Tässä kuvatodistetta, etta allekirjoittanut olisi voinut handlata paremmin....
(c) Henna Vahlbäck

Hieno reissu kyllä oli ja tuttujakin tuli nähtyä! Myös shoppailtua budjetin rajoissa. Ostin Brandylle 650g noutokapulan, uuden makupalapussin ja Rinolle uuden vinkulelun. Olisin Brandylle halunnut ostaa vielä nimilaatan kaulapantaan ja jonkin vilkkuvan valojutun, mutta nimilaattoja ei ollut ja vilkkupantaa en raaskinut ostaa.

Toimikoot 7kk kuvana. 20kg ja 53cm
(c) Maiju Räsänen

Togoa

2011-12-07T13:16:00.000+02:00

Ei dogoa, ei pogoa, ei toogaa vaan TOKOA, modernisti ilmaistuna, järkevämmän ilmiasun puutteessa.
Vähänhän tämä myöhässä tulee, muttei se haittaa. En vain jostain syystä saanut aikaiseksi aiemmin kirjoitella.

Eli käytiin tooookossa viime tiistaina, eli eli, siitä taitaa olla reilu viikko nyt. Eli 29pvä viimekuuta.
Paikalle päästiin lähtemään iki-ihanan naapurin kyydillä, kiitos vielä! :)
Aiheena oli luoksetulo ja me ylenimme levelilläkin, eli menimme alkeisryhmään.
Ensin tehtiin ihan perus kontaktin ottoa ja koiran herättelemistä, että nyt ollaan hommissa. Mukana kulkemista oli myöskin alussa, eikä seuruuta ollut tarkoitus ottaa, mutta Brandyhän kulki vieressä kontaktissa, tosin löysästi. Ja harjoiteltiin omaa luoksetulokäskyä siten, että jos koira hairahtui jonnekkin, muualle, niin luoksetulokäsky ja reagoinnista sitten palkattiin. Brandy hoksasi jutun heti, eikä se sitten loppuajasta enää edes halunnut harhailla, kun odotti jatkuvasta kontaktista palkkaa. Fiksuinen lapsi!
Sitten otettiin jokainen vuoronperään yksi luoksetulo. Paikoitin Brandyn ilman hihnaa istualteen. Kävelin ehkä kolmen metrin päähän, laitoin narupallon leuan alle ja käännyin koiraan päin. Pidin siinä hetken ja sitten kutsuin luokse. Brandy juuri silloin häiriintyi jostain ja katsoi muualle, kiinnitin koiran huomion siis ensin taas itseeni ja kutsuin uudelleen. Brandy ei ollut ihan varma, että saako lähteä ja lähti vaisusti, luoksetulo oli muutenkin todella hidas. Ravilla lönkytteli luokse. Tuli kuitenkin eteen tosi hienosti ja sai palkan. En ottanut heti kiinni vaan leikitin pallolla hetken.
Neuvoksi saimmekin sitten ottaa välillä vauhtiluoksareita, että koiralla pysyy vauhti.
Tätä sovelsimme heti seuraavassa tehtävässä, mikä oli ns. siksakluoksetulo. Eli joku mies (ryhmäläinen) tuli pitelemään Brandyä kun minä menin viistosti kauemmas. En paikoittanut tai antanut käskyä. Eipä Brandy hirveästi edes minun perääni ollut, oli kovin kiinnostunut uudesta ystävästään :D Jouduin siis kiinnittämään Brandyn huomion ennenkuin kutsuin sen luokse. Nyt pentu sai juosta jalkojen välistä ja napata pallon sieltä. Vauhtia oli ihan kivasti. Otin sitten vielä omia lyhyitä harjoituksia, pääasiassa vauhtiluoksareita.

Nyt olenkin paljon vaihdellut kotioloissakin luoksareita. Välillä tosin pentu tulee aika vauhdilla päin jalkoja, mutta korjaantunee kunhan systeemi pureutuu pikkupennun aivoihin.

Paljon ollaan vauvakapulaakin nosteltu ja nyt olen alkanut vaatimaan myös eteentulemista, vielä on hyvin hakusessa, mutta eiköhän se siitä. Lisäksi ostin messarista ihan oikean noutokapulan oiskohan ollut 650g. Myös sen nostamista käteen on harjoiteltu. Vähän se taitaa pennusta olla ikävän painava, mutta on kyllä hoksannut homman oikein pätevästi.

Parturoitu pätevyyspentu!

2011-11-27T19:27:00.000+02:00

Aloitetaan kauneushoidoista!
Kasvattaja Mia tuli enonkoskelta ehostamaan Brandyä viikon päässä häämöttävää Voittajanäyttelyä varten. Brandy siis sunnuntaina pentukehässä! Kun Mia tuli ovesta, ei Brandy oikeasti tiennyt miten päin se olisi ollut. Selvästi tunnisti lapsuuskodin äiskän ja osoittikin sen ihan huolella. Kohtuullisetkin käytöstavat unohtui ihan kokonaan. Mialta meinasi lähteä nenä ja huulet useampaan otteeseen parempiin suihin. Hehheh.
Brandy oli ehostuksen ajan yllättävän näpsäkästi. Mia siisti Brandyn korvat ja tassukarvat. Mia myös opasti minulle miten siistimistä kannattaa tehdä, millaisilla välineillä ja mihin jatkossa kannattaa kiinnittää huomiota kun karva kasvaa. Maailman suurimmat kiitokset Mialle, että kävi auttamassa ja opastamassa. Kyllä täytyy sanoa, että meillä on varmasti yksi maailman kivoimmista kasvattajista! :)

Siistitty kuontalo

Ehkä otin.... tai siis... otin.

Niinjoo. Ja matotkin löysivät viimein lattiamme!

Mutta sen lisäksi. Pitkin viikkoa ollaan aina pidetty "tokovartteja" Brandyn kanssa. Edelleen pitkät päivät, huono sää ja pimeys rajoittavat hurjasti. Eikä tällä viikolla ollut edes ohjattuja treenejä :( Hiotaan liikkeitä, hinkataan ja vänkätään. Nyt sitten viikonloppuna otettiin ihan asiaksi lähteä valoisaan aikaan tuohon viereiselle kentälle tahkoamaan tottelevaisuusjuttuja.
Aika peruspuuroa ollaan tehty. Seuruuta, paikan hakemista, perusasentoja, paikkamakuuta, luoksetuloa. Lauantaina harjoiteltiin sitten kääntymisiä seuruussa varsinaisesti ekaa kertaa. Hiukan pentu alkoi jo saamaan hajua mitä haetaan. Pentu oli erittäin taito tokopentu. Jätin nyt kaukopalkan kokonaan pois, koska selvästi kuumuu siitä ihan liikaa ja esim. seuraaminen on jotain hirvittävää. Nyt siis käytössä naksu, ja palkka tulee taskusta naksun jälkeen. Paljon parempi! Vire ei ehkä mene ihan samoihin atmosfääreihin, mutta mielestäni se on ihan riittävä. Pennulla on naama ihan näkkärillä kun pääsee pitkästä aikaa kunnolla tahkoamaan juttuja!

Sunnuntaina lisää reeniä. Samaa puuroa tehtiin kuin lauantainakin. Pennulla oli tosi paljon halua tehdä ja se niin nautti tokotuokiosta. Ihana nähdä miten koira oikeasti tykkää ihan tavoitteellisesta treenaamisesta ja on halukas oppimaan (=saamaan huomiota, kiitosta ja palkkaa). Ihan itsellekkin hymy väkisinkin tulee naamalle.
Pennulla oli kuitenkin ihan selvästi raksutellut yön aikana nuo seuraamisen käännökset, koska tänään tehtiin niitä taas. Ja pentu oli kuin vanha tekijä! En kyllä olisi mennyt väittämään, että vasta edellisenä päivänä oltaisiin harjoittelu aloitettu! Pikkasen vielä varmistelin kevyellä imuttamisella.
Sunnuntaista, eli tästä päivästä otinkin sitten kuvamateriaalia talteen, eli todistettakin on!

Paikkamakuusählinki

Luoksetulo

Seuraamista osa1

Seuraamista osa2

Turhaa lätinää ja kuvia

2011-11-22T09:35:00.000+02:00

Ei minulla oikeastaan mitään kerrottavaa ole, mutta kunhan lämpimikseni täytän tylsyyden tekemää aukkoa elämässäni.
Hirveästi ei ole tapahtunut ja mitään erityisiä ei edes viikolla tehdä. Ensinnäkin sen takia, että on niin pimeää. Lähinnä lenkit menee siis hihnalenkeiksi, ja pieniksi treenaushetkiksi. Ollaan opeteltu luoksetuloja, seuraamista ja eteentulemista pääasiassa. Luoksetulot on jotain niin loistavaa, tai siis, vielähän me juostaan jalkojen välistä palkalle, mutta kuitenkin. Varmaan pikkuhiljaa pitäsi alkaa tehdä tästä ns. liikettä.
Eteentuleminen on vaihtelevalla menestyksellä, vielä tuntuu tarvitsevan vähän käsivihjettä ja usein tarjoaakin ilman vihjettä ensin perusasentoa.
Seuraamisessa tuntuu, että ollaan otettu takapakkia. Pentu yksinkertaisesti sählää. Se ei keskity hommaan täysillä, vaan haahuilee omiaan. Pitää varmaan alkaa tihentämään palkkausta. Kontakti katkeilee, pentu edistää julmetusti ja on väljä. Omaa kättä olen saanut pidettyä hyvin alhaalla :) Olen palkannut vaihtelevasti etäpalkalla (pentu kuumuu tästä ihan järjettömästi :S) ja molemmilla käsillä antanut namipalkkaa.
Sisällä ollaan sitten harjoiteltu kapulan nostoa ja peruuttamista. Kapula nousee jo hienosti, pitää sitä hyvin suussa. Nyt tavoitteena on se, että pentu nostaisi kapulan ja tulisi istumaan eteeni. Välistä pentu kuumuu tässäkin niin paljon, että rupeaa söhläämään omiaan.
Peruuttaminen alkaa sujua jo buenosti, aiemmin tarjosi istumista, mutta nyt ottaa jo n. 4 askelta taaksepäin!

Luntakin tuli. Pientä määrää pentu ei edes noteerannut. Mutta sitten kun tuli enemmän, niin pentu pysähtyi kuistille kattomaan, että mitä hittoa maailmalle on tapahtunut. Mutta siitä se riemu sitten repesi. Lumipalloja on kiva jahdata, tosin hämmentävää on kun niitä ei voi ottaa suuhun ja palauttaa heitettäväksi. Myös lumihiutaleiden on oltava leijailevia herkkupaloja...
Jussin naama taas vuorostaan venähti kun näki, että valkoinen kylmä aine on tehnyt comebackin, voi Jussiparka.

Jussin kanssa ollaan sitten harjoiteltu vanhoja temppuja ja yritetty opetella takajalkojen nostamista seinää vasten. Pystysuoraa sohvatyynyä vasten se kyllä nostaa, mutta sitten jos yrittää seinää vasten, niin Jubaa ei ymmärrä. Parina päivänä ollaan pidetty Jussin kanssa kahdenkeskisiä hetkiä ja Brandy on teljetty portin taakse vessaan. Jubbaotus on parina kertana innostunut jopa leikkimään ja vetämään leluja kanssani. Olin hiukkaisen yllättynyt.

Tässä vielä sitten vähän kuvasatoa, ennen lunta.

6½kk

Tiistain taitavinta tokoa ja keskiviikon synttäribileitä!

2011-11-16T09:18:00.001+02:00

Tiistaina, eli eilen olikin pitkästä aikaa TOKOa Brandyn kanssa. Ja voi hyvän tähden! Pentu oli niiiiiiiiiin kikseissä treenipaikalla että mölisi koko ajan ennenkuin päästiin tekemään ja steppaili vain, sekä tylsyydessään keksi myös sijaistekemistä, kuten keppien metsästystä maasta.

Mentiin penturyhmään... Ja tässä vaiheessa pitää mainita, että en tiedä pitäisikö meidän siirtyä levelillä ylöspäin, eli alkeisryhmään, koska noh... Pentujutut tuntuu olevan liian helppoja meille ja me alettaisiin kaivata jo meidän liikkeisiin enemmän hiomista.
Aiheena oli kontakti ja mukana seuraaminen. Minulla oli pieni epäilys siitä miten mahtaa onnistua, koska viime treenit kentällä meni tämän osalta aika huonosti, eikä kotonakaan ole pitkään aikaan tehty mitään kovin multimaalista. Noh, ihan turhaan epäilin. Pentu oli mukana koko ajan ja piti kontaktia lähes herkeämättä.

Ensin tehtiin ihan perus kontaktin ottamista. Näääh. ihan lälly juttu. Minä otin sen sijaan sivulle- ja eteentuloa. Sivulle tulo oli kohtuullisen iloista. Pentu oikein pomppasi istumaan sivulle, asennossa ja paikassa olisi hiomista näikin vauhdikkaassa asennonhakemisessa, mutta ompahan ainakin iloista toimintaa. Eteentulokin siinä mielessä parantunut, ettei pentu enää niin vinhasti tökkäile kuonoaan minun intiimeihin paikkoihini. Nyt ongelmaksi on muodostunut se, että pentu kyttää vasempaa kättäni ja heittää sen takia hiukan vinoksi. Täytyy varmaan alkaa palkkaamaan vaikka "suusta", niin ei vinoudu enempää.

Tämän jälkeen otettiin ihan perus mukanakulkemista, eli ei seuruuta, vaan kun koira kulkee mukana ja ottaa kontaktia, niin palkataan. Tosin meillä se oli jotain seuruuta muistuttavaa, väljää oli mutta paikka oli jees. En antanut tähän seuruu käskyä, joten siksi toiminta oli varmasti vähän sinne päin.
Sitten oltiin ringissä ja pujoteltiin rinkiä muiden koirakoiden välistä. Tämän otin seuruu -käskyn alla. Pentu oli tosi päteväinen. Välillä oli paikka vähän haussa ja väljyyttäkin oli toisinaan vähän liikaa. Kulki kuitenkin mukana tosi hienosti ja tuntui tepsuttelusta päätelle vähän kuumuvankin. Olin tosi ylpeä lapsesta, kertaakaan ei jäänyt haistelemaan maata tai yrittänyt muiden koirien luokse.
Toinen kierros oli samalla tavalla, mutta tällä kertaa ohjaaja piti hihnasta ja koira oli "tavallaan irti". Tämänkin kierroksen Brandy meni tosi upeasti. Vaikka minulla aluksi olikin pieni ennakkoluulo, että Brandy innostuu ohjaajasta liiaksi ja keskittyy siihen. Vaan ei!! Se kulki tosi upeasti mukana ohjaajasta välittämättä. Muutaman kerran jäi haistelemaan maata (herkkuja?) mutta lähti takaisin mukaan tosi pätevästi!
Ongelmana meillä, tai siis minulla on se, että ihan huomaamattani nostan vasemman käteni ylös. Tosin viimeisellä kierroksella yritin sitä laskea ihan ajatuksen kanssa, onnistuin vaihtelevasti. Brandy seuraa hiukan topakammin ja tiiviimmin sillon kun käteni on ylhäällä, mikä kertoo siitä, että se vähän kyttää kättäni. Saimmekin tosi hyvän ohjeen kouluttajalta, että aletaan käyttää etäpalkkaa. Eli aloitetaan ihan pienestä. Heitän palkan, pidän koirasta kiinni, teemme namien kanssa pienen jutun, esim. sivulle tulemisen palkkaan nameilla ja siitä vapautan vielä etäpalkalle. Tästä lähdetään sitten pikkuhiljaa häivyttämään namipalkkaa pois ja vapautus etäpalkalle. Sitten pidennetään tehtäväsuoritusta ja vapautetaan etäpalkalle. Siten vähentyy se minun käsien kyttääminen. Mutta tässä pitää ottaa huomioon se, että todellakin edetään hitaasti ja rauhassa, ettei sitten käy niin, että koira kyttää sitä etäpalkkaa, eikä keskity tehtäviin. Mutta tätä testaamme ehdottomasti!

Lopuksi oli vielä ohitusharjoittelua. Meni oikein pätevästi ja Brandy tarjoaa aika kivasti perusasentoakin seuraamisen päätteeksi.
Otin itsenäisesti vielä pari sivulle tulemista kokeillen tätä etäpalkkataktiikkaa. Kovasti Brandy oli täpinöissään ja sillä oli villapöksyt tulessa, että milloin saa mennä. Sivulletulo oli aika ns. hätäinen, mutta harjoittelua harjoittelua! :)

Sitten lyhyesti tämän päivän eli, keskiviikon bileistä! Meillä on BILEET, (tosin ehkä vähän opiskelijabudjetilla) sillä meidän talossamme on SYNTTÄRIT! Jussipussi pieni kiinalainen karvaton otus täyttää tänään 3v! Onnea mamman rakkaimmalle pienelle draamaeläimelle! <3

Voihan kuumuvat villapöksyt agikentällä

2011-11-14T19:17:00.001+02:00

..olipa kerran pennun ensimmäiset oikeat agitreenit.. Köhköh. Ensinnäkin koko sinne tulo on koirille yhtä häsläystä, koska Laura käy koppaisemassa koirat kotoani treenikentälle, kun minä taas tulen sinne suoraan töistä. Lauralle kuitenkin isoimmat rakkaat kiitokset, että viitsii auttaa :') <3
Pentu oli aivan supertäynnä energiaa kun koppasin sen itselleni. Jo siinä vaiheessa minua alkoi hiukan huolettaa.

No ei siinä. Pentu tarpeilleen ja kentälle! Ensin harjoittelimme eteenlähetystä. Oli kolme estettä "rimat maassa". Meidän avustaja sitten vei sitten namialustan ensimmäisen esteen taakse, ja minä lähetin Brandyn sitten eteen. Hienosti pentu hoksasi idean! Siirrettiin namialusta sitten toisen esteen taakse ja sinnekkin pentu hienosti pyyhälsi! Välillä se saattoi varmistella että pitikö näin nyt tehdä vai mitä häh. Saattoi pysähtyä kesken kaiken ja kääntyä katsomaan minua. Lopetettiin tietty hyvään suoritukseen, eikä vielä edes otettu kolmatta estettä mukaan.

Seuraavaksi menimmekin puomille, joka oli madallettu, lähinnä vain kontaktien harjoittelemista varten. Ensin yritin mennä koko puomia, mutta eihän siitä tullut mitään. Pentu veti kuin höyryveturi eikä kiinnittänyt huomiota ollenkaan missä kävelee. Hyppi puomia edes takaisin, ylös alas. Katsoimme siis paremmaksi harjoitella vain sitä varsinaista kontaktiosioita. Pentu ei kyllä tuntunut tajuavan ideaa juuri ollenkaan. Hiukan sille saattoi pieni haju jäädä että mitä haettiin. Jätettiin hyvään suoritukseen ja jätettiin asia hautumaan pienen paimenen aivoissa.

Puomin jälkeen kävimme harjoittelemassa vähän siivekkeen kiertämistä joka sujuu jo tosi loistavasti.
Sen jälkeen lähdettiin kokeilemaan keppejä, joissa oli verkot. Pentu ei olisi oikein jaksanut keskittyä niihin ja useampaan otteeseen törmäsi verkkoon (oli siis vain kaksi keppiä ja kaksi verkkoa), eipä tuo pentu siitä hätkähtänyt tippaakaan, reippaasti vaan uudelleen. Kerran sillä oli niin vauhtia, että unohti kiertää toisen kepin ja hyppäsi verkon yli. No ei se mitään. Pari tosi kivaa suoritusta saatiin tehtyä, pentu lähetettiin kepeille, ja meni itse loppuun saakka namialustalle. Jätettiin tämä homma myös hautumaan.

edit: Ainiin tässä välissä harjoittelimme sitten sitä, että paikoitin Brandyn näiden kolmen esteen taakse, ja siitä sitten "lähetystä" namialustalle, siten, että ns. ohjasin esteet. Ensin otettiin ihan yhdellä hypyllä, sitten kahdella. Nämä menivät todella hyvin! Siispä päätin ottaa vielä kolmannenkin. Tämä olikin sitten jo vähän haasteellisempi ja Brandy tuppasi kiertämään sen kolmannen esteen. Kerran se pääsi namialustalle väärästä suorituksesta, kerran onnistuin blokkaamaan ja sitten saatiinkin siihen apuri vahtimaan alustaa. Saatiin kaksi tosi hyvää suoritusta loppuun, missä pentu meni kaikki kolme estettä. Itse ohjasin aika eleettömästi vierellä. Pentu kun tuntuu häiriintyvän kaikesta minun häsellyksestäni.

Sitten tehtiin vähän putkea erilaisista lähetyskulmista. Brandy ei putkella oikein malta odottaa sitä, että lähetän sen sinne putkeen, vaan juoksee sinne aivan oma-aloitteisesti. Putki on kyllä ehdottomasti yksi lemppareista tällä pennulla.

Ja siis kuten otsikko kertoi. Brandy kuumui treeneissä todella paljon. Milloin siltä hävisi korvat ja se lähti rälläämään ympäri hallia ja tekemään esteitä oma-aloitteisesti. Ohjaaja/kurssilainen sanoikin, että Brandy lähti kiertämään huvipuistoa. Sitä agitreenihalli kyllä Brandylle on! Se on yksi iso huvipuisto! Kuumuminen ilmeni myös siten, että Brandy alkoi hyppiä sekä näpsimään hihasta. Samaa mitä se teki aiemmin näyttelyravia treenatessa. Kun se tekee tätä, niin käännän sille selän ja kaikki toiminta loppuu siihen. Jonkun verran tuntuu auttavan. Myös yleinen hökeltäminen ja keskittymiskyvyttömyys ovat oireita kuumumisesta. Tulen olemaan niin pulassa tän villahousut tulessa rälläävän suharin kanssa! Ihan hullua tällainen räjähdysvalmis paketti Jussin jälkeen, jota piti innostaa aina kaikkeen. Brandya joutuu ennemmin laittamaan jäähylle ja rauhoittelemaan. Noh, ehkä se tästä. Treeniä. Olihan nää vasta meidän ekat "viralliset" agitreenit!

Mätsärikauden päätös.....

2011-11-12T18:43:00.000+02:00

...eikä ollenkaan huonosti! Brandy repäisi ja otti sitten koko homman kotiin ollen pentujen SIN1 ja pesi sitten loppujen lopuksi kaikki muutkin ollen BEST IN SHOW. Minun pienenpienijätkä <3

Tosiaan Brandyn maha on ollut nyt jo yli viikon ihan normi. Syö jo normaalisti pelkkää papanaa ja on muutenkin ollut jo normaali. Päätimpä siis päättää kotona istumisen ja treenaamisen ja lähteä ihmisten ilmoille. Ensin kuitenkin kävin taktisesti rannalla treenaamassa tokoa, lenkkeilemässä ja heittämässä palloa, että pennusta purkautuu se ylimääräinen energia sinne. Tämä oli vallan fiksu veto. Pennun silmät alkoikin kiilumaan innosta kun huomasi minun pakkaavan reppua ja ottamalla hihnan. Sen ilmeestä niin näki, että "NYT MENNÄÄN JONNEKKIN!!!!" Ja tosiaan kuten aina, kun lähdemme treenaamaan, niin odotamme Lauran kyytiä bussipysäkillä. Noh, kun pentu tajusi että mennään bussipysäkille, niin liinat kireäksi ja suurempi vaihde päälle. Bussipysäkillä odotellessamme sitten pyöri kuin väkkärä ja esitteli varmasti kaikki koirien tuntemat äänialat. Hassu lapsi. Sillä on vissiin ollut myös ikävä treenejä.

Vaan nytpä ei lähettykkään varsinaisesti treeneihin, vaan otettiin suunnaksi ylämyllyn Jyrinkylä, jossa pidettiin mätsäri. Itselleni tämä oli varsin nostalginen kokemus, kun kävin ko. paikassa 6lk:n. Paljon oli paikka muuttunut. Mutta, muistelot sikseen. Paikanpäällä Brandy oli täynnä energiaa. Se pomppi ja hytkyili ympäriinsä.

Vaan mentiin sitten kehään. Brandy oli tosi asiallisesti, seisoi ja juoksi hyvin. Tuomarin tullessa näpertämään, kysyi tuomari "säikähtääkö se jos tulen koskemaan". Hiukan taisin naurahtaa ja sanoa, että ei varmasti säikähdä :'D Brandy ei millään malttanut siinä tilanteessa pysyä aloillaan tai seistä. Sen mielestä olisi ollut paljon kivempaa kiivetä tuomarin syliin ja antaa pusuja. Onneksi se on noin reipas, vähän erilainen kun Jussi. Brandy esiintyi todella hyvin ja siksi olinkin vähän yllättynyt kun tuomari ojensi meille mustan (=sininen) nauhan ja parillemme, joka oli bordercollie, punaisen nauhan. Noh. ei se mitään.
Sitten odoteltiinkin nauhakehiä jokunen aika. Nauhakehässä meidän takanamme oli aggressiivinen valkoinenpaimenkoira. Brandy pelkäsi sitä aika paljon, mutta siitä huolimatta yritti parhaansa mukaan esiintyä hienosti. Ja kyllähän se esiintyikin! Tuomari sijoitti meidät SIN1!! Jeiii!

BIS -kehään kävi tiemme ensimmäistä kertaa! Saimme esiintyä ensimmäisinä, joten kiitorataa oli! Tosin en tiedä, että oliko se hyvä vai huono, koska pennun vauhti tuntui vaan kiihtyvän kierros kierroksen jälkeen. Pentu selvästi alkoi kuumumaan juoksemisesta, eikä enää oikein malttanut kuunnella ja kiskoi vain eteenpäin. Lisäksi paljon alkoi pentu myös laukkailemaan. Ja kehän jälkeen saimmekin kommenttia, että ei se ravannut paljon ollenkaan, tai vähintään toinen pää meni laukkaa ja toinen ravia. Nooh, pitää vielä harjoitella ja varmasti pentu alkoi olla jo väsynyt. Pentu kuitenkin oli todella hienosti, seisoi reippaasti ja nätisti, heilutteli häntää. Tuomarien tarkastelussa pentu tönötti tosi hienosti paikallaan, antoi hipelöidä ympäriinsa ja tuijjotti vain namukkaa.

6kk, 17,3kg 52,5cm
(c) Satu L.

Pian jäljellä oli vain minä ja Brandy, sekä pentujen PUN1 labbis. Meitä pyydettiin vielä juoksemaan ympäri, eikä mulla ollut minkäänlaisia toiveajatteluja edes olla 1. No toisin kuitenkin kävi. Tuomari ohjasi meidät ykköspaikalle ja tokaisi, että "te voititte!" Kyllä siinä riemu repesi ja pentu sai kehuja niin paljon! Tuomarit tulivat kättelemään ja tokaisivat, että "Vaikka se on pentu, niin teillä oli aivan upea yhteistyö". Kyllähän tuo mieltä lämmitti, vaikka juoksuosioissa meidän yhteistyö oli vähän hävyksissä.

Kehän jälkeen oli vielä arvontoja. Ja minulla oli pieni salainen haave, että voittaisin, koska jaossa oli Heli Kapasen-Lappalaisen hieronta tai vesiterapia lahjakortti. Nooo. Ihan kiva. Ensin vesiterapialahjakortti meni jollekkin toiselle, mutta tämä olikin jo lähtenyt paikalta, joten se arvottiin uudelleen. Ja kappas! Meillehhän se napsahti! Jussi pääsee siis uimaan ja jos samalla ottaisi sen hieronta-ajan! Kylläpä oli hieno mätsäripäivä! :)

Kakkaa ja mätsäreitä

2011-11-09T20:20:00.000+02:00

Kaikkea jännää meidän taloudessa tapahtunut. Treenit on jääneet pois oikeastaan koko tältä ajalta. Minulla on ollut henkilökohtaista koiratonta elämää, niin on treenejä joutunut jättämään välistä. Kävin mm. ruotsissa risteillen Twilight Fan Eventissä VIP -vieraana kattelemassa Robert Pattinsonia ja Ashley Greeneä. (joo mun täytyy hehkuttaa tätä joka paikassa mihin sen voi kirjottaa ;D) Tämän lisäksi Brandy on piereskellyt märkiä pieruja jo kahteen otteeseen.
Elikkäs syyslomaviikolla Brandy vetäisi itsensä ripulille, sitä sitten hoidettiin koko viikko. Mm. kaurapuuroa ja riisiä. Sillä meni ohi. Sitten viikon maha olikin ihan normaali ja sitten alkoi taas. Tätä katsoin pari pvä. ja yritin hoitaa samanlailla kuin edellistäkin, mutta sitten lähdettiin kivuttomaan Martinalle selvittämään missä vika kun näin tiheään maha kuralla.
Otettiin verikokeet. Niissä ei näkynyt mitään poikkeavaa, kaikki arvot kohdillaan ja joku allergiajuttuhomma oli myös normaali, eli ei allergiaakaan pitäisi olla. Itse kun tosiaan epäilin, että ruuasta johtuisi tämä kuraileminen. Pempen nestearvot oli myös hyvät, eli olin ainakin saanut pennun pysymään nesteissä. Martina antoi mukaan ruokintaohjeet (Martinan puuro) ja antibioottilääkityksen. Diagnoosina tuli epäilynä ns. katarri, ja pahoin jostain maan bakteerista ärtynyt masu. Hiukan pennulla oli myös lämpöä ja ylävatsa oli arka. Pentu oli kuitenkin pirteä, hiukan ehkä väsynyt sekä söi ja joi.
Antibiootit alkoi auttamaan heti ja jo heti seuraavana päivänä maha oli kovalla jo. Tällä hetkellä ollaan vielä antibioottikuurilla ja pikkuhiljaa vaihdetaan martinan puurosta pelkkään normaaliin nappulaan. Yksi mitä olen huomannut, niin pentu on alkanut piereskelemään nyt kun olen pikkuhiljaa alkanut lisäämään nappuloita puuron sekaan. HMM. Edelleen olen hiukan epäilevän ruuan sopivuudesta Brandylle. En sitten tiedä johtuuko skeptisyyteni siitä, etten tykkää ko. ruokamerkistä henkilökohtaisesti yhtään. Mielestäni se on vain niin ylihinnoiteltua, olen kuullut siitä niin paljon huonoa ja Rinollekkin se aikoinaan aiheutti hiivan, kun kokeiltiin. Noh, mutta jos tätä nyt koitettas syöttää tämä kasvukausi ainakin.

Voin kyllä kertoa, että treenitauko alkaa riipiä niin omistajan kuin pentuisenkin hermoja. Etenkin nyt kun on pimeät kaudet alkaneet eikä koiria uskalla laskea irti. Vain viikonloppuisin sitten saavat rällätä irti. Ja Brandyllä ei ole oikein mitään pikkujuttujakaan sisällä voinut treenata kun ei voi namukoilla palkata vielä. Onnekseni kuitenkin lenkillä hoksasin ruohoalueen joka on "valaistu" (en tosin tiedä saisiko siinä olla kun se on leikkipaikan läheisyydessä, mutta olenpahan siinä kuitenkin) siinä olen sitten treenannut sellaisia juttuja mitä voipi lelulla palkata. Ja lisäksi viskonut palloa.
Ollaan treenattu luoksetuloa "jalkojen välistä" ja eteentulemista. Eteentulemisessa olen huomannut pienen....ongelman :'D Pentu tulee kyllä oikein pätevästi ja tiivisti eteen. Mutta ennen kuin se istuu, se tökkää nenällään... no naisellisiin alueisiini. Eikä se ole kevyt tökkäisy. Sitten se istuu. Tätä pitää varmaan alkaa hioa pois.

Mutta sitten jospa mätsäreihin. Tuossa terveen mahan kautena käytiin Brandyn kanssa mätsäreissä citymarketin parkkipaikalla. Olin oikein vihmerä ja kävelin sinne, treenasin paikanpäällä tokoakin. Tämä oli varsin fiksu veto, aiemmista mätsäreistä viisastuneena!
Brandy oli kehässä tosi upeasti, antoi myös pienesti asetella, korjata lähinnä etujalkojen asentoa. Takajalkoja se osaa jo aika hyvin itse laittaa paremmin. Juostessa se meni maata pitkin, ei siis roikkunut hihassa, ei pomppinut ja mennyt kolmiloikkalaukkaa. Upea pentu! Antoi myös tutkia aivan moitteetta! Olin todella ylpeä pienestä pentulaisestani! Saimme minun mielestäni aivan ansaitusti punaisen nauhan!
Punaisten kehässä olimme valitettavasti ensimmäisenä liikkuva koirakko, ja Brandy ottikin aikamoisen ilospurtin aina kun lähdettiin liikkeelle ja sehän tiesi sitä, että tuomari sattui katsomaan vain sen hetken. Muuten Brandy esiintyi aivan moitteetta! Vaikka tuomari ei meitä sijoittanutkaan, niin minusta minun pentuni oli koko mätsärin kaunein pentu! Lopputulos siis PUN ei sij.

Viime viikonloppuna olikin sitten POKSin hallin avajaiset joihin meitä pyydettiin koiratanssinäytökseen Jussin kanssa. Tarkoitus ei siis varsin ollut mitään suunniteltua esitystä vetää, vaan siis tehdä erilaisia temppuja musiikin tahdissa samalla kun yleisölle kerrottiin poksin koiratanssitarjonnasta.Esitys meni vallan hyvin ja Jussi tykkäsi todella kovasti. Tää on niin Jussin laji, kun saa vaan tehdä höpsöjä temppuja aivan satunnaisessa järjestyksessä ja ne saa mennä "vähän sinne päin" -tyylillä. Eli ei mitään painetta eikä hinkkaamisia. Meidän kanssa esiintymässä oli Laura ja Minttu. Ja Jussia kovasti kiinnosti mintun tuoksut (ja pikkulinnut ovat vihjailleet alkavista juoksuista jo jonkin aikaa...). Kovasti Jussia olisi haluttanut mennä Mintun luokse, mutta pysyi kuitenkin hanskassa.
Päätin ilmoittaa Jussin myös samassa syssyssä järjestettyihin mätsäreihin. Jussi esiintyi perus esiintymispuvussaan, eli pääkallofleecessä. Jussi oli koko kehän ajan tosi innoton, eikä juoksuvauhtia löytynyt nimeksikään. Seisoi kuitenkin vapaana tosi hienosti ja pienestä vihjeestä asetteli takajalkansa paremmin. Pöydällä oli yllättävän hienosti. Vähän väisti, mutta ei varsinaisesti pakoillut tilannetta. Sen verran kuitenkin ahdisti, ettei makkaraa syönyt. Ei se selvästikkään tilanteesta pidä, mutta sietää sen. Tuomari antoi meille kommenttia, että meidän pitäisi liikkua kovempaa (joo tiedän, mut jos koira ei liiku kovempaa..) ja että koira on jännittynyt pöydällä (ai ihan tosi :'DDD). Mut sitähän me tuolla harjotellaan. Saatiin sininen nauha. Nauhakehässä ei enää pärjätty, koska Jussia ei juoksu kiinnostanut pätkän vertaa. Seisoi kuitenkin tosi kivasti eikä ahdistunut takana olevasta esittäjästä. Pääosin olin oikein tyytyväinen Jussin esiintymiseen. Erittäin yllättynyt olin pöytäkäytöksestä, koska olisin odottanut pakoilua enemmälti.

Mitäs vielä. Ainiin. Jussi jää puolieläkkeelle agista, ensinnäkin sen takia, että minulla ei ole varaa maksaa hallimaksua kahdesta koirasta ja Brandy on ehkä aavistuksen potentiaalisempi kaveri tähän harrastukseen. Jussille en siis ottanut treenipaikkaa, mutta käyn sen kanssa varmasti irtovuoroilla tekemässä kaikkea kivaa. Ja Brandy tosiaan pääsi penturyhmään maanantaille. Jussilla ei siis tätä nykyä tehdä mitään ohjattua harrastusta, kyllähän se toki harmittaa mutta minkäs teet :/ En mä halua sen kanssa mitään tokoakaan hinkata kun ei se siitäkään pidä. Tehdään mieluummin silloin tällöin ja kaikkea superhauskaa, retardia ja vauhdikasta.Toki kotona tehdään kaikkia höpsöjä pikkutemppuja, sellaisia joita ei tarvitse mihinkään, mutta niillä voi viihdyttää esim. kyläilyvieraita, kummityttöä tai isää. Jussi on sellainen hauva. Ei varmaan tällä kertaa muuta, eiköhän tässä ollut se kaikkein oleellisin!

Haasteellista

2011-10-18T20:48:00.001+03:00

Muistinpa, että minua heitettiin useammaltakin taholta tällaisella haasteella. Ja nyt kun minulla on luppoaikaa (no oikeasti ei ole, vaan pöydällä odottaisi kasa koulutehtäviä, tiskejä on taas neljä jos viisikin ja huoneisto on kuin ydinräjähdyksen jäljiltä ja villakoiria (nykyään vähän karvaisemman muodon saaneena) juoksee ympäriinsä) kun Brandy viettää taas ribsa päiviä (mitä lie taas vetänyt tuolla nassuunsa, tänään se veti jonkun ihmisen ripulijätökset naamaansa metikössä, ihankun oma ribsa ei olisi tarpeeksi...) joten emme menneet tokotreeneihinkään...

NO mutta... asianihan siis oli;

Tunnustuksen saaneen pitää;

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Kiitämme siis Nastiinaa, eli Kiitos, AnnaStiina! Ja joku muukin oli mutta saatoin sen unohtaa...
Tunnustukseen haastan ne kaikki jotka tämän mulkosilmillään, sulosilmillään, normaaleilla silmillään lukevat ja eivät ole vielä tehneet. Hähä.

Ja koska tämä on koiraisa blogi, kirjoitan vain koiraisia satunnaisia asioita.

1. Hmm. Ensin meille piti tulla shetlanninlammaskoira ja se oli hyvinkin suosikkirotuni penskana, trikki vieläpä. Tosin jossain vaiheessa meille piti tulla myös cavalier ja isomünsterinseisoja. Onneksi ei kumpaakaan. Vaikkakin sitten äitini osoittautui aavistuksen allergisoivaksi ja sopivat rodut piti miettiä sitten kokonaan uudestaan.

2. Sittenpä meille tuli niinkin loistava ensimmäinen koira, airis, Rino. Köh. Tyypillinen ensimmäinen koira. Tee kaikki väärin tämän koiran kanssa. Tosin puolustuksekseni sanon, että minun kontolle koiraa jätettiin koulutuksen osalta aivan liikaa. 11v tyttölapsi, jolla ei ole koirankoulutuksesta mitään tietoa, apuna vain muutama kirjastosta lainattu koulutuskirja ja koulutettavana alle 1v airisuros. Hihjhii. Onneksi kasvattaja meille kuitenkin valitsi sen verran sopivan yksilön, ettei pulaan jouduttu. Vaikka Rinosta olisi ollut vaikka mihin!

3. Rinon kanssa kävin yhdellä tottelevaisuuskurssilla joskus, ja meitä pyydettiin agilityyn. En uskaltanut lähteä, koska pelkäsin, ettei Rino ole minulla hallussa tarpeeksi hyvin. Siihenpä jäikin Rinon kanssa harrastaminen, kotipiha"agilityä" lukuunottamatta. (ja ihanhan tuo pk-rotuinen aktiivinen terrieri järjissään pysyi, vaikkei sen kummempaa aktiiviteettia saanutkaan)

4. Jussin rotuun, eli harjikseen kiinnostuminen alkoi siinä vaiheessa kun (ehhehheh, älkää nyt hyvät lukiat nauruun kuolko :D) mietimme kahden kaverini (jotka jätän tässä vaiheessa nimettömiksi, jotta säästyvät häpeältä) että minkä rotuisia koiria lempibändimme jäsenet, eli The 69 Eyesin pojat, olisivat jos ne olisivat koiria. Muistaakseni Jyrki69 oli belggari (gronttu), Artsi oli joku bullmastiffi, Pasi oli kai afgaani ja Timoa en muista. Jussi69 oli sitten ilmiselvä harjis. Ja tadaa! Lupasin myös tässä yhteydessä että minkä niminen ensimmäinen harjikseni tulee olemaan. Tosin... Jussin piti olla musta... Noo, vähän tingitään pikkuseikoista..

5. älkäähän säikähtäkö. Ko. rotuvalinta ei johdu pelkästään tuosta. Tuo oli vain ns. ensimmäinen potku. Ja tuosta taisi kulua sellaiset 4-3 vuotta ennenkuin harjista edes tuli taloon. Tosiasiassa harjis oli passeli tuolloiseen elämäntilanteeseen. Pieni, helppo, karvaton, vähä-allergisoiva (asuin tuolloin isälläni, joka on kohtuullisen hyvin allerginen koirille).

6. Nälkä kasvaa syödessä. Jussin kanssa harrastaminen -kuten olette varmaan huomanneet, on kohtuullisen haastavaa, eikä tuota tulosta kovinkaan. Täten siis hankintaan uusi, toivon mukaan hiukan potentiaalisempi kaveri (eli ylläripylläri Brandy). Jussi ei toki jää pelkäksi seinäkoristeeksi ja sohvaläjäksi, se tulee olemaan minulle aina se ensimmäinen kokonaan oma koira. Ja Jussi on opettanut minulle ihan tavattomasti. Suurimpana ehkä positiivisen vahvistamisen, koiran kannustamisen ja muun samanmoisen koiraa tukevan ja rohkaisevan käytöksen. Niitä ilman ei varmastikaan olisi Jussi edes näin täysipäinen. Ja voin kertoa, että lujasti ollaan tehty töitä ja lujasti tullaan töitä tekemään myös tästä eteenpäin. Ja Jussin kanssa tullaan edelleen harrastamaan, mutta se ei joudu minun tavoitteelliseksi (verenmaku suussa treenaavaksi, buahahhhaa!) harrastuskaverikseni, vaan se saa sen aktiviteetin minkä se haluaa käyttää jotta mieli pysyy virkeänä. Tehdään siis vaan periaatteella, että on hauskaa, eikä nipoteta jostain oikean keppivälin hakemisesta.

7. öö. Olen kohtuullisen öömn. sellainen malttamaton ihminen. Haluaisin nähdä edistystä hetinyt. Ja hinkkaan koirien kanssa asioita ehkä liikaakin kerralla. En vaan osaa lopettaa. Se on yksi äärimmäisen huono puoli minussa.

8. Olen aina aivan neuroottisen huolissani koiristani. Oli se sitten kasvu tai kehitys, sairaudet, mikä tahansa. Pelkään oikeastaan yhtenä asiana eniten että menetän ne. Mm. Brandyn kohdalla olin äärimmäisen huolissani pallien tipahtamisesta aloilleen (ei hätää sieltä ne on tulossa!), kasvavien rautahampaiden oikeasta asennosta (ei hätää, ne on ihan normaalisti) sekä pihtikintuista (okei, ne on vielä vähän vinkurat...) Lisäksi ihan yleisestä terveydestä. Mielessäni käy hyvinkin usein ajatukset, onkohan tuo ihan normaalia, onko koirani jotenkin vääränlainen, kuuluuko tuon mennä noin.. jne. Voi kasvattajaparat kun minä heitä typerillä kysymyksilläni aina vaivaan :D Myös aivan pikkuasiat kuten rapsuttelu tai hiukan löysä maha saattaa saada hiukseni pystyyn ja ajattelemaan oikeastaan jokaisen kuolemanvakavan taudin lävitse.

Tosin esim. Jussin hampaiden tippumiseen olen jo ns. tottunut. Vaan auta armias kun siltä ensimmäinen kulmuri katkesi, niin paniikki oli valmis!

Haaa! Heitän tähän vielä EXTRAfaktan. eli. Kirjoitan omaan facebook profiiliseinätilapäivitykseenmikälieikinä varmasti enemmän koirieni tekemisistä/sattumisista/kuulumisista kuin omasta elämästäni. Vaan kah. Tämä taitaa kertoa siitä, mistä minun elämäni tärkeimmät osat koostuvat! <3

Eiköhän tässä näitä paljastuksia ollut ihan tarpeeksi.. Kuinkakohan moni minulle tulevaisuudessa enää koiraa myy? :D

Angstinen agiliito

2011-10-16T19:35:00.000+03:00

Tämä viikko ei ole ollut yhtään harrastusviikko. Kaikki treenit ovat menneet ainakin osittain päin prinkkalaa. Mikälie syynä sitten. Noh. Olipa taas kerran Jussin agitreenit. Iloisin mielin kaikki lähdettiin matkaan. Jussin lämppäsin huolella ja pidin kunnolla puettuna, vähensin vaatteita ja lämppäsin senkin jälkeen vielä. Jussi oli tosi innokas ja teki hyppypomppu koikkaloikka lämmitykset ihan fiiliksissä.
Sittenpä lähdettiin radalle. Eka este fine, puomille nätisti, puomin kontakti upeesti (paineistinko tässä? en tiedä) mutta vauhti loppu siihen. Sen jälkeen Jussi vaan ravasi perässä, kierrot ei onnistunu ja koko homman tekemisen iloisuus oli poissa. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH. :( MIKSI. Vaikka täytyy mainita, että keinu oli kyllä upea, Jussi tuli siihen reippaasti ja oli reippaana loppuun saakka (avittamatta) vaikka keinu pamahtikin, palkkasin ja kehuin suuresti!! No mentiin rata, kun ajattelin sen menevän ihan ok, kuitenkin. No vikan esteen jälkeen porukka kysyy kuorossa, että "ontuuko se taas?". Siinä vaiheessa meni niin fiilikset kun voi vaan mennä. Ei taas.
No vein sen hallista ulos, enkä havainnut mitään ontumista. MITÄ?? Mistä ihmeestä voi johtua? Voiko johtua siitä, että kylmä alkaa vaan kangistaa? Oireileeko sillä sittenkin ne 0 rajatapauskyynäreet? Onko sora-alusta vaan niin epämukava? Feikkaako se? Lihasjumi? Mikä ihme :( Tulin siihen tulokseen, että kunhan raha-asiat on sillä mallilla, niin lähdetään selvittämään tätä fyssarin/hieroja avustuksella. Lähdetään siis noista lihasjumeista.

anastin radan Emmiltä, kiitos!

No, jäähdyttelin Jussia siellä pihalla pyörien, puin sille lämpimästi päälle ja lähdin kuluttamaan Brandyn energiaa hallin ulkopuollelle "näyttelyjuoksuharjoittelulla". Brandy olikin mölissyt ja haukkunut siellä hallin laidalla toisten agia katsellessa. Noh. Eikun snake kaulaan ja harjoittelemaan.
Eipä ollut käytös yhtään sen mallikkaampaa kuin keskiviikkonakaan. Hyppypomppukoikkaloikkamaatanuuskin. Muutaman kerran pomppi ja yritti hihastakin nappaista. Tällä kertaa kyllä sitten annoinkin pennulle enemmän palautetta siitä, mikä on sopivaa ja mikä epäsopivaa käytöstä. Kiskominen, pomppiminen, yleinen häsellys ja touhottaminen on EI, nätisti ravaaminen ja kuunteleminen sekä "seuraaminen" on palkan arvoinen juttu. Naksuttimella vahvistelin sitten toivottua käytöstä, juuri sillä hetkellä kun sitä oli havaittavissa. Joko pentu alkoi loppua kohden älyämään mitä haetaan, tai sitten sillä alkoi puhti loppua.
Siinä jäi loppuunsa sitten taas hurjasti luppoaikaa, vaikka kaikki (paitsi minä ja Jussi) treenasivat kaksi kertaa radan. Pääsi sitten taas pennut töyhöttämään radalle. Brandy kävi aivan kierroksilla. Se vain kimpoili ympäriinsä ja juoksi päättömänä. Myös korvat tuntuivat katoavan. Myöskin putkelle (12&16) "lähettäminen" on pieni ongelma, koska jos menen putkea edes 2m lähemmäs, niin pentu katoaa putkeen kun pieru saharaan. Ja sitten se juoksee sitä ympäri ympäri ympäri ja unohtaa siinä sitten ehkä mm. luoksetulokäskyt. Vaihdoimme sitten putkitehtävältä pois, kun pentu ei selvästi malttanut kuunnella siinä ollenkaan. Teimme siis ihan normia siivekkeen kierrätystä molemmin puolin (esteellä 13&6). Kiertäminen on niin vauhdikasta, että siivekkeen taakse jää montut kun Brandy painaa menemään. Hienosti se on hoksannut homman! Sitten mentiin takaisin putkitehtävälle kun paineita oli purettu. Nyt imuutin Brandyn namin avulla aivan putken suulle ja istutin sen siihen. Ihan vain huomauttaakseni, että putken lähellä voi myös vaan hengata. Sitten otettiin "kertalähetys" putkeen ja jee, pentu jopa vähän kuunteli!
Sitten mentiin hallin toiseen päätyyn, jossa oli kivasti "hyppy" ja putki (esteet 3&4). Ensin otettiin "hyppy" ja siitä putkeen! Wau! Hienosti pentu teki. Sitten otettiinkin putki ja hyppy, vauuuu! Palkkasin tosin pennun oikeaan käteen, ennen hyppyä, että "pysyy oikealla puolella" ja siitä hypylle sitten. Oltiin ottamassa tätä juttua toistamiseen, mutta nyt Brandy kääntyykin hyvässä vauhdissa keskellä putkea ympäri ja tulee pois. HÄ? Ei Brandy noin tee. No sitten yritin ohjata sen sinne uudelleen ja sama homma. No sitten tajusin kurkata putkeen, ja mitä. Siellä on jonkun koiran kikkareet! No ihme jos ei mene putkesta läpi (tosin miksi se meni aiemmin?)! Mutta pikaisen analyysin tehdessäni, kyseessä ei ollut Brandyn kikkareet, koska ne oli liian pieniä :'D ( ja lisäksi kävi myöhemmin ilmi, että Brandyllä oli maha löysänä....) nooh. Näinpä sitten. Tosin nyt jälkiviisaana hoksasin, etten tuon "episodin" jälkeen muistanut enää lähettää Brandyä putkeen, joten toivottavasti Brandylle ei jää kakkaputkikammoa. Mutta siinäpä treenit oikeastaan olikin.

Jäljestämässä...... tottelevaisuutta ja näyttelyosaamista

2011-10-16T18:57:00.000+03:00

Näin tällä kertaa tokotiistaina siis. Meidän ryhmää vetikin mukava naapurimme Tiia. Brandy oli jo alkuunsa levoton ja mölisi kaikelle turhalle. Onko se sitten niin innoissaan?
Perusasennotkin oli tänään aivan vinoja ja seuraamisesta ei tullut hepan pyllyäkään. Tänään ei ollut meidän päivä. Tunnin teemana oli öö. kontakti? Meillä ei Brandy tainnut tuntea sellaista sanaa tuona päivänä ollenkaan.. Taino.. Ottihan se kovasti kontaktia maan kanssa. Maassa oli nimittäin haju, josta Brandy ei päässyt yli eikä ympäri. Ei se nenä maassa mennyt ihan jatkuvalla syötöllä, mutta ei ollut kyllä yhtään mukanakaan. Pieniä pätkiä saatiin kontaktissa mentyä, mutta sitten taas nenä meni maahan. Vaikka yleensä toi kyllä tulee kontaktissa pitkiäkin aikoja, myös häiriössä. Seuraamisesta ei ollut tietoakaan, joten en edes yrittänyt antaa seuruu käskyä, ettei nyt tällä pilata sitä sitten.

Tehtiin erinäisiä ohittamis ja pujotteluarjoituksia, ei mitään kovin vaativaa, ehkä ihan hyväkin, kun kontakti oli Brandyn ja maan välillä. Lopuksi otettiin myös luoksetulo, joka meni kyllä ihan nappiin. Olen alkanut ottamaan luoksetuloja Sirkun neuvomalla tavalla, eli koira juoksee jalkojen välistä ja saa palkan sinne. Tämän olisi tarkoitus vahvistaa siis pk-puolen eteentuloa, luoksetulossa.
Otin lopuksi vielä itsenäisesti seuruuta imuttamalla (ja vähän ilman imuutustakin) siellä hajupaikassa, kun ei ollut enää häiriötä niin paljon. Edelleen olisi hajut kiinnostaneet vähän liikaakin, mutta saatiin pari todella kivaa pätkää siihen ja lopetettiin sitten.
Sitten kävimme Annan ja Hupsiksen kanssa lenkkeilemässä sillä välin kun Laura treenasi vielä Mintun. Ja vielä jäljelle jääneellä luppoajalla otin maahan menoa. Alusta oli vähän ikävä, kun oli märkä asfaltti. Mutta pätevästi pentu kuitenkin maastoutui ja pysyikin siinä. Vähän ehkä piti hinkata, mutta kyllä se siitä.

Pääsin sitten vielä Tiian & co. kyydissä kotiinkin, kiitos vielä siitä ! :)
Treeneistä jäi ehkä yleisesti vähän ankea maku suuhun, koska tiedän pennun kuitenkin osaavan, nyt vaan oli liikaa häiriötä vissiinkin sitten. Muutenkin kyllä alkanut nuo hajut pentu pentuista kiinnostamaan enemmälti, koska välillä saattaa lähteä jolkottelemaan nenä maassa (kuulolla kuitenkin) ja tolppiakin jo nuuskutellaan.

Keskiviikkona käytiin sitten poksin näyttelytreeneissä kun viimeistä kertaa olivat ilmaiset. Otin molemmat koirat mukaan, koska tarkoitus oli treenata molemmilla. Jussilla lähinnä pöytää. Vaan en sitten loppujen lopuksi kerennyt roikkua kun Brandyn narussa. Ja siinä olikin roikkumista sitten niin.. Sain tosiaan samana päivänä tilaamani hopeisen 60cm snaken, joten sitä lähdettiin testaamaan. Ja ei kutittanut! Muuhun käytokseen se ei sitten hirveästi vaikuttanutkaan... Samanlailla kiskoi ja pomppi sekä kohelsi. Seisoma osuudet meni aivan nappiin, todella hienosti tönötti paikallaan ja häntä vispasi, antaa nykyään myös asetella jonkun verran. Juoksuosuudet.... noh... tuota, miten sen sanoisi. No nenä maassa, nenä taivaassa, nenä siellä ja nenä tuolla. Kaksi jalkaa massa, yksi jalka maassa, kolme jalkaa maassa, missä neljäs? Tämä osuus on siis nykyään lähinnä kaoottista. Pennulla on vissiin vaan niin paljon energiaa? Vaikka mehän käveltiin hallille, eli semmoinen 40-45min.. Ei vissiin riitä, täytyy varmaan lisätä se tunti tokoa tohon, niin josko sitten?
Kovasti saatiin kehuja "tuomarilta" käsittelytilanteessa. Pentu kyllä morjestaa tuomarin iloisesti, mutta sitten taas keskittyy kympillä namukkaan, eikä välitä tutkiskelusta pätkän vertaa. Hampaiden katsomisessa pentu yrittää vähän luistaa (kun ei nää nakkia) mutta antaa kuitenkin katsoa. Palluroita kopeloitaessa pentu tönöttää paikalla kun tatti, tuijjottaen silmä kovana nakkia ja heiluttaa häntää.
Yhteenvetona, se, että juoksua pitää treenata.
Käveltiin treenien päätteeksi vielä kotiin.

näin hauskaa Jussilla oli metsäretkellä

(kuvat siis sunnuntaiselta verijälkiretkeltä!)

Nakin jäljillä

2011-10-16T18:21:00.000+03:00

Käväistiin tuossa viikko sitten (köhöh, mitenniin taas kirjuroin myöhässä?) verijäljellä, kumppaneina tiimit Laura & MinttuMeela, Anna & Hupsis ja Emmi & Toivo. Minulla oli molemmat pojat matkassa. Jussi "töissä" ja Brandy kuluttamassa energiaa.
Jussille oli vedetty edellisenä iltana ihan simppeli, todella lyhyt ja yksinkertainen jälki. Sinne päähän sitten käytiin viemässä naggia. Kovasti Jussi taas ekalla makauksella haisteli ja tajusi, että siinä on jotain, mutta sitten se jäi taas tapittamaan, että "mitäs sitten?". Yritin sitä ohjailla jäljen suuntaan, se ehkä muutaman askeleen sitä seurasi ja sitten taas oli kuin tyhmä sorsa lätäkössä. Siinä Jussi sitten himmaili, välillä näytti, että saattoi vahingossa pienen pätkän jälkeä seurata ja sitten taas hyppäsi muutaman metrin suuntaan X ja kävi kusemassa puuhun ja hengaili vähän lisää. Lopuksi se sai ilmavainun nakeista ja syöksyi sinne lyhintä reittiä. Pitäisikö meidän kokeilla jotain yksinkertaisempaa, kuten makkarajälkeä? Tai tuoreempaa jälkeä, vai eikö toi vaan oikeasti hoksaa? :'D

Loppuajan sitten kuvailinkin koiria ja hengailin. Brandyä en vielä uskalla jälelle päästää, ettei säiky turhia, mutta saa kuitenkin olla mukana, että haistaa jotain, mutta ei tarvitse hommaan ryhtyä ja on kivaa! Lopuksi koirat pääsi sitten myös juoksemaan irti pitkin metsiä. Brandy niin innoissaan oksan kanssa juoksi, että törmäsi täydellä vauhdilla puuhun. Hetken se ontui toista takajalkaa ja kävi istumaan, mutta ei kulunut edes minuuttia, niin taas juostiin pitkin metsää kaikilla neljällä jalalla, eikä sattumuksesta ollut tietoakaan!

Otettiimpa meistä myös perhepotretti.

Ja Brandystä 5kk kuva.

16,8kg ja 50cm

Wannabe kaupunkilainen touhuaa

2011-10-09T11:02:00.000+03:00

Tmä blogaus taitaa suurimmaksi osaksi keskittyä taas Brandyyn, koska Jussin kanssa ei ole tullut sen kummemmin touhuttua.

Ensimmäinen pentutoko
Tiistaina 27.9 suuntasimme Lauran kimppakyydillä Noutajakoirajärjestön pitämään tokoilusembaloihin. Me suunnistimme pentutokon puolelle. Aiheena oli kontakti ja ohittamiset. Elikkä ohiteltiin kaikenlaisilla erilaisilla tavoilla, ohiteltiin vastapäiten, pujoteltiin ringissä ja kaikkea vastaavaa. Brandy oli upea pentu. Se seurasi mukana, pääasiassa kokoajan kontaktissa ja seuraamispaikalla. Eipä se oikeestaan muuten osaakkaan kulkea mukana kontaktissa kuin seuraamalla. Paikka, vire ja tiiviys on vielä vähän hakusessa, mutta oikein pätevää! Meillä meni pääasiassa siis seuraamistreeniksi tämä kerta. Ohitettavista koirista ei välittänyt tuon taivaallista, ohi posotettiin kontaktissa todella nätisti, oispa kotonakin näin! Ei ohitukset kotona ihan kontaktissa onnistu, vaikka kovasti harjoitellaan. Mutta tosiaan kun kerta kesti sen 1h ja seuraamista oli pääasiassa, niin alkoi pentu jo vähän kyllästyä. Mutta loistavasti tsemppasi loppuunasti. Palkkasin pääasiassa herkuilla, mutta leikitin välillä.
Pentutokon jälkeen sattui olemaan sitten vielä näyttelytreenit. Ja koska meidän piti muutenkin venailla vielä tunti, koska Laura treenasi Meelan lisäksi vielä Mintun, niin menimme sitten vielä näyttelytreeniin, vaikkei meillä kyllä ollut edes näyttelyvermeitä mukana, mutta eipä tuo hidasta. Paljon paljon paljon juostiin, ja Brandy juoksi todella upeasti! Sai ohjaajalta erityiskehuja mielettömästä takapotkusta ja liikkeestä yleensäkin. Sain esitettyä löysällä hihnalla liikkeessä... Köh.. Mun pitää varmaan aina ennen mätsäreitä ja näyttelyä käydä ensin 1h lenkki ja sen jälkeen vielä treenata intensiivisesti 1h tokoa, niin sitten se esiintyy kauniisti ! Koska muutenhan se on yhtä kolmiloikkaa ja hyppypomppua. (ja voisin tässä mainita että kävin ostamalla Brandylle n. 60cm mittaisen ohuen nahkahihnan ja tähän sitten tilauksessa on 60cm hopeinen snake -ketju, josko se kutina tällä kokoonpanolla vähenisi!). Seisominen, tutkailu ja muu hömpötys meni oikein loistavasti, sain myös hiukka vihjettä siihen, kuinka tällä hetkellä hiukan pihtejä takakinttuja saa vähän normaalimman näköiseksi. Tällä kerralla menoissa oli mukana myös kaksi muuta aussieta. Kida ja joku Bywaterin urostrikki. He tosin treenailivat jo vähän osaavampien ryhmässä.

Pentutokon toinen kerta
Tämä olikin sitten 4.10. Aiheena oli leikkiminen. Eli miten leikitään ja millä kannattaa leikkiä yms. Ohjaaja (joka sattui olemaan Kida aussien omistsaja) katselikin sitten leikkimistä ja kommentoi. Me saimme leikkimisestä kehuja ja että olen leikkinyt Brandyn kanssa todella hyvin.Saimme myös ohjeeksi kokeilla, että mikä on koirallemme paras palkka. Tähän on yksinkertainen testi. Eli ensin syötetään koiralle makupaloja. Sitten pidetään tauko. Tauon aikana otetaan aikaa, niin pitkään kunnes koiran kiinnostus herpaantuu. Sama juttu lelulla sitten. Ensin leikitään hetki ja pidetään tauko, ja aikaa otetaan niin pitkään kunnes kiinnostus katoaa. Se kumpaa koira jaksaa odottaa pitempään, on koiralle parempi palkka. Itse loogisesti ajattelin, että testi kannattaa varmasti tehdä mahdollisimman häiriöttömässä ympäristössä, ettei häiriötekijöitä ole vaikuttamassa testin tuloksiin.
Ja koska vettä tuli tällä kerralla kuin saavista, niin Laura ei enää jäänyt treenaamaan Minttua, joten pääsimme sitten likomärkinä ajoissa kotiin.

Kaupungistuminen

Sittenpä olin sopinut treffit isäni luokse Espooseen 30.9-2.10 väliseksi ajaksi. Elikkä lähdettiin Jussin kanssa näyttämään Brandylle vähän kaupunkielämää. Vaikka isäni tosin asuukin ns. omakotitaloalueella, niin ei nyt varsinaisesti kaupunkielämää ollutkaan. Junallahan me tämän matkan taitoimme. Olin kaukaa viisas ja sovin perjantaiaamulle treffit "naapurin" lappari Hupsiksen ja tämän omistajan kera. Missio pennun väsyttäminen sai alkaa! Jussi lähti tietysti mukaan lenkille, mutta eipä se oikein meiningeissä ollut mukana. Pentu onneksi hoiti tämän homman oikein hyvin ja riekkui Hupsiksen kanssa sydämensä kyllyydestä. Kun pentu oli väsytetty, lähdimme junalle. Pentu taas aivan kikseissään, että mihin mennään!! Autokyydit (+ linja-autokyydit) on niin pennun lemppareita, koska mennään yleensä jonnekkin kivaan paikkaan! Myös Jussi pitää autoilusta. Sittenpä tulimme juna-asemalle. Brandy oli ihan häpsingillään ja Jussi normaalin lunkisti, kyllä Jussi tietää! Lähdimme sitten viimehetken tarpeiden tekemisen jälkeen junalle. Ensin pentu katsoi, että mitä, tuonnekko minun pitää kiivetä ??? Mutta kun Jussi reippaasti meni edellä, ei pentukaan enää toista kertaa katsellut, vaan sinne se kapusi reippaasti perästä. Tämä junamatka olikin sitten ~~vähän~~ paljon ahdas. Meidän vieressämme istui koko matkan eräs henkilö ja paikathan olivat kuin normaalit junan penkit, eli ei mitenkään suuresti tilaa. Olisi ottanut ison lemmikkieläimen paikan, mutta sitä ei saanut enää varattua, koska se oli jo otettu. Ja ette kyllä arvaa, että mikä siinä ison lemmikin paikalla sitten oli..... no... tätihenkilö KISSAN kanssa. Ja Kissa oli pienessä boxissa... Meinasin täti-ihmiselle sanoa, että voisi ens kerran miettiä, että tarviiko hän ensi kerralla niin tilavaa paikkaa, koska kyydissä saattaisi olla sellaisia jotka sitä ison lemmikin paikkaa oikeasti tarvitsee.....! No tosi kivasti meni matka kuitenkin. Brandy nukkui jaloissa (edellisen penkin alla, minun jalkatilassani ja vei osan myös vieressä istuvan jalkatilasta) suurimman osan matkaa oikein sikeästi ja rauhallisesti. Missio pennun väsyttäminen olisi siis näemmä tuottanut tulosta.
Perillä olikin vastassa monta uutta ihmistä, siskoni, isäni ja hänen naisensa. Kaikki Brandy otti vastaan ilolla, ja Jussi tietysti perästä myös kerjäämään huomiota. (joo kyllä Jussistakin on tullut reippaampi, koska jos ei mene hakemaan huomiota, jää kokonaan ilman!) Myöskään vieras talo ei ollut Brandylle sen suurempi stressinpaikka. Talo tutkittiin ja sitten voikin leikkiä ja touhuilla. Vaikka pikkasen pentu väsytti vielä, joten kauniisti kävi hän myös sitten levolle. Jussi tietysti tapansa mukaan isäni sylissä rapsuteltavana.
Lauantaiksi olin sopinut treffit ex-poikaystäväni siskon, eli kaverini Jessican kanssa. Jessica tuli hakemaan meitä, ja kävimme hakemassa perheen kultaisennoutajan Roopen (joka oli vanhentunut ihan silmissä :( ) mukaan ja suunnistimme Luukin ulkoilualueelle lenkkeilemään. Pojat tulivat kaikki todella hyvin toimeen. Tätähän me emme myönnä, mutta saattoi käydä niin, että eksyimme pienesti sinne metikköön ja harhailimme siellä hetken jos toisenkin. Vaan sitten löysimme reitille ja kävimme lopuksi vielä koirapuistossa, jossa ei kylläkään ollut muita. Jussi ja Brandy siellä leikkivät keskenään, vaikka Roopekin yritti olla vähän mukana.

Sitten kävimme takaisin isällemme. Loppupäivästä tulikin sitten melkein koko suku käymään. Tuli sisko miehineen, mummo, edesmenneen kummini vaimo. Ja pihalla kävimme katsomassa myös serkkuni lapsia ja vaimoa. Lapset oli vähän jänniä kun ne sillä tavalla riekkuivat ympäriinsä. Mutta pentu antoi silti kiltisti silittää itseään. Pentu oli kaikkia kohtaan todella reipas ja avoin!
Sunnuntaina sitten ennen kotimatkaa kävin poikien kanssa lenkkeilemässä metsässä. Pojat oli irti. Brandy veti rallia ympäri metsää. Tulimme sitten sellaiseen paikkaan, missä oli rapaoja, ja siitä yli meni pieni ns. omatekoine silta. Noo, Brandy sanoi sillalle piutpaut ja ennenkuin kerkesin edes huomata, niin pentu oli kylkiään myöten siellä ravassa ja märässä. Hieno homma! Lenkki loppuikin sitten vähän lyhyempään, koska piti lähteä takaisin kotiin, että kerkeää pennun huuhtoa ennen lähtöä. Vesipesusta huolimatta pentu lemusi aivan kuolemalta. Onnea vaan kanssamatkustajat!
Kun pääsimme matkaan, niin Brandy kiipesi tällä kertaa aivan itse reippaasti junaan, sen suurempia epäröimättä. Tällä kertaa paikkamme oli vähän isompi, vaikka vähän ahdasta oli siinäkin. Pentu nukkui oikein sievästi suurimman osan matkaa, vaikkei nyt sen kummemmin väsytetty ollutkaan. Hyvä reissupentu! Kivaa että Brandykin tuntui osoittautuvan koiraksi jonka kanssa on kiva ja helppo matkustaa!

Pentukurssin kaupunkikävely
Meiltä jäi Brandyn ripulin takia alkuperäisen pentukurssimme kaupunkikävely välistä, mutta saimme korvaavan kerran 8.10. Lähdimme matkaan linkalla, kun linkka pysähtyi kohdallemme, lähti Brandy vetämään nelivetona sisään. Sisääntulomme ei siis ollut kovin hallittu... No, ei se ainakaan pelkää.. Kun pääsimme kaupungille, pyöri Brandyn pää kuin pöllöllä. Eihän me koskaan vielä oltu käyty keskustassa. Siellä oli niiiiiiiin paljon hajuja ja ihmisiä ja katsottavaa muutenkin. Vaikka hyvin pentu pysyi silti kuulolla. Tapasimme kaupunginlaitamilla ja lähdimme siitä kävelemään hallitussa jonossa takaisin kohti keskustaa. Menimme anttilalle, jossa oli ensin ritiläalusta ja sen jälkeen ns. ulospäin avautuva automaattinen ovi, sitten pyöryläkumimatto, ja normaalit sivulle avautuvat liukuovet. Tämän jälkeen tuli liukas lattiapinta ja samalla pinnalla varustetut rappuset. Brandy lähti reippaasti sisälle, eikä meidän sisäänmeno taaskaan ollut kovin hallittu. Mutta ei pentua ainakaan pelottanut, ehkä vähän jännitti, että mihin nyt mennään. Pinnoista tai ovista ei välittänyt tuon taivaallista. Tästä lähdettiin sitten parkkihalliin. Ei mitään ongelmaa sielläkään. Sen jälkeen käveltiin vilkas kävelykatu ja kävimme tervehtimässä rautaista sutta eikä Brandy edes tajunnut, että siinä olisi jotain erikoista. Hyppäsi vielä sen päällekkin. Pentukurssin jälkeen kävelimme vielä kotiin, koska pojat jäivät keskenään illaksi kun kirjuri lähti katsomaan Antti Tuiskua (;DDDDDD).

Jussin kaksi viimeistä agikertaa ovat jääneet välistä, sillä ensin oli tämä espooreissu ja 7pvä minä suuntasin kerubiin katsomaan Reckless Lovea. Noh, ehkä minullekkin sallitaan välillä huvitteluja?

Sikaillaan nyt vähän lisää!

2011-09-25T19:02:00.002+03:00

Lauantaina 24.9 keräsin jälleen koirailuun liittyvät kimpsuni ja kampsuni, sekä molemmat koirat äitini autoon. Jussin tosin jätimme matkan varrella äidin luokse Rinon kaveriksi. Ja Brandy jatkoi takakontissa matkaa Liperin Leipäpäiville. Enhän minä toki sille leipää mennyt syöttämään vaan leipäpäivän yhteydessä 4H järjesti match shown. Sinne mentiin merlepojan kanssa vähän harjoittelemaan kehäkäytöstä.
Me oltiin jouduttu/satuttu Nino dalmiksen pariksi, enkä mie nyt sen kummemmin punaista odotellut. Mutta kun kehään päästiin, niin kuvitelmat punaisesta nauhasta häipyi kokonaan silmistä.

Alkuseisomukset meni todella nätisti ja Brandy oli ryhdikäs ja valpas. Vaan sitten lähdettiin juoksemaan ympäri. Ensimmäinen ongelma... Näyttelynaru kutitti Bräneä ihan suunnattomasti ja sen juoksu oli jotain kolmiloikan tapaista, kun se samalla yritti itseään rapsuttaa.

Toinen ongelma... pariltamme vahingossa levisi makupaloja maahan (köh, kuitenkin yrittivät sabotoida meidän suoritusta!!) ja sen jälkeen kun Brandy huomasi ekan makupalan, ei se oikeastaan muuta huomannutkaan enää. Koko loppukehä meni aivan ööö. noh. sanotaanko... kaoottisesti. Brandy kulki vain nenä maassa, kiskoi ympäriinsä ja yritti päästä paikkaan johon nameja eniten levisi... Hiukan se onneksi malttoi vielä seistä, vaikka vähän kuikuilikin, että josko sittenkin olisi jossain ympärillä nameja. Tuomarin antoi tutkia rauhassa läpi. Kopeloida jalat, rungon ja kassipussiset. Myös hampaat antoi melko nätisti katsoa. Lopussa alkoi vähän nykiä päätä pois, että jo riittää. Mutta kohtuullisen hyvin antoi katsoa kuitenkin. Paljon heilutti häntää, ja meni tutustumaan tuomariin ja yritti antaa pusunkin. Mutta sitten kun pyysin keskittymään makupalaan, niin keskittyi tosi hyvin. Tuomari antoikin meille vinkkiä, että kannattaisi hankkia ketjullinen näyttelytalutin että saisi vähän enemmän kontrollia koiraan. Itse olen tätä myös omassa päässäni miettinyt, tosin oikeastaan vain sen kutiamisen kannalta. Ja onhan se siistimpi. En vain vielä ole raaskinut ostaa, etten osta liian pientä tai liian isoa... tuo kun kuitenkin vielä kasvaa. Noh, saimme kuitenkin aivan ansaitusti sinisen nauhan.


Ja häntä heiluu!

No mutta etiäpäin. Sinisten nauhakehässä, niin kuin sanonta sanoo, Brandy paransi kuin sika juoksuaan! Se seisoi todella hienosti. Ja juoksu, se juoksu! Se juoksi niin nätisti kaikilla neljällä raajallaan ja piti päänsä ilmassa ja kuunteli mitä tehdään ja minne mennään!

Kuinka taitava pieni porsas! Se seisoi taas kun tatti paikoillaan ja heilutteli häntäänsä. Josta tietysti palkkasin, kuinka reipasta! Tuomari kätteli porukkaa pois tasaiseen tahtiin ja olin ihan varma, että tuomari kättelee meidät pois sen parikehäfiaskon takia. Mutta ei! Päästiin ainakin neljän parhaan joukkoon! Meidän lisäksi kehässä oli kaverin pyrri Zin ja tuttujen puuteriharjis. Puuteriharjis sijoittuikin neljänneksi. Ja tähän väliin odotin meidän sijoittuvan, vaan ei! Lopulta oltiin vain minä ja Bräne sekä Pilvi ja Zin. Naureskeltiinkin siinä Pilvin kanssa keskenämme. Lopulta kuitenkin Zin oli tuomarin mielestä parempi. Näin me sijoituttiin siis SIN2. Jeee!

Lisäksi otettiin häiriössä siellä vähän tokojuttujakin. Lisäksi monet kävi Brandyä ihailemassa kovin. Noh, onhan hän varsin valloittava pieni pusukone. Palkintoposeerausta ei ole, koska noh. palkintona oli kolme purutikkua ja purina onen raksujen pienenpieni näytepussi, muutenkin mätsärit oli vähän kehnosti järjestetty, kun esim. kehiä ei varsinaisesti ollut. Tai siis niitä ei oltu merkattu mitenkään, niin ihmiset tuon tuostakin siitä kävelivät. Mekin meinattiin jonkun pikkupojan päältä juosta kun hän oli kehään tullut tallustelemaan.
Niin ja kaiken tämän lisäksi joku nainen tuli vihkosen (ja kameran) kanssa kyselemään nimiä, että liekkö saadaan nimemme lehteenkin! Siitä alkaisi Brandyn julkisuus-ura!


Päivää liian aikaiseen otettu viikkoiskuva, eli 21vko

Mätsärien jälkeen käytiin vielä metsälenkillä kaikkien koirien kanssa. Oikein iloissaan he kaikki olivat ja Rinokin pääsi irti ja vähän papparainen jaksoi keppiäkin hakea. Brandy ei oikein malttanut äidin luona rauhoittua, varmaan vieras paikka sen verran jänskättää. Noh, katsotaan mitä on viikon päästä kun lähdetään espooseen reissuilemaan!

Brandy oli myös perjantaina mukana Jussin agitreeneissä. Ja kun aikaa jäi yli, niin treenattiin siivekkeiden kiertämistä ja niiden läpi juoksemista. Ja jonkun verran tehtiin jo pientä putki "hyppy" (eli siis siivekkeiden läpi juoksu) sarjaa. Ja kyllä on samperi pennussa vauhtia. Mulla tulee niin ongelma pysyä sen perässä, kunhan päästään oikeasti harrastamaan! Lisäksi se myös kuumuu jonkun verran, eikä sitten malttanut oikein keskittyä. Mutta, noh. Parempi kuuma kuin.... öö. kylmä? :'D

Tänään sunnuntaina käytiinkin sitten ottamassa pieni treenailuhetki tuossa lähikentällä kun Sirkku tuli aussietyttösten Susun ja Viirun kanssa. Ensin Viiru ja Brandy leikkivät tuokion ajan. Kunnes sitten alettiin treenaamaan. Otin ensin Jussin syyniin, jonka kanssa tehtiin paikka"makuuta". Tosiaan, Jussi ei pysynyt makuulla, vaikka oli alusta. Vissiin alkaa olemaan sille jo liian kylmä treenailuun ulkosalla. Tehtiin sitten kaikkia höpsöjä hyppypomppupujottelutemppuja. Eli kasia, jalkojen pujottelua, jalan yli hyppimistä yms.
Sitten alkoinkin treenaamaan Brandyn kanssa. Otettiin ihan perusasentoa ja seuraamista. Paljolti. Ja häiriö olikin hyvä, koska häiriössä Brandy näyttää edistävän seuruussa ihan hurjasti. Naksuttelinkin (ja palkkasin) oikeasta paikasta ja kontaktista. Lopussa otettiin vielä maahan menoa ja ns. "paikkamakuuta". Sirkulta sainkin todella paljon kaikkia kivoja pikkuvinkkejä! Kiitos kovin! Vähän nosteltiin myös "kapulaa" käteen. Hän on niin päteväinen pikkuotus kyllä! Minun oma pieni merle palkintoporsaani <3
Tosin se pitää vielä mainita, että Jussi hurjan reippaasti meni Sirkun luokse ja antoi rapsutellakkin pitkät tovit. Annankohan mie sille nykyään liian vähän huomiota, niin se menee sitten hakemaan sitä vierailta ihmisiltä :D

Mainittakoot nyt vielä, että kaikki merkinnän kuvat (c) EVE, kiitos kovin kuvistaaa! :))

Ehkei vielä eläkekamaa

2011-09-25T18:20:00.000+03:00

Mulla on oikeasti pikkuhiljaa mennyt toivo ja motivaatio Jussin kanssa tuossa agiharrastuksessa. Se on niin tahmea ja haluton. Se vain matelee radalla perässä ja suorittaa kaiken hitaasti. Okei. Minussa on varmasti myös vikani ohjauksen kanssa, mutta kertakaikkisesti väitän, ettei kaikki vika kyllä minussa ole. Yritän kuitenkin parhaani mukaan innostaa, palkata ja kannustaa harjaeläintä radalla.
Ja pitäisi minun varmaan ehkä yrittää selvittää mistä tuo haluttomuus johtuu, esim. kartoittamalla johtuuko se kivusta. Tähän minulle tulee ainoana ratkaisuna mieleen hieroja, mutta kuten olen muistaakseni jo aiemmin tainnut todeta, että kun tuo koira ei luota vieraisiin ja varmasti seisoo lihakset kireänä ja jännittyneenä tasan siitä hetkestä lähtien kun hieroja tulee näköpiiriin. Toki mahdollisuutena voisi olla, että hieroja yrittäisi kartoittaa mahdolliset kipupisteet ja antaa minulle kotiin hierontaohjeet tms.
Mutta joo, alunperinhän ei ollut tarkoitus marista, koska viime agitreeneissä ei ollut mitään marisemisen arvoista!! Paitsi noh, jos jotain niin se, että tehtiin mini -esteillä. En tiedä johtuiko koiran into sitten siitä, ettei tarvinnut hyppiä niin korkeita.

Agitreenithän oli perjantaina 23.0 ja pääsimme korkkaamaan POKSin uuden hallin (joka tosin ei vielä ollut valmis)! Halli oli HIENO! Se on tilava, se on valoisa ja talvella se on vielä lämmitettykkin!!! Ainoana miinuksena voisi sanoa, että siellä kaikuu ihan hulluna.

Laura toi meille radan joka oli oikeastaan tosi kiva. Noh, olihan se ainakin ohjauksen kannalta aika helppo sinällään, mutta pääasiassa tosi kiva! Tuommoinen hauska vauhtirata. Jopa minä muistin sen suurimmaksi osaksi ilman pysähtelyjä. Jussia paljon innostin ennen radalle lähtemistä ja radalla tuo oli ihan huippureipas! Ei tarvinnut jäädä montaa kertaa odottelemaan, vaan vierellä kulki ja pysyi suurimmaksi osaksi laukalla. Oli innokas ja haki esteitä itsekin ja antoi minulle taas ohjausvirheitä anteeksi. Tuo on niin kiva agikoira sillon kun se oikeasti toimii ja tekee!
Teimme radan ensin toisin päin ja sitten toisinpäin. Eli ns. "molempiin suuntiin".

Välillä kyllä huomaa miten Jussi tarvitsee vielä hirmuisesti itsevarmuutta. Koska vielä se välillä jää varmistelemaan, että "näinhän minun piti tehdä?" Vaikka se tosi paljon minun virheitä paikkaileekin.
Harjoiteltiin sitten vielä radan ulkopuolella Jussin kanssa keinua. Ensin otin pari kertaa keinua vastaan, ettei se rämähdä niin pahasti. Mutta lopuksi annoin keinun mennä ja rämähtää ihan omalla painollaan. Aika paljon se Jussia jännittää mutta nakkien voimalla se kyllä sitten aina uudestaan ja uudestaan keinulle kiipesi. Hyvin taitava poika !

Australialainen palkintoporsas

2011-09-22T22:03:00.001+03:00

Otsikko vissiin vihjaa jotain. En tiedä.
Australialainen voisi viitata Brandyyn? -Kyllä
Palkintoporsas voisi olla jotain voittoisaa? -Kyllä
Elikkäs käytiin porsastelemassa lapsoisen kanssa pohjois-karjalan noutajakoirayhdistyksen järkkäämissä mätsäreissä 11.9. Ei sieltä ihan pissisijoja liiennyt, mutta melko lähelle henkilökohtaista voittoa! Jussi ei ollut mukana aamulla vallinneen arveluttavan sään takia, joka oli toisaalta ihan hyvä, koska ko. mätsäreissä ei ollut pienille koirille pöytää, jota Jussin kanssa siis pääasiassa mätsäreissä harjoitellaan.
Brandy oli alkuun hiukan häpsingeissään, mutta rauhoittui aika nopsakkaan, koska ollaanhan me juostu totuttelemassa mätsärimeininkeihin jo aikaisemminkin. Kovasti olisi ollut paljon kavereita joiden kanssa vaihtaa neniä, mutta eihän me hihnassa semmoisia!

Loppujen viimeksi tuli meidänkin vuoro astella kehään. Olimme pienenpienen Meela shelttityttösen parina. Ensin seisottiin. Sitten meitä pyydettiin juoksemaan kehä ympäri. Tuomari pyysi meitä Brandyn kanssa menemään Meelan edeltä tokaisin tähän vain, että "voidaanhan me yrittää"! Kohtuullisestihhan tuo juoksukierros sujuikin. Vaikka noh. henkilökohtaiset tuomarimme kehänlaidalla kommentoivat jälkeenpäin, että näytti vammaisten kilpajuoksulta... Noh.. Juokse itse kun pentu vetää kolmiloikaa, tunkee jalkoihin, niin että potkaiset sitä vahingossa muutamaan otteeseen, ja vetää neljään eri ilmansuuntaan, tämän lisäksi ottaa kontaktia ja ehkä jossain askeleen välissä koittaa innostuksissaan napata vielä hihastakin. Niin ja sinä tietenkin yrität itse parhaasi olla kaatumatta ja pitää pentusi kurissa ja järjestyksessä, askellajina mieluiten ravi.

Seisomisosuudet menivätkin sitten todella kivasti. Brandy tapotti paikoillaan kun liimattu lihavarras ja tapitti edessä heiluvaa raksua. (kyllä, käytämme mätsäreissä raksua, että tuo malttaa olla. Liian hyvät herkut on... noh.. liian hyviä herkkuja!) Eihän tuo vielä asentoa osaa ottaa, mutta pienellä ohjaamisella seisoo kohtuullisesti. Yritin yhdessä vaiheessa asetellakkin, mutta taitaa olla liian häiriöstä vielä, että Brandy olisi malttanut pysyä. Meille ojennettiin punainen nauha kera purutikun. En kyllä tähän päiväänkään mennessä ole keksinyt, että miksi saimme punaisen, sillä Meela esiintyi paljon hillitymmin ja kauniimmin. Vaan en valita!

Nauhakehässä meidät jaoteltiin isoihin ja pieniin. Me tietysti isoissa. Nyt juostiinkin kaikkien "keskellä", eli edessä oli koira ja takana oli koira. Aluksi Bräne yritti kovasti kiskoa edellä menevien perään, mutta kutsusta lähti sitten kontaktiin. Okei, välillä piti muistutella uudelleen, ei se ihan niin pätevä lapsi ole. Sitten seisottiinkin piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkääääääääään. Mutta minun ei tarvinnut asetella Brandyä kuin ihan pari kertaa. Siinä se pönötti paikallaan liikkumatta ja tuijjotteli namua. Minä sitten yritin kehumalla ja nakkia heiluttamalla saada ryhdikkyyttä. Loppujen viimeksi meitä oli kehässä jäljellä enää neljä! Eli oltiin sijoituttu! Jee! Sitten meidät tultiinkin samointein ohjaamaan nelos-sijalle. Eli Bräne Räkäläntti PUN4!

Sijoitusten jälkeen käytiinkin sitten vielä juoksemassa juoksukilpailussa, jossa Brandyn aika oli 6.62 ja oiskohan pingottava matka ollut 50m. Itse lähdin juoksemaan huutamaan ja vinguttelemaan vinkulelua sinne kentän toiseen päähän sillä välin kun avustaja piti Brandyä kiinni, kyllähän tuo pentu hyppi ja vinkui perään. Ja hienosti se sieltä porhalsi sitten luokse. Juoksukilpailun voitti aussie Hippa(?).

Lisäksi myö ollaan käyty siellä pentureeneissä joissa on mennyt todella hyvin. Pentu keskittyy lujasti ja tekee mitä pyydetään. Viimeiselle pentukurssikerralle eli kaupunkikävelyyn emme päässeet, koska Brandylle iski kova ripuli edellisenä päivänä ja jatkui vielä treenipäivällekkin. Eikä me nyt puolkuntosena mihinkään lähdetä, saatikka tartuttamaan muita. Mutta meillä on sitten korvaava kerta toisen ryhmän kanssa hiukan myöhemmin.

Kovasti paljosti ollaan treenailtu myös ihan kotona ja "kotikentällä". Perusasento, melko jees. Luoksetulo, varma ja nopea (tosin ei vielä varsinainen liike). Eteen tulemista ollaan harjoiteltu. "noutoa" ollaan harjoiteltu "tennispallokapulalla", eli sen nostamista, pitämistä suussa ja palauttamista. Palauttaminen onkin Räinölle vaikea juttu, se haluisi pitää kaiken itsellään ja leikkiä keskenään. Ollaan jo kohtuullisen hyvällä mallilla tässä palautuksessa. Lisäksi paikkamakuuta treenattu on! Alkeita siis lähinnä. Ongelmana lähinnä se perusasennosta makuulle käyminen, koska pentu öh.. leviää aika tyylikkäästi eteenpäin. Kun pentu käy maahan, niin minä olen about. lanteen kohdalla. Tätä siis ollaan tehoharjoiteltu vähän kootummaksi. Paikkamakuussa pysyy hyvin, ei vielä kovin pitkää matkaa tai pitkää aikaa olla edes harjoiteltu. Eikä pidäkkään. Pysyy oikein mainiosti. Toinen ongelmakohta on se, kun palaan pennun viereen ja se odottaa sivu-käskyä. Ei aina malta ihan odottaa. Tätä pysymistä ollaan siis harjoiteltu kovin.
Ja seuraaminen. Toistaiseksi tehdään tosi lyhyttä, suoraa pätkää. Kohtapa voisi aloittaa kääntymisharjoittelut. Tässäpä teille vielä videomateriaalia, että kyllä myö jottaa tehään (ja ehkä edistytäänkin..?)!

Perusasentovideon voit katsoa täällä!
Seuruuvideon voit katsoa täällä!

Sitten vielä jos viikkoiskuvat ja painot :)

19vko, 15,2kg 49cm

20vko, 15,9kg 49cm

Jussillakin on elämä

2011-09-20T22:08:00.000+03:00

Oisko sitten Jussin blogituksen vuoro.. Mä olen niin hidas näissä!
Jussin kanssa tosiaan käytiin koiratanssikurssilla, joissa oli suurimmaksi osaksi sellaisia temppuja jotka jo osattiin. Mutta saatiin paljon vinkkejä niiden vahvistamiseen/edelleen jalostamiseen. Lisäksi suunniteltiin jonkun verran koreografioita. Lisäksi meistä kuvattiin video tanssiessamme. Meillä tämä koreografiointi oli vähän niin ja näin, koska mä kertakaikkisesti unohdan mitä olen suunnitellut seuraavaksi tekeväni ! Noo, onneksi tässä lajissa on helppo olla spontaani ja tehdä mitä mieleen juolahtaa ja mikä sopisi musiikkiin, mutta voishan tuota omaa muistisuoritinta hiukan petrailla. Ois vaikka agissakin siitä sitten hyötyä . Suunnittelemme osallistuvamme jatkokurssille, jossa pääpainona on sitten koreografian suunnittelua ja laatimista!

Agiahan myö ollaan myös tahkottu oikein jämerästi joka perjantai. Paitsi nyt viimeisimmät kerrat on jääneet välistä, koska säät on suoraansanottuna olleet tolle katkaravun sukuiselle alastonmallille hiukan liian kosteat ja viileät. Yleisesti ottaen Jussi on ollut treeneissä tosi TAHMEA. Koko tää kesä on olltu tosi tahmeaa työskentelyä. En tiedä, että johtuukohan siitä, että nyt oikeesti treenataan, eikä vaan harjotella yksittäisiä esteitä. Lisäksi ollaan mietitty myös porukalla, että voiskohan olla lihasjumia tai jotain muuta kipuilua, kun innokkuus on 4-10 asteikolla semmosta 6-7 luokkaa, välillä kieltäytyy tekemästä jne.. Miksei koirat puhu :( Jussi on kyllä mukana tosi hyvin ja tekee, mut siitä puuttuu se innokkuus ja vauhti. Tosin minussakin on virheeni, koska mun pitäs oppia vaan menemään ja viuhtomaan, mut mie jään odottelemaan. Tosin mulla on semmonen kutina, et jos ite vaan suhaan eteenpäin kattelematta, että tuleeko se koira perässä, niin Jussi vois jäädä toljottelemaan, että mitähän hittoa toi mamma nyt heiluu ja viuhtoo ympäriinsä.
Mut ei nää huonoja treenejä oo kuitenkaan ollu, ei! Ollaan opittu paljon ja menemään pitempiä ratapätkiä, ja ohjauskuvioita! Mutta kyllähän se motivaatio vähän laskee, kun näkee, ettei koiralla oo niin kivaa kun mitä sillä vois olla. Ja kun ei oikeestaan toi tahmeus voi liiasta treenistäkään johtua, kun oli meillä tossa ennen kesää se reilun puolen vuoden tauko.Nooh. Eiköhän se tästä. Ehkä myö aletaan treenaamaan vaan jotain kivoja vauhtijuttuja, eikä tavotteellisesti ollenkaan, vaikka mie kyllä kovasti haluisin joskus ees mölleissä käydä..

mm. tällainen rata meillä oli eräs kaunis treenikerta!

Alkuperäisesti rata on nyysitty Kidan&Taran blogista ja siitä edelleen Mintun&Meelan blogista.

MejäJengi

Lisäksi me käytiin Jussin kanssa mejäilemässä. Elikkäs vedettiin verijälki metikköön. Jussille oli tosi iisi pelkkä suora. Hyvin se otti hajua ja merkkas alun kusemalla, sit lähti suunnistamaan oikeeseen suuntaan, mut haraili ympäriinsä ja kuseksi mennessään, eikä oikeestaan tienny varmaksi, että mitä sen pitää tehdä. Nooo... Ei siitä varmaan jälkikoiraa tuu, mut kunhan jatkossakin huvikseen käydään viihdyttämässä pääkoppaa.

Muuten ollaan Jussin kanssa lähinnä oltu sisähommissa, eli treenailtu sisällä kaikkea aivojumppaa. Varmistettu mm. takajalkoja seinää vasten juttua ja niin edelleen. Nyt alkaa tää ei Jussin aikakausi, eli syksy ja talvi :(

Lisäksi tein ihan huvikseni joskus Jussin suusta tällaisen hammaskartan. En muista mistä alkuperäisen pohjan lainasin :( Siitä näkee mitä meiltä suusta puuttuu. Ja kulmurithan molemmat katkesi ja ne poistettiin. Muut hampaat puuttuu sitten ihan muuten vaan.

Hupsistaheijjaa Brandy

2011-09-09T20:27:00.002+03:00

Joop. Hupsista vain. Taas mä olen sortunut tähän laiskuuteen. Mutta jotenkin ei vaan ole ollut inspistä kirjoitella tänne.
Huippupaljon on tapahtunut, enkä kaikkea varmaan edes muista. Ollaan sairasteltu, ollaan aloitettu pentukurssi, ollaan treenailtu, ollaan öää. saatu rokotuksia ja ollaan kasvettu.

Pentukurssi on sujunut pääosin tosi kivasti. Brandy on reippaasti mukana ja hakee kontaktia paljon ja jos ei hae, niin pyytämällä tulee herkästi. Hirveästi ei tosiaan muista pennuista häiriinny, vaikka mielenkiintoisia ovatkin. Olen palkannut nakilla ja lelulla. Luoksetulot pääasiassa lelulla.
Räntilapsi osaa oikein pätevästi jo istua, kulkea kontaktissa, tulla luokse ja pysyä paikallaan. Myös perusasento on jo ihan huippuhyvin hallussa, siinä on välillä vain vähän epämääräistä säätämistä. Nyt pidetään varmaan tauko sen harjoittelusta ja muistuttelusta, koska pentu tarjoaa sitä ihan joka väliin. Mutta pylly kyllä liikkuu ja tekee töitä!
Myös seuraaminen alkaa olemaan oikein pätevää. Välillä tahtoo edistää aika paljon, mutta pääasiassa kyllä tosi kivasti tulee tiiviisti ja välillä jopa aivan täydellisellä kohdalla. On se pätevyyslapsi. Myös istumista tarjoaa aina pysähdyksen yhteydessä. Maahan meno on vähän niin ja näin. Kyllä se osaa, mutta usein tarjoaa jotain muuta ensin (esim. sitä perusasentoa). Ja seisaaltaan maahan meneminen on tosi vaikea pennun käsittää. Mutta reeniä reeniä.
Osa pentukurssin jutuista on ollut vähän turhan helppoja ja tylsiä juttuja meille, mutta paljon hyödyllisiäkin juttuja on ollut. Esim. toisien koirien ohittaminen. Jostain syystä se ei vaan kotona suju yhtä hyvin kuin tuolla treeneissä. Lisäksi meillä oli eräs kerta sellainen tehtävä, että laatikoiden päällä oli nameja ja laatikoita piti pujotella. Se oli Bränelle todella vaikea juttu. Me ei hirveen lähelle laatikoita koskaan harjoituksen aikana päästy, sillä oishan ne herkut ollu kiva syödä pois homehtumasta. Tämä on vähän jo ongelmakin kotopuolessa, koska lenkillä suuhun menee aivan kaikki jännittävä mikä kävelytiellä lojuu. Oli se sitten oksa, nenäliina, pihlajanmarja tai lehti. Nykyään kyllä päästää ne pois suustaan kun käskee irrottamaan, mutta "jätä" -käsky ei ole vielä mennyt ihan perille, eli ei niitä tulisi ottaa suuhun alunperinkään.
Lisäksi joka treenikerran alussa on ollut luoksepäästävyys. Brandy on aika hyvin jaksanut aina odottaa perusaennossa lupaa mennä tervehtimään. Pitäisi varmaan alkaa harjoittelemaan ns. "toko luoksepäästävyyttä".
Lisäksi viime kerralla tehtiin ns. "testi" mistä pentu palkkautuu. Itse valitsin leluiksi, oman repimisvinkulelun, narupallon, pehmolelun ja lisäksi oli vielä herkkuja. Ja lopuksi myös minä menin riviin. Brandy kävi ensin katsomassa pehmolelun, sitten se meni narupallon luokse ja tökki sitä ja alkoi leikkimään sillä. Sitten se jätti pallon ja tutki vielä muut lelut uudelleen läpi, kävi syömässä nakit ja sitten hetken omalla lelulla leikki, mutta palasi taas narupalloon. Minä en kiinnostanut ollenkaan, vaikka vähän se vilkaisi leluilla leikkiessään, että tuletko repimään tätä mun kanssa, muttei kuitenkaan tuonut lelua minulle. Täten Brandy kertoi minulle, että narupallo on meidän ehdottomasti ostettava :P

Lisäksi Brandy on ollut mukana Jussin agitreeneissä. Siellä se on saanut riekkua muiden kanssa paljon ja tutustua muihin ihmisiin ja agiesteisiin oma-aloitteisesti. Jotain pientä ollaan pennun kanssa myös harjoiteltukin. Esim. siivekkeiden (ei siis itse rimaa esteenä) läpi juoksemista ja kiertämistä. Tämä sujuu jo melko hyvin. Myös putkea ollaan harjoiteltu. Aluksi ihan lyhyt suora putki oli Brandystä aika jännä, ja minun piti kontata sinne avuksi. Mutta kerran kun sen oli läpi mennyt, ei pentua jännättänyt enää. Toisella kertaa oli jo vähän pidempi putki, eikä tällä kerralla tarvinnut edes houkutella, vaan pentu painui putkeen. Nykyään se painuu putkeen vaikka se olisi mutkalla. Menee siis aivan ohjauksella jo putkeen. Käy myös itse ihan huvikseen juoksentelemassa putkea ympäri ja ympäri. Lisäksi jos minä vaan satun menemään lähellekkään putkea niin pentu ampuu sinne kuin ohjus. Ai mitenniin olen juuri tainnut saada itselleni putkihullun koiran? Kerran se myös karkaili siivekkeen kieroharjoituksista putkelle. Noh, minun käsi nyt sattui vähän vahingossa osoittamaan putken suuntaan, ei se pentu paljon muuta tarvinnut...

Sairauksista sen verran, että meillä tosiaan oli tuossa jokunen aika sitten hotspottia ja jotain mysteerimäistä täpläihottumaa. Mitä lie. Sitä hoidettiin antibiootilla, karvanleikkuulla, betadinella, puhdistuksella ja jollain rasvalla. Kyllähän tuo hävisi.
Hiukan takajalan kintereet on myös alkaneet mennä pihtiin, tosin vissiin kehitysvaiheesta kyse, sillä ne alkavat jo suoristua. Muuten ollut oikein reipas ja terve pentula.
Tehosterokotteetkin käytiin hakemassa ja reippaana pentu oli lääkärissä.

Mitäköhän muuta jännää on pennun elämässä tapahtunut? No varmaan aika paljon kaikkea, mutta tässä varmaan pääasiat. Niinjoo. Karvaa lähtee nyt ihan jatkuvalla syötöllä ja ala- sekä yläetuhampaat on kaikki vaihtuneet pysyviin. Pentu kasvaa ja kehittyy.
Ainiin vielä noista peloista voisin mainita. Pimeällä pentu edelleen jännittää esim. vastaan tulevia ihmisiä tai jos kuulee ääniä jostain. Niille pitää puhista. Lisäksi tuossa eräs päivä treeneihin lähtiessä vieressämme kiihdytti amisauto, jonka pakoputki sitten "räjähti" juuri meidän kohdallamme. Kyllä oli jumaleisson sellanen pamahdus, että itsekin säikähdin. Pentu ampui kuin ohjus eteenpäin, sen verran minkä hihna antoi myöten ja sitten kääntyi katsomaan että mikä perkele se oli. Palautui kuitenkin heti normaaliksi, kun jatkettiin vain kävelyä eteenpäin ihankun mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Pojat tulee toimeen tosi hyvin, Jussi pitää edelleen tosi hyvin puoliaan esim. ruualla tai luulla ja pentu uskoo. Brandyn leikit on tosin muuttuneet astetta rajuimmiksi ja välillä pitää itse mennä toppuuttelemaan, koska leikkiessä Jussi ei osaa komentaa silloin kun riittää. Välillä tosiaan pentu retuuttaa Jussia vaatteista kuin jotain lelua. Ja myös koko on tainnut pennulta unohtua, kun rällää ja jyrää yli samoissa määrin kuin silloin kun se painoi sen 8kg ja nyt painoa tosiaan lähemmäs 15kg jo...

Tässä vielä viikkoiskuvat:

14vko 4pvä 11,8kg ja n. 43cm

15vko 4pvä 12,6kg ja 45cm


16vko 4pvä 13,2kg ja 46cm

17 viikon kuva jäi ottamatta, mutta mitat olivat 14,4kg ja 47cm

18vko 2pvä 14,8kg ja 48cm

Treeninkiä. agia ja tokoa sekä yleistä sähellystä

2011-08-06T22:44:00.001+03:00

Otetaan ensin vaikka agit!
Joku pitkä aika sitten käytiin vapaavuorolla agiliitelemässä, sillä omalla vuorolla oli aivan liian helle. Okei, ei vapaavuorolla ollut loppujen lopuksi yhtään viileämpi. Porukkaa oli mukana Inka & Cara, Laura & Minttu, Reetta & Atte sekä Ansku & Bogi. Plus Mintun pennut ja Nino dalmis, jotka ei kuitenkaan liidelleet. Brandy jäi kotiin harjoittelemaan yksinolemista.

Ratahan oli seuraavanlainen

Me harjoiteltiin Jussin kanssa lähinnä tuota alun hyppypomppukieputusta. Ensimmäisellä yrittämällä ohjasin itse epäselvästi, eikä Jussi ollut varma miten suorittaa. Sitten otettiin alusta kun olin itse miettinyt ja kuivaharjoitellut paremman ohjaamisen tuohon kakkosesteelle. Sittenpä kuvio sujuikin kuin tanssi, vaikka vieläkin hiukan arka nilkkani ei moista pyörähtelyä arvostanut. Palkka odotti 5 esteen jälkeen. Sitten otettiin loppurataa vähän sinne päin meiningillä, lähinnä harjoitellen joitain ohjauskuvioita ja yksittäisiä esteitä. Mm. keinua ja keppejä. Myös medimuuri oli Jussille vähän jännä paikka, joten sitä harjoiteltiin. Jussi oli vähän vaisu, eikä tehnyt kovin tehokkaasti. Tosin, oli kyllä lämminkin.

Sitten toinen agireissu, joka ei mennyt ihan kuin piti...

Mukana taas sama poppoo. Kuin aiemminkin.

Ratana seuraava

Itse tykkäsin tästä radasta tosi paljon!

Lähdettiin Jussin kanssa radalla, ja Jussi oli innokas. Tosin yleensä Jussi varastaa lähdossä, mutta tällä kertaa ei, joten se jo sai minut hiukan ihmettelemään. Alku meni todella hyvin! Palkkasin kädestä kakkosesteen jälkeen. Kepit meni toisella yrittämällä, ja superpalkkaus riehuminen sen jälkeen. Sitten lähdettiin neloselle. Sen Jussi vielä hyppäsi jees, mutta 5:lla jo vähän jarrutteli. Puomin ohi meinasi aluksi mennä, muuten ei mitään ongelmaa, palkka kontaktilla. Putkeen lähti hienosti. Kääntyi kuitenkin jossain välissä takaisin. Joten uudelleen putkeen lähetys. A hienosti, ei ropleemaa, palkka kontaktilla. A:lta Jussi lähti tosi vaisusti mukaan, eikä suostunut hyppäämään 9 estettä. Siinä alkoi jo vähän kellot soida. wtf. Koitin uudelleen. Lähti mukaan ja hyppäsi, sitten hidasti, oli kuitenkin vielä mukana, tosin vaisusti. Ei mainannut lähteä kiertämään 10, vaikka yleensä kiertäminen ei ole mikään ongelma. Hyppäsipä siis siivekkeen yli. Yritin uudelleen, mutta koira ei lähtenyt mukaan ollenkaan ja kieltäytyi hyppäämästä. Siinä vaiheessa viimeistään tajusin, että kaikki ei ole ok. Rupesin katsomaan koiraa ja sen liikkeitä. Vasempaa etujalkaa koira liikutti oudosti. Näytti vähän ontumiselta, muttei kuitenkaan. Liikkui vain oudosti. Jätettiin rata siihen. Sivussa sitten katseltiin ja liikuteltiin yhdessä ja muutkin totesivat saman, että joku siinä on, mutta ei nyt varsinaisesti ontumista. Liekkö joku revähdys sitten. Antoi kuitenkin väännellä, käännellä ja koskea ihan normaalisti.

Tosin alkulämpät yms. oli ok, ettei ainakaan siitä johtunut. Otettiin lepoa ja touhuiltiin muita temppuja. Niissä ok, joten kävin radalla koittamassa kahta estettä uudelleen. Ekan hyppäsi moitteetta, mutta toiselle taas kielsi. Eli jossain joku vika. Muuten koira kuitenkin normaali.

Hirmuisesti tekisi mieli se hierojalle viedä, mutta se on tuon pelkurin kanssa ihan turhaa hommaa, kun ei se anna koskea ja jos antaa, niin ei takuulla rentoudu, jolloin hieronta tehoisi edes vähän.

Kotona treenien jälkeen venyttelin ja hieroin kevyesti. Enkä minä ainakaan tuntenut mitään epäkummallista. Muutenkin koira liikkui normaalisti. Mikäköhän vika.

Seuraavana päivänä oisi ollut agimöllit, mihin olisi ollut tarkoitus mennä ja osallistua, mutta jätin sitten varmuuden vuoksi välistä.

Jos sitten luikahdamme tokon ja yleisen sähellyksen puolelle.

Elikkäs lähdettiin porukalla Laura&Minttu/Meela, Ansku&Bogi, Emmi&Toivo sekä minä Jussi&Brandy. Treenailemaan läheisille kentille. Jussin kanssa otin seuruuta, perusasentoa, makuuta (ja siihen palaamista) sekä muita yleispäteviä aivotemppuja. Koira oli todella vireessä ja varsin innokas tapaus! Ilo oli kyllä treenata ja hymy oli persiissa niin omistajalla kuin koirallakin!

Tuo makuussa minun palaaminen Jussin viereen, on kyllä ehkä maailman suurin ongelma. Koira ei vaan kestä että palaan takaisin siihen viereen, tulin sitten kuinka kaukaa kiertäen tai miten hitaasti hyvänsä sivusuunnassa lähestyen. Jotkut kerrat se kestää, mutta silloin hoen kuin matraa "hyvää poikaa", kierrän sivusuunnassa koirasta 1½m ja alan lähestyä sivuaskelilla. Ihan viereen en koskaan pääse, enkä ole nyt vähään aikaan yrittänytkään. Jussi tarvitsee ainakin sen yhden jalanvälin siihen. Muuten se nousee ja väistää. Siihen olen nyt lähestymisen lopettanutkin ja hurjasti palkkaan. Ehkä tämä tästä vielä... Paikkamakuussa ei muuten juuri ongelmaa. Paitsi epämukavalla alustalla Jussi tuppaa aavistuksen nousemaan irti maasta. Mutta ei se oo kun reenin puutetta.

Brandyn kanssa taasen otettiin, istu, maahan, seiso, kontakti yms. häiriössä. Kontaktia otettiin ihan istualleen ja hihnassa sekä irti kävellessä. Jos mulla on joku nami kädessä niin tota penskaa ei sillon kiinnosta, vaikka ydinpommi räjähtäs vieressä. Ei kiinnosta ohi kulkevat koirat tai ihmiset. Saattaa vilkasta, mutta sitten kun huomauttaa, niin tapitus alkaa jälleen. Melko näppärä lapsi! Vaikka vielä pitää paljon vahvistaa!

Sitten otettiin luoksetuloa. Ihan vaan siten, että joku piti pentua ja minä kutsuin luokse. Ei siis mitään istumisia, tai sivulle tuloja. Ihan vaan tänne -käskyn opettelemista. Palkkasin lelulla, mistä Räiskäle kuumui kovin. Pitäjäkin kertoi, että kun oltiin tehty jo pari, niin penska ei meinannu pysyä enää odottamisaikaa käsissä ja vinkui, että saisi jo lähteä. Meidän pitäs varmaan pikkuhiljaa alkaa opettelemaan tuota perusasentoa ja paikalla pysymistä. Mutta kaikki ajallaan, onhan tässä aikaa!

Tähän postaukseen voisin lykätä myös viikkokuvat! :)

12vko 1pvä, 10kg ja 40cm

13vko 1pvä. 10,9kg ja n. 41cm

Mätsäröintiä 26.7 & 3.8

2011-08-06T21:52:00.000+03:00

Ensimmäiseksi mainitut 26.7 mätsärit pidettiin aikalailla naapurissa, eli Pilkon cittarilla.
Oli kyllä hurrrjan lämmin. Molemmat pojat oli mukana, Brandy turistielämää vietellen pääosin häkkiosastolla.

Jussi esiintyi ihan näpsäkästi. Vähän Jussi oli ehkä flegmaattinen, mutta silti oli mukana hommassa. Parina meillä oli kleini tms.
Pöydällä Jussi väisti reeeeeeeeilusti, ja jouduin sitä tukemaan, ettei se tullut alas pöydältä, myöskään herkut ei maistuneet koko pöydälläoloaikana. Pöydän jälkeen se oli edelleen ns. varovainen tuomaria kohtaan. Häntäkään ei enää meinannut nousta, mutta loppujen lopuksi nousi kuitenkin.
Saatiin punainen nauha.
Kokoomakehässä Jussi oli todella varovainen, koska takana oli ihminen hääräämässä jatkuvasti. Tuomaria väisti karkuun sen tullessa morjestamaan. Ei siis sijoitusta meille.

Brandy oli oikein loistokkaasti. Ei arkaillut tai säpsynyt ollenkaan ja rauhoittui häkissä nukkumaankin. Kun Jussin kanssa kehät oli ohi, niin Brandykin pääsi jalottelemaan ja harjoittelemaan mm. kontaktia häiriössä. Eikä mitään ongelmaa. Taitolapsi!
Ystäväni myös koetti handlata Brandyä, eikä siinäkään mitään roplematiikkaa. Pentu lähti vieraan ihmisen mukaan oikein innokkaasti, ja liikkui hyvin.

Mätsärit 3.8 olikin sitten mustin&mirrin parkkipaikalla. Molemmat pojat oli taas mukana, Brandy turistina jälleen. Jussin ilmoitin kahteen kehään, normikehään ja "pukukehään".
Ensin oli pukukehä. Jussilla oli päällä pääkallofleece ja normi lenkkeilyvälineet, eli pääkallohihna ja niittipanta. Katu-uskottava piski siis! Meidän lisäksemme osallistui kaksi muuta. Englanninbulldoggi kaalimatona ja brasilianterrieri öö. lippis päässä. Jussi sijoittui kolmanneksi, vaikka kuulemma tasaista oli brassin kanssa, brassi kuitenkin parempi, koska lippis. Saatiin palkinnoksi jotain koulutusnameja, rc:n näytepussi, luu ja 5€:n alennus RC:n ruokiin, niin ja vinkulelu.

Normikehässä meillä oli parina chihu. Se esiintyi oikein tasaisen varmasti. Jussikin esiintyi yllättävän topakasti ja innokkaasti.Pöydällä Jussi oli edelliseen verrattuna melko super! Pidin kiinni ainoastaan hihnasta tuomarin tullessa tarkastelemaan pöydälle. Jussi seisoi kuin tatti paikoillaan (väisti, muttei siirtänyt jalkojaan) sen aikaa kun tuomari katsoi pään, hampaat (tarkasti!) ja etuosan. Vaan heti kun tuomari lähti kuljettamaan kättänsä takaosaa kohti, niin Jussilla kippasi kuppi nurin. Se yritti pöydällä karkuun, yritti kiivetä syliin. En tiedä johtuiko se siitä kun sillon joku kerta tuomari maassa tutkiessa otti Jussin kasseista liian lujaa kiinni, niin siitä jäänyt sitten pallitraumat. Laitoin episodin jälkeen vielä seisomaan neljällä jalalla, jonka jälkeen pois pöydältä. Palkkaakin olisin tarjonnut, mutta ei taaskaan tuomarin läsnäollessa kelvannut. Juoksemaan lähtiessä oli taas aluksi varovainen eikä nostanut häntää, mutta iloisella lirkuttelulla sain ahdistuksen pois ja hännän nousemaan. Juoksikin sitten erittäin kivasti ja reippaasti.
Saatiin sininen nauha. Tuomari perusteli sen, että chihu antoi paremmin käsitellä.

Kokoomakehässä Jussia jo vähän kylmäsi kun aurinko oli jo laskenut. Ei oikein esiintynyt enää. Innostamalla ja leikittämällä saatiin sitten vähän enempi intoutuneisuutta mukaan. Jussia ahdisti suunnattomasti myös takana ollut esittäjä. Kyttäsi sitä koko ajan, ettei se vaan tule liian likelle. Juostessa ei ollut enää kovinkaan innokas. Tuomarin tullessa katsomaan väisti karkuun. Ei siis sijoitusta meille.

Jussin kanssa harjoiteltiin sitten vielä luppoajalla ihan normihauskoja temppuja, kuten jalan yli hyppäämistä, tassun nostoa, pujottelua jne. Kyllä huomasi, miten koira siinä rentoutui, kun sai kivaa ajateltavaa odotteluajalle.
Myöskin Brandy pääsi loppuajasta taas ihmettelemään häkin ulkopuolelle. Reipas pentu hän oli, eikä taaskaan jännittänyt mikään eikä kukaan. Otettiin myös istu, seiso, kontakti hommeleita. Ja hyvin toimii! Myös koirien ohittamista harjoiteltiin. Eikä minkään näköistä ongelmata!

Treenikenttä mars yks kaks koli neli!

2011-07-24T00:26:00.000+03:00

Joo, sain inspiraation lähteä treenikentälle. Luulin ilman viilenneen sateen jäljiltä ja olihan kellokin jo puoli kymmenen illalla... Noh, luulin väärin. Kamalan hiostava ja painostava ilma iski vasten naamaa kun avasin oven. Vaan enää ei peräännytty! Treeniliivi täyteen namia, naksutin, namialusta, ja pennulle palkkalelu ja mikä tärkein sohvatyyny kainaloon! Sohvatyynyn tarkoitushan meidän taloudessamme on toimia on/off harjoittelualustana!

Jussin otin kentällä käsittelyyn ensimmäisenä. Ensin otettiin ihan vain leikkimistä ja muuta intouttavaa toimintaa. Sitten otettiin perusasentoharjoituksia, kun ne on nykyään tupanneet jäämään liian taakse. Tätä siis korjailtiin. Sitten pieniä seuruupätkiä. Ja kyllä poika oli niin piukeena ja seuras niin tiiviisti, että taas pelkäsin polkevani sen jalkoihini. Suoraa pätkää siis otettiin taas pääasiassa. Mutta otin muutaman käännösharjoittelunkin koirasta pois päin ja imuuttamalla mentiin, että senkin saisi tiiviimmäksi. Säädetään tuo suunta ensin hyväksi ja sitten lähdetään työstämään sitä Jussille ahdistavampaa suuntaa.
Se siitä alkureenistä. Sitten otettiin sohvatyyny esille. Ensin otin namialustan kanssa, mutta koira tuppasi väistämään tyynyn ja menemään suoraan alustalle. Joten alusta otettiin pois käytöstä ja mentiin ihan käsin vetäen, eli toisinsanoen aloitettiin ihan alusta niinkuin sisälläkin treenatessa. Sisällä juttu toimii moitteitta, mutta isommalla vauhdilla + väistötilalla koira tekee mitä lystää. Siispä tätä pitää reenailla ulkona paljon tiiviimmin! Sain jo jonkin verran vauhtimatkaa kasvatettua + vähän pääsin koiran ohikin juoksemaan ja silti se pysyi on/offissa. Naksuttelua vaan! Koira alkasi hiffaamaan, että juttu toimii samoin kun sisälläkin. Ja jos Jussi ponkaisi sohvatyynyn ohi innostuksissaan, tai unohti ottaa on/offin, alkoi välittömästi takajaloilla hakemaan asentoa. Vihdoinkin se on löytänyt takajalkansa <3
Loppuun otettiin vielä Jussin kanssa kivoja yleistemppuja, kuten peruuttamista, pyörähdyksiä, hyppyjä ja jalkojen pujottelua. Hienosti ukko vielä kaiken muistaa! Tämä oli hiukan muistuttelua huomista varten, jolloin onkin ensimmäinen käytännönkerta koiratanssikurssilla! Jihuu!

Sitten olikin Brandyn vuoro treeniä. Brandy oli ihan intopiukeana kun otin sen irti hihnasta. Se vaan hyppi ja pomppi ja haki kontaktia ja sähelsi kaikkea muuta yhtä hyödyllistä :D
Eka ihan vaan juostiin pennun kanssa, että purkaa enimmät höyrynsä, eihän se olisi siinä tilassa keskittynyt mihinkään pyyntöihin.
Kun pentu oli hiukan rauhallisempi. Harjoittelimme istu, maahan, seiso -sarjaa. Hienosti pentu taitaa istumisen, sekä käsimerkillä, että käskyllä. Seisominen on hankalampaa. Tarjoaa aika tarmokkaasti siihen vieläkin istumista, mutta kyllä ollaan silti edistytty hirmuisesti! Pentu jopa nykyään nostaa takamustaan maasta ihan oma-aloitteisesti, jolloin naks ja namia naamaan. Maahan meneminenkin on jo aika hyvin iskostunut pennulle. Vielä se tarvitsee houkutuksen, mutta on huimaa edistystä siihen nähden mistä aloitettiin. Aloitettiin tosiaan siten, että houkuttelin pentua jalan ali (istuin siis maassa) ja sitten se lösähti namin perässä maahan. Nyt menee ihan missä vain namin perässä, eikä tarvitse jalkaa avuksi. Taito pentu. Sitten otettiin näyttelyremmi esille (joka on tosin jussin naru, mutta ajaa asiansa :P) harjoiteltiin nätisti juoksemista. Joka sujui yllättävän vähin pomppimisin ja riekkumisin. Suurin ongelma taitaa olla että koira tapittaa minua kuin palaa kinkkua. Ottaa siis suuuuuuuuuren suuuuuuuuresti kontaktia -> pilaa liikkeet. Tätä siis jotenkin pitää jossain vaiheessa lähteä työstämään. Lisäksi otettiin muutama seisominen, joista ei oikein enää tullut mitään kun pentu alkoi väsyä. Lopetettiin sitten yhteen "hyvään" seisomiseen.

Sitten laskinkin koirat irti ja heitin niille palloa. Tosin enimmäkseen pentu jahtasi palloa ja Jussi sitten nuuskutteli pitkin kenttää. Melko hyvin pentu palauttaa palloa(/muita esineitä), mutta välillä jättää esineen turhan kauas tyhjentääkseen suunsa namipalaa varten. Mutta suunta on oikea.

Loppuun voisin laittaa pari uimakuvaa pojista !

Yleispuhe

2011-07-21T15:14:00.001+03:00

Mitään sen hirmuisen kummempaa ei ole tapahtunut koirarintamalla.
Brandy on tavannut paljon uusia ihmisiä, uusia koiria ja uusia paikkoja. Käytiin myös rauhallisimpana rokki-iltana kauempaa tutustumassa hälinään, eipä pentu ole ollut moksiskaan!
Kyllä on niin reipas pentu ettei mitään rajaa! Kaikki tervehditään häntä heiluen, vähän saattaa ilopissaa päästä jos on muutenkin vähän pissahätä. Sitten kellahdetaan selälleen, että saapi mahaan rapsutuksia. Hiukan on ehkä alkanut meilläkin "hymyilemisen" piirteitä näkyä, perintöä äidiltä?
Rauhallinen pentu on täällä vielä toistaiseksi ollut, kun on näin lämpimät kelit. Mutta aina iltaisella tuppaa lenkeillä se riehuminen ja perus pentuus näkyä. Myös Jussia kiusataan ja juoksutetaan lenkeillä kun on viileää. Sisällä pojat leikkivät jo oikein sujuvasti. Yleensä aamulla ja illalla ruuan jälkeen on pojilla leikkituokiot.

Ainut mitä pentu jännittää, on edelleen äkkinäiset äänet (tasainen kova ääni ei säikäytä, esim. kovaääninen moottoripyörä) ja hiukan jännittää myös rähisevät koirat. Muuten hyvin reipas pikku piiperöinen!

Koulutuksessa ollaan saatu istuminen ja seisominen jo todella hyväksi ja ne onnistuu myös häiriöisemmässä ympäristössä. Myös luoksetulo alkaa olemaan jo suhteellisen vahva! Makaamista ja perusasentoa ollaan alettu treenaamaan ja lupaavassa vaiheessa mennään! Myöskin yleiset hoitotoimenpiteet kuten kynnenleikkuu yms. onnistuu erittäin hienosti rimpuilematta!
Yksinolo sujuu oikein hienosti. Hiljaa ja rauhassa ollaan, paikkoja tuhoamatta! Myöskin istuminen auton takatilassa ei tuota mitään ongelmaa. Pentu on siellä ihan rauhassa ja hiljaa!
Yöpissiminenkin on loppunut! Pentu pääsee kerran yössä pissalle n. 4h syklissä. Ja sisällä ei ole yhtään pissaa. Toisinaan vahinkoja sattuu sisälle, jos itse en ole skarppina. Omaan tilaan, eli vessaan, Brandy ei ole tehnyt tarpeita ollenkaan, vaikka on ollut siellä pisimmillään 6h. Hyvällä malilla tämäkin homma siis!

Tänään käytiin Brandyn kanssa sitten hakemassa ekat rokotukset. Hienosti meni koko reissu yleisesti ottaen. Pentu oli tosi reipas ja utelias. Heilutteli häntää ja tuli kaikkialle ihan rohkeasti. Rokotusta ei edes huomannut. Antoi tutkia itsensä hienosti, ihan vähän ehkä jännitti pöydällä, mutta ei erityisesti. Terve pentu kaikin puolin ja pallit hyvällä mallilla tulossa! Myös EU-passi hankittiin, josko sitä eksytään joku päivä myös ulkomaille näytelmiin! Painoa oli 9,2kg!
Sitten viikkoiskuvia taas pentulasta


10vko 3pvä

11vko 1pvä

Jussin kanssa ei olla oikeastaan tehty mitään. Harjoiteltu perusjuttuja ja touhuttu muutenkin normaalisti. Vähän olen alkanut tokoa treenaamaan vakavammin, hiukan huonolla menestyksellä, kun tuo kestää niin huonosti. Nyt on treenauksen alla paikkamakuussa osio, jossa palaan koiran viereen, sillä siinä Jussi ponkaisee ylös kuin sähköjänis. Se ei kestä ollenkaan, että MINÄ liikutan jalkojani lähellekkään sitä. Muutenkin kun se pelkää jalkojen äkkinäisiä liikkeitä tai jalan liikutusta sitä kohti. Eikä sitä kuitenkaan ole koskaan potkittu tai mitään. Tottakai aina vahingossa saattanut jalalla siihen osua tai astua varpaan päälle tms. normaalia vahinkoa, mutta se varmaan sitten on niin pehmeä, ettei unohda näitäkään sattumuksia :(
Oikeissa treeneissäkään ei olla pitkään aikaan päästy käymään säiden ja ilosaarirockin takia. Joten ei mitään jännää silläkään saralla.
Kuvia loppuun

Rakkaat pojat <3

alkeellista perusasentoa

Brandyn viikko

2011-07-06T12:55:00.000+03:00

Niin paljon on tapahtunut reilun viikon aikana pienen pennun elämässä, kun se on asunut uudessa kodissaan!
Kovasti ollaan harjoiteltu perusjuttuja, hihnassa kävelyä, ruuan odottamista, katsekontaktia, näyttelyseisomista ja hiukan istumista. Niin ja tietenkin sisäsiisteyttä!
Hihnassa kävely sujuu nykyään pääpiirteittäin erittäin hyvin, Jussin kanssa yhdessä ollaan enimmäkseen kuljettu tutustumassa maailmaan, mutta pikkuhiljaa pitäisi varmaan alkaa opetella ihan yksinäänkin lenkkeilyä ja ihmisten & koirien oikeaoppista ohittamista. Sekä tietysti pennun oman itsevarmuuden ja itseluottamuksen rakentamista.
Ruuan odottaminen sujuu hyvin. Brandyllä ei mikään ihan älytön kiire edes ole kupille, joten kauheaa tahtojen taistoa tästä ei olla käyty.
Katsekontaktikin alkaa olemaan jo melko hyvä. Aluksi pentu oli ihan wtf. Ja katse vaan haahuili ympäriinsä. Nykyään kontaktia saa hiukan ensin odottaa, mutta sitten fiksu pentu muistaa, että "AAA! Näin sain viimeksi herkkua!" Ja toisinaan katsekontakti pysyy jo pitkäänkin! Näyttelyseisominen sujuu vaihtelevalla menestyksellä. Istumista tarjoaa melko tiuhaan, vaikkei sitä olla opiskeltu juuri ollenkaan. Myös jalkojen asento on mitä sattuu, mutta se sallittakoon pennulta. Nyt olen lähinnä palkannut suhteellisen älykkäästä paikalla seisomisesta.
Näiden lisäksi ollaan ihan pienesi harjoiteltu istumista ja naksuttimeen ehdollistumista. Taitava pentu se on. Hyvin rauhallinen oppija, ei söhlää ja sähellä turhia.
Sisäsiisteys osataan vaihtelevalla menestyksellä. Pääasiassa pentu päivisin tekee tarpeet ulos. Minulla on takaovi suurimman osan päivästä auki, joten pentu voi itse hakeutua sinne aina kun hätä yllättää. Ja sen se kyllä hienosti osaakin, vaikka välillä saattaa unohtua suunnata ulos, jos ollaan tekemässä jotain muuta, esim. asunnon toisessa päässä. Silloin saattaa lirahtaa lattialle. Pentu osaa myös "pyytää" ulos jos sillä on hätä. Se menee vain yksinkertaisesti oven eteen seisomaan ja katsahtaa minuun.
Yöllä sisäsiisteys ei onnistu ollenkaan. Koska pentu ei käy ns. itse herättämässä minua ja pyytämässä ulos. Siksi minulla on ollutkin kello herättämässä 03 ja 06 ja lopuksi 09. Ja viimeisen kerran käydään ulkona n. klo 00.00. Silti kuitenkin pissoja aina öisin löytyy. Onneksi ne kuitenkin ovat pääasiassa lehdellä eteisen oven edessä, mutta toisinaan vahingossa myös lattialla. Tiheän pissaamisen uskon johtuvan siitä, että pentu illalla/yöllä juo melko paljon ja toisinaan ihan läträäkin vedellä.

Paljon ollaan tavattu myös koirakamuleita ja ihmisystäviä. Kaikkiin suhtaudutaan samalla iloisella ja reippaalla persoonalla! Ollaan käyty pentutreffeillä, ihan muuten vaan tavattu kamuja yms. Ja velipoikakin tuli eilen tavattua!
Lisäksi Brandy oli mukana Jussin agilitytreeneissä, joissa sai esteiden raahauksen ajan viipotella muiden paikallaolijoitten kanssa ympäriinsä. Loppuajan Brandy oli Jussin kevythäkissä, mihin tosiaan vielä toistaiseksi mahtuu oikein näppärästi! Yksin kevarissa Brandy oli oikein hienosti. Rauhoittui sinne makaamaan ja oli ihan hiljaa, eikä yrittänyt ulos.
Niinjoo ja lisäksi ollaan harjoiteltu yksinolemistakin! Välillä on tehty ihan niin, että Brandy menee vessaan (tämä siis Brandyn yksinolopaikka, koska siellä ei ole mitään mitä saisi tuhottua, se on turvallinen ja kohtuullisen kookas paikka + lattia kestää vahingot) koiraportin taakse ja minä ja Jussi ollaan sitten täällä muualla talossa. Brandy saa sinne "tekemiseksi" joko ruuan, tai jotain herkkusyötävää. Herkkusyötävät tosin hyvin usein jää syömättä. Aluksi Brandy yleensä jää vähän kolistelemaan porttia ja päästää kitinöitä, mutta ei erikoisesti. Yleensä kitisee ja rämisee korkeintaan 5min jonka jälkeen rauhottuu touhuamaan itsekseen tai makoilemaan. Brandy on jäänyt myös ihan yksin ja myös Jussin kanssa. Eikä mitään ongelmaa. Tosin Jussi puolestaan on nyt alkanut uudestaan ongelmoimaan, joten Jussin kanssa pitää ehkä enemmän treenata tätä yksinoloa. Hienosti pentu jää yksin. Ja ihan hiljaa se on kun palaan takaisin kotiin. Odottelee rauhassa ja hiljaa portin takana.

Lisäksi kävimme tutustumassa Brandyn kanssa myös hakuun. Pääsin Susu & Viiru aussien omistajan kautta tutustumaan heidän hakuryhmänsä mukana hakuun. Ja myös maalimieheksi! Kiitos todella paljon että sain olla mukana & tulla myös jatkossa! Myös Brandy pääsi opettelemaan alkeita makkararingin muodossa! Eli ihmiset istuivat halkaisijaltaan n. 2m ringissä ja kutsuivat vuorotellen Brandyä nimeltä, jonka jälkeen syöttivät makkaraa. Sitten makkaransyöttäjä lopetti huomioimisen ja seuraava ringissä alkoi kutsua. Hienosti pentu hiffasi idean ja jolkotteli reippaasti kaikkien luokse hakemaan herkkua!

Myös paljon paljon muuta on tapahtunut tässä reilussa viikossa. Mutta yöpissaamisesta huolimatta täällä kirjoittelee erittäin iloinen ja onnellinen pennunomistaja! <3 Tämä pentu on niin loistava, huippu ja paras! Kiitos vielä Caritalle ja Mialle, tästä huippupakkauksesta!
Nyt on sellainen olo, että omistaa aivan oikean koiran ;) Se jopa leikkii vetoleikkejä ja murisee vastaan! Koitan blogailla vähän ahkerammin edesottamuksistamme jatkossa! Tämä oli nyt tällainen tiivistelmä.
Loppuun vielä läjä kuvia!

Pentutreffeillä. Isla sheltti, Zin pyrri, Meela sheltti, Ellu dreeveri ja taka-alalla Brandy ja ainoana aikuisena Jussi
(c) Katja Piiroinen

Minttu, Meela, Brandy ja Toivo
(c) Laura P.

Velipoika Romeon kanssa:

Lisäksi vielä "viikkoiskuvat"

8vko 3pvä (n. 6kg)
(c) Laura P.

9vko 1pvä (30cm, 6,8kg)

JuhannusBrandy

2011-06-26T13:27:00.001+03:00

Oltiin tuossa ke-la kaverini tyttöystävän mökillä viettelemässä juhannusta.
Mukana oli jopa 9 ihmistä ja 5 koiraa. Joensuutiiminä Jussi, Minttu, Meela ja Toivo. Savonlinnavahvistuksena puolivuotias porokoirauros Naava.
Mökki oli saaressa, joten sinne täytyi soutaa soutuveneellä. Jussi oli oikein reipas venekoira, vaikka vähän jännittikin. Saaressa sitten saikin olla 24/7 vapaana ja touhottaa miten lystää. Suuren rakkauden Jussi löysi ensimmäisenä päivänä Naavasta. Siitä ei päässyt yli eikä ympäri, vaan jouduttiin Jussia sitten jäähyllekkin ottamaan ja pitämään erossa Naavasta. Toisena päivänä Naava ei ollut enää niin himottava, vaan sen kanssa pystyi jopa leikkimään ihan normaalisti. Naava ja Jussi löysikin samaa säveltä monet monituiset kerrat ja porokoira taisi olla Jussin suosikkiseuraa saarella.

Vaan koitti sitten lähdön päivä ja aika. Juuri oltiin mietitty, että pakataan vene ja lähdetään viemään "ekaa erää" ns. vastarannalle. Vaan luontoäiti oli toista mieltä ja laittoi ukkostamaan tunnin ajaksi. Joten lähtö myöhästyi. Se, mikä teki lähtöpäivästä erikoisen, oli se, että samalla reissulla kävimme hakemassa Brandyn kotiin! Koukkasimme siis enonkosken kautta. Pentu oli reippaana pihalla vastassa ja leikki siinä tovin Meelankin kanssa. Isot koirat jäivät autoon odottamaan. Meela tuli myös sisälle mukaan ja leikki jatkui sillä aikaa kun laitettiin Mian kanssa paperit kuntoon ja pidettiin kahvihetki. Brandy sai heti huomata kuka on emäntä, kun Meela sitä kovaäänisesti komensi. Vaan ei hirveästi merlepoika siitä välittänyt.
Sitten lähdimmekin kotiin. Pakkautuminen autoon, olikin sitten omanlaisensa episodi. Takakontti oli aivan täysi. Takapenkillä kaksi ihmistä 3 koiraa, minä Jussin kanssa edessä ja mukaan olisi pitänyt änkeä 15kg koiranruokaa, pentujuttuja ja itse pentu. Vaan saatiin kaikki ängettyä kyytiin ja Lauran urhoollinen auto pääsi ehjänä perille. Autossa Brandy muutaman piipin piippasi, ihmetteli tapahtumia ja kävi sitten tunnin ajaksi nukkumaan. Sitten lapsoinen heräsi ja alkoi tylsyyksissään nakertaa kenkääni ja yritti vaihdella vaihteita ja mönkiä etupenkin alle, rauhoittui myöhemmin.

Kotona Brandy oli oikein reipas, tutki paikkoja ja tallusteli talossa, ihankuin olisi aina asunut siellä. Jäljellä olevat matot piti käydä pissimässä, joten nyt meillä ei ole ollenkaan mattoja. Söi oikein reippaasti ruokansa ja olisi maistunut myös Jussin ruuat. Jussi oli syömässä ja Brandy meni siihen hollille. Jussi antoi varoittavan muraisun, josta Brandy vähät välitti ja sinkosi Jussin kupille. Jussi sitten väistyi yli-innokkaan pennun tieltä, ja minä jouduin sitten menemään väliin, jotta Jussikin saa syödäkseen. Sama tapahtui aamuruokailulla, sillä erotuksella, että kerkesin napata Brandyn vauhdista, ennenkuin se ennätti Jussin kupille.
Myöhemmin illalla käytiin vielä ihan lyhyt hihnalenkki. Brandy oli taas aluksi sitä mieltä, että hänhän en moisen kapistuksen kanssa liiku ja pakittaa vain taaksepäin. Vaan makupalan voimalla saatiin pentu sitten eteenpäin. Ja loppulenkki sujuikin melko mutkattomasti reippaasti touhottaen. Vastaan tuli myös ihmisiä joilla oli jännittävä pyöräviritys mukana.Vähän jännätti moinen kokoonpano, mutta silti olisi pentu halunnut mennä lähempää katsomaan. Pitkään piti myös moisen hökötyksen perään ihmetellä. Myös ohi ajava auto oli hiukan jännitystä elämään tuova asia. Sitä piti hiukan väistää ja hakea vähän Jussista turvaa kun se meni ohi. Myös kävelytien valkoiset raidat oli outoja. Ensin piti kiertää ne vähän kauempaa, kunnes huomasi, että ei ne ehkä syökkään pikkupennun jalkoja. Todella reipas pikkupennu!

Pojat ensimmäisenä iltana pihalla

Yö meni hyvin. Brandy kävi nukkumaan nopeasti sängyn alle. Vaikka hiukan aluksi piti yrittää natustaa sängynalusta ja sängyn alla kulkevia johtoja (joihin pitää nyt ilmeisimmin keksiä joku patenttisysteemi...) Lapsi nukkui oikein hyvin koko yön. Itse kuitenkin lähdin käymään vessassa neljän maissa. Yritin mennä mahdollisimman hiljaa, ettei pentu herää ja veisin vasta sitten pennun ulos. No vessasta astuessani, astuin lämpimään lätäkköön ja vieressä istuu kirkassilmäinen pikkuaussie. Käytin vielä varmuudeksi Brandyn ulkona. Jossain vaiheessa aamua, oli Brandy vielä käynyt tekemässä pissat oven vieressä olevalle paperille. Kaikki kakat on pentu reippaasti käynyt tekemässä ulos!
Hienosti Brandy osaa myös itse mennä pissalle ulos jos ovi on auki. Ja minä tietysti juoksen hurjaa kyytiä perässä ja huutelen paljon kehuja ja annan palkkaa naamaan. Ehkä se vielä oppii.

Jotain pientä leikintynkää ovat pojat ottaneet, mutta eivät oikein löydä sitä yhteistä säveltä vielä. Paljon Brandy leikkii yksikseen. Natustaa leluja ja luita, kantelee leluja ja retuuttelee niitä. Myös vetoleikkejä ollaan otettu ja pääsee herra kilttiherrasta niitä murina-ääniäkin ja kovasti vedetään vastaan!
Palataan!

Vielä viikko!

2011-06-19T23:29:00.000+03:00

Brandyinen tänään vietteli 7 viikkoispäiviään. Se on jo niin iso lapsi! Ja vielä viikko minun pitäisi jaksaa odottaa lasta kotiin! Jos nyt kaikki sujuu, niin pääsisin hakemaan pennun Juhannuspäivänä. Brandy onkin sitten juhlalapsi, koska on syntynytkin vappuna! :)
Eilen pennut kävivät Aino Pikkusaaren kuvattavina ja kuvista kootaan sitten kuvakirja, joka ainakin meidän perheeseen sitten kotiutuu.
Pennut olivat kuulemma olleet reippaita vieraassa paikassa ja rohkeimmat (tyhmimmät?) olivat hyppineet laiturilta veteen. Sankareina olivat olleet etunenässä Sofi, toisena Romeo ja perässä Brandy.

Tänään sitten oli tuttava Tania (Vivan mamma) käynyt ottamassa pennuista kuvia! Upeita kuvia olikin Tania ottanut. Myöhemmin tietysti haastattelin Taniaa, että mitä minun pentuni oli siellä puuhaillut ja miltä se oli vaikuttanut. Tania kertoikin, että sylivauva ja kova pusuttelemaan. Mutta myös reipas ja kova kiusaamaan sisaruksiaan.
Tässä pari Tanian ottamaa kuvaa!

Brandy 7vko

Siskon kanssa

Lisää kuvia, ja kuvia muista sisaruksista löytyy täältä!

Treeninkiä petsieporukalla

2011-06-19T22:21:00.000+03:00

Olimme suunnitelleet mukavaa treeninkipäivää Petsieporukalla täksi päiväksi. Ja hienostihhan tuo suunnitelma onnistuikin. Treenit tosiaan pidettiin minun kotini läheisyydessä olevalla (jalkapallo?)kentällä.
Itse olin suunnitellut harjoittelevani Jussin kanssa näyttelyhommia (pöytää, käsittelyä yms.) ja tokoa. Nämä olivat sellaiset, ei niin vakavamieliset treenit ja jotkut tulivatkin vain koirinensa hengailemaan ja sosialisoitumaan äärimmäisen loistokkaassa seurassa! Mukana oli Minttu&Meela, Toivo, Isla, Zin, Jimi (käppänä), Atte (schappe), Nino (dalmis), Hupsis (lappari), Casper (farkku), Sane (seropi) ja Oiva (manssi).

Jussin kanssa otin ensin seuruuta. Naksuttelin hyvästä kontaktista ja tiiviistä seuraamisesta. Lisäksi imuttelin reippaampaan liikkellelähtöön, kun herra harjalla on tapana hiukan lähteä myöhässä messiin. Paljon oli häiriötä ja kontakti tuppasi tippumaan, kuten seuruukin meni paikoitellen löysäksi. Mutta naksuttelin ja palkkasin hyvästä menosta. Melko pitkääkin seuruupätkää otin ja hyvin pysyi koira tiiviinä ja kontaktissa. Tosin kävelin vain suoraa reittiä, mutta ei sen niin väliä!
Lisäksi tein yhden paikkamakuun. Tosi kivasti se pysyy paikalla vaikka on häiriötä! Tosin makuu on yhtä könöttämistä, kun sorahan on epämukava alusta olla makuultaa, aivan. Yhtään Jussi ei kestä sitä että palaan takaisin sen viereen. Se lähtee samantien väistämään, eli nousee ylös. Olen nyt tehnytkin sitä, että menen n. puolen metrin päähän koirasta ja naksutan ja palkkaan siihen. Tavoitteena on päästä joku päivä vielä suoraan koiran viereen, jos mahdollista!
Teimme myöhemmin paikkamakuuta myös porukalla, Atte & Reetta, Emmi & Toivo, Noora & Sane sekä minä ja Jussi. Jussi makasi ns. keskellä. Eli Sanen ja Toivon välissä. Todelle upeasti pysyi, vaikka Toivo vähän väliä sinkosikin vierestä ylös. Ainoastaan pidemmässä paikkamakuussa (+pidemmällä välimatkalla) Jussi sitten ei enää kestänyt Toivottimen ainaista lähtemistä vierestä, vaan lähti sitten messiin. Muuten taitava, hiukan häiriintyi myös lähellä leikkivistä lapsista ja piti nousta puolittain istumaan niille purputtamaan, mutta vain kerran ja pysyi paikalla.
Lisäksi tein kerran liikkeestä seisomaan jäämisen. Taitavasti se jää seisomaan, eikä edes valu.

Sitten näyttelypuolen harjoituksiin. Ja tässä vaiheessa sain todeta, että Jussi on rikki. Se heilutteli kaikille häntäänsä ja oli reipas. Myös pöydällä, kun ihmiset kävivät antamassa makkaraa, niin häntä heilui ja hyvä ettei pöydältä pudonnut kun halusi morjestamaan. Mitä tapahtui??? Mihin se minun arka ja alistuva koirani meni? En tiedä, oliko tilanne muutenkin sitten niin erilainen, ettei Jussi ottanut painetta. Itse kyllä jännitin pöytää tietääkseni samalla tavalla kuin muutenkin, koska olin valmistautunut siihen pakoilevaan arkajalkaan. Mikä lie sitten vinksahtanut koiran päässä. Mutta positiivista se, että vinksahdus näyttää sattuneen sinne hyvään suuntaan! Reipas poika! Ehkä uskallan sen sinne pieksämäelle ilmoittaa? Treeniä vaan kovasti sitten. Vaikka vaan käydään Emmillä kylässä seisomassa pöydällä, syömässä maggaraa ja lähdetään kotiin! Positiivista se on sekin! Ja kiitokset muuten Emmille kun toi pöytänsä treeneihin!

Lopuksi, kun lämpö oli pehmentänyt tarpeeksi omistajien aivoja, sai koirat riekkua ja olla. Jussi lähinnä vain nuuskutteli vuorollansa ketäkin ja kuseksi puskiin. Ei paljon leikit kiinnostanut. Parin koiran kanssa piti pitää vähän etäisyyttä, Jimin, Sanen ja Aten. Sanen ja Jimin kanssa Jussi olisi haastanut. Mutta kuunteli käskyä poistua tilanteesta. Jussi on kyllä niin tyhmä, kun se menee niin egoillen muille (samankokoisille) pörisemään, mutta sitten jos sieltä sanottaisiinkin takaisin, niin ihan varmasti lähtisi nössö huutaen karkuun. Isommille koirille Jussi ei niinkään uskalla pöristä, mutta egon elkeitä on silti nähtävissä.
Loppujen lopuksi suuntasimme myös rannalle, jossa koirat (ne jotka uskalsi ja halusi) uivat pallon perässä. Jussi tyytyi katselemaan muiden menoa rannalta käsin ja väisteli ohi juoksevia ja itseään kuivaksi ravistelevia muita koiria.
Hyvä päivä, etten sanoisi!

Rantailua kuvien merkeissä

2011-06-17T11:58:00.000+03:00

Kävimme eilen Lauran kanssa "lenkkeilemässä" rannalla kera koirien. Tässä hieman kuvasaastetta todisteeksi!


Jussilla on kiiiivaaaa!

How you doin' ;)

Tehkää perässä

PuskaJussi

Koko poppoo kuvassa! Seuraavassa yhteiskuvassa onkin varmaan kaksi merlepalleroa lisää! ;)

15.6 Match Show

2011-06-17T11:45:00.001+03:00

Lähdimme invataksikyydilläni (kiitos Laura!) melkein naapuriin, Citymarketin pihaan, mätsäriin. Ilma oli vähän epävakaa, mutta ei satanut. Hiukan viileä kyllä oli. Lähdimme Jussin kanssa pääasiassa harjoittelemaan pöytäkäyttäytymistä ja tuomarin kohtaamista, koska.. noh... pieksämäki..
Alunperin oli tarkoitus, että Emmi hoitaa juoksuosuudet, koska minä jalkani kanssa en pääse kovaa kyytiä könkkäämään. Mutta Jussi oli sitä mieltä, ettei esiinny ja kulje Emmin mukana, joten minun piti hoitaa sitten koko homma.
Jussi esiintyi pääasiassa ihan kivasti. Se seisoi kohtuullisen nätisti ja juoksikin tosi kivasti, vaikkakin kovempaa se olisi kulkenut kuin mitä minä olisin päässyt sitä viemään. Noh, ei se mitään pikkuvikoja. Pöydällä Jussia ahdisti ihan selvästi enemmän kuin yleensä. Pahimmitta nojailuitta se oli tuomarin kopeloidessa. Mutta sitten se ahdistui kun tuomari meni pois ja jäi aavistuksen etäämmälle katselemaan. Siinä Jussi vilkuili tuomaria epäluuloisesti aivan jatkuvasti, eikä sitten suostunut enää seisomaan, vaan yritti tilanteesta pois. Edes lihapulla ei kelvannut. Mutta kun ukko pääsi pöydältä pois, se oli oma reipas itsensä ja häntä nousi. Tosin aina jos tuomari tuli vähänkään lähemmäksi, niin Jussia alkoi ahdistaa ja se keskittyi vain kyttäämään tuomaria epäluuloisesti (eikä esim. seisomisesta tullut enää mitään...). Mutta pääasiassa melko tyytyväinen olen. Hiukan jäin mietiskelemään, että uskallanko sitä sinne pieksämäelle viedä, vai onko käytös sitten samanlaista..
Parinamme oli Atte schappe, joten olin jo varautunut siniseen, sillä Atte on aina upea esiintyjä! Mutta naruilla ja sijoituksilla ei ollut mitään väliä, sillä olimme puhtaasti vain harjoittelemassa.
Sinisten kokoomakehässä Jussin alkoi olemaan jo vähän vilu. Se ei oikein seissyt ja jos seisoi, niin todella kasassa ja selkä köyryssä. Kokoomakehässä lähinnä vain leikitin Jussia ja tein jutusta hauskaa.
Tuomarin tullessa katsomaan lähempää, Jussi väisti ja peruutti varmuuden vuoksi. Minä vain kehuin ja kannustin koiraa olemaan reipas, tai oikeastaan koko mätsärien ajan olin tätä jo tehnyt.
Emme sijoittuneet (ihan ymmärrettävästi), joten päivän saldo oli SIN ei sij.

Jäimme sitten vielä porukalla viettämään pikniktyylistä synttäripäivää, koska Reetalla, Aten, Vertin ja Ninon mammalla oli syntymäpäivä! Minun kohdaltani päivä oli ollut todella ikävä, joten oli ihan huippua naureskella ja jutustella ehkä maailman parhaassa seurassa!! Kiitos kaikille ja onnittelut vielä Reetalle!

Kaikkien tuttujen lisäksi paikalla oli myös Brandyn toinen kasvattajista, eli Mia + muita poppoolaisia. Mialla oli mukana pikkupentuinen Fani ja edellisestä pentueesta (Curbis + Tamarin) Hemmo, kera omistajansa. Hemmolla ja Fanilla meni hienosti ja molemmat pääsi BIS kehään, ja Fani sijoittuikin sitten BIS 3, hieno Fani ja onnittelut Mialle ja taustapoppoolle!

Pentutarkastus ja silmäpeili

2011-06-15T12:39:00.001+03:00

Maanantaina 13.6 suuntasin invataksillani (eli Lauran kyydillä) eläinlääkäri Kivuttoman pihaan, koska Mia oli tuomassa pentuja sinne pentutarkastukseen.
Brandyn sainkin sieltä melkein heti syliini ja voi sitä ihastuksen määrää taas kun sai lapsoisen syliinsä!
Tämän jälkeen laskinkin Brandyn maahan hihnan päässä. Tämä olikin sitten oma episodinsa, kun ei nuilla pennuilla ennen hihnaa ole ollut. Brandyn mielestä hihna oli kamala kapistus joka istutti kirppuja ja esti vapaan kulkemisen! Siitä piti yrittää kiskoutua pois ja päästä eroon, varsinkin kun höhlä lapsi ei ymmärtänyt, että kun hän itse kiskoo, niin hihna kiristyy. Jos olisi tullut lähemmäs, niin hihna olisi löystynyt. Noh, eiköhän lapsi sen opi tässä elämän aikana!

Tuleva näyttelykoira ;D

Sitten mentiinkin sisälle Martinan huoneeseen. Brandyn veli, Romeo, meni ensin tutkittavaksi. Ja sitten tuli Brandyn vuoro. Brandy taas omaan rauhalliseen tapaansa pönötti pöydällä kiltisti. Hiukan jännätti kuitenkin. Nätisti antoi tutkia itsensä ja terve pentuhan sieltä tutkittiin! Ei napatyrää, ei häntämutkaa, pallit löytyivät ja muutenkin hyvin yleisterve pentu! Hienoa! Etenkin tämä pallihomma jännitti suuresti allekirjoittanutta, löytyykö niitä vai ei, onneksi löytyi!
Kaikki pennut olivat terveitä. Osa jännitti pöydällä enemmän ja osa vähemmän. Mutta blue merle sisarukset, eli Brandy ja Capri olivat ainoat, jotka eivät rääkäisseet sirua laitettaessa. Kaikilta muilta pääsi jonkunmoinen äänähdys, isompi tai pienempi.

Tarkastuksen jälkeen jäätiin vielä toviksi rupattelemaan, jonka jälkeen tulikin sitten lähteä taas tahoillemme. Kyllä olisin mielelläni karvaotuksen vienyt jo kotiin. Kyllä voin sanoa, että pitkät kaksi viikkoa on edessä!

Seuraavana päivänä eli 14.6 pennut kävivät kuopiossa silmäpeilissä ja Brandyllä terveet silmät! Hieno juttu! Ollaan siis saamassa terve pikkuinen pentu kotiin! Voisiko enempää toivoa?

Ja mainintana vielä, että pennut rekisteröitiinkin eri kennelnimelle, eli Brandyn virallinen nimi onkin Zharmant's Brandy ja herra löytyy jo kennelliiton rekisteristäkin!

Pieksämäki KR

2011-06-12T11:32:00.000+03:00

Dohdiiin... Pieksämäen näyttelystä ei tosiaan ole kuvamateriaalia, mikä on ehkä ihan hyväkin...
Tosiaan itse pahoinpitelin jalkani repimällä siitä nivelsiteet rikki ja nuljauttamalla sen todella pahasti. Ja nyt se on kipsissä 2vko, joten... en siis vienyt Jussia kehään ;D

Jussin vei kehään kaverini Emmi, joska se on Jussille "mukava ihminen". Alkuun meni todella hyvin, Jussi seisoi tosi hienosti ja juoksi edustavasti. Vaan kun tuli pöydän vuoro, niin koiralla kippasi kuppi nurin. Emmi otti Jussin syliin ja Jussi alkoi kiljumaan aivan heti. Pöydällä Jussi ei seissyt lainkaan omilla jaloillaan, vaan Emmi kannatteli sitä. Antoi tuomarin kyllä koskea ja kopeloida läpi, mutta oli todella peloissaan ja ahdistunut. Tuomarille erityispropsit siitä, että käsitteli koiria TODELLA hyvin ja lähestyi koiraa nätisti.
Pöydältä päästyään Jussi ei palautunut yhtään. Se ryömi pitkin maata ja alistui kaikelle mahdolliselle ja piti hännän koipien välissä. Jos joku, edes Emmi, yritti sitä mitenkään lähestyä se alkoi vinkumaan. Juostessa Jussi vain pälyili ympärilleen ja yritti pois tilanteesta, eikä nostanut häntäänsä. "Seisottaessa" se vain makasi maassa häntä koipien välissä ja yritti hakea Emmistä turvaa.
Ei siis kovinkaan loistelias esiintyminen, vaikka esittäjä (hänelle suuren suuret kiitokset!! <3) parhaansa yritti.

Arvostelu:
"Kookas urosmainen koko. Oikean muotoinen pää. Hyvä kaula, etuasentoiset lavat, hyvä runko. Rodunomaisesti kulmautunut. Tarvitsee harjoitusta ja itseluottamusta. Liikkuu hyvin, silloin kun on yhteistyöhaluinen"
AVO EH
Tuomarina Harto Stockmari

Tykkäsi Jussista ihan selkeästi, mutta ymmärrettävistä syistä ei antanut parempaa laatuarvosanaa. Itsehän olisin palkinnut tämän Jussin käytöksen EVA:lla tai T:llä. Normaali koira ei käyttäydy noin...
Ajattelin viedä Jussin Hartolle uudestaan kuukauden päästä pieksämäen ryhmikseen, jossa pääsisin sen itse esittämään.

No mutta se näyttelyistä.
Edellisenä päivänä ennen näyttelyitä käytiin Lauran ja Mintun mukana agitreeneissä. Mehän ei tehty mitään Jussin kanssa, sillä olin tuolloin myös liikunnallisesti hiukan rajoittunut jalkani takia. Olin lähinnä kuvaamassa koirakoita eli L&M ja Inka + Cara. Lopputreeneistä alkoi minun treenijalkaani kutkuttamaan sen verta, että pakko oli mennä radalle tekemään kaksi hyppyä ja puomi! En vain voinut sille mitään. Tosin siihen se jäikin, koska jalkani takia, liikkuminen oli niin hidasta, että ei siitä tullut yhtään mitään.. Vaikka Jussi hienosti ottikin kaksi hyppyä ja puomilla kontaktin näppärästi. Inka nimittikin treeniämme osuvasti Inva-Agiksi, sitähän se olikin.

Lisäksi ollaan käyty Lauran kanssa muutamaan otteeseen rantsuilemasss koirien kanssa. Ja toisella kertaa Jussi sai tutustua myös Mintun pentuihin Noonaan, Meelaan ja Islaan. Jussi oli oikein pätevästi pentujen seurassa.

Jussi n. 2v 6kk

Minttuäiti, Islalapsi ja Jussisetä

Toisella rantailukerralla minä tosiaan lähdin palauttamaan jonkun naisen karannutta terrieriä ja tällä matkalla tosiaan nuljautin nilkkani niin pahasti että paikalle piti kutsua ambulanssi. Joka sitten heitti minut sairaalaan kipsattavaksi. Kipsi on jalassa kaksi viikkoa. Laura otti Jussin luokseen hoivaan kun minä rävelsin lääkärissä. Onneksi kipsi saadaan pois ennenkuin Brandy kotiutuu, koska olisi todella hankalaa luututa lattioita ja touhuta muutenkin pennun kanssa, jos jalka olisi tässä kunnossa. Vaikkakaan kipsin jälkeen jalkaa ei saa vielä pahemmin rasittaa, mutta onneksi Brandy on niin pieni vielä, ettei sen kanssa tarvitse mitään hurjan jänniä touhuillakkaan. Ja Jussi pärjää kyllä kun sillä on pentu aktiviteettina!

Huomenna menenkin sitten könkkäilemään kivuttomalle katsomaan pentuja kun ne menevät pentutarkastukseen ja sirutukseen! Nyt ne ovatkin jo isoja kun tänään on 6vko ikää mittarissa! Vielä pitkät kaksi viikkoa, että saa pörröotuksen kotiin <3

2.6 Match Show

2011-06-05T21:58:00.002+03:00

Olin vähän kiikunkaakun että lähdenkö näihin mätsäreihin Jussin kanssa, koska oli juhlinta edellisenä iltana ja sää oli hiukan epäilyttävä. Mutta sitten potkin itseäni ja lähdin, tosin lähdin matkaan ilman koiraa koska koirahan oli yöhoidossa ystäväni Emmin luona joka omistaa villakoira Toivon. Kovasti iso kiitos Emmille hoitotätiydestä! Emmi sitten toi Jussin mätsäripaikalle. Jussihan oli täysin laittamaton ja likainen, mutta väliäkös tuolla, kun lähinnä kehäjuttuja mentiin harjoittelemaan tulevaa Pieksämäen näyttelyä varten.

Oltiin Jussin kanssa aikalailla viimeisien joukossa. Parina meillä oli norjanharmaa, joka esiintyi todella kivasti. Jussikin esiintyi todella kivasti, esitin sen "vapaana". Mutta huomasin, että jos vähänkin on viileä, tuulee tai sataa, niin minun täytyy esittää se asettelemalla, koska vapaana se ei todellakaan edusta huonolla säällä.
Jussi seisoi todella hienosti, ja juoksikin todella nätisti ja ryhdikkäästi. Olin esiintymiseen todella tyytyväinen!
Pöydällä Jussi ensin lähti väistämään, mutta sitten kun sai gotlettia ja jauhelihapihviä naamaan, niin ei tuomarista pahemmin välittänyt. Tuomari tutki todella tarkkaan ja tuli "iholle" Jussiystävällisesti. Pöytäkäytös pientä väistämistä ja jännittämistä lukuunottamatta hyvä!
Saatiin sininen ruusuke. Tuomari perusteli sen niin, että norjanharmaa oli hiukan iloisempi olemukseltaan.

Sinisten kehässä tulikin eri tuomari sitten kopeltamaan. Ja tämä tapahtui maassa.... EI HYVÄ.
Tuomari tietysti jonkin verran joutuu "päältä päin" tulemaan kun maassa ollaan ja Jussi paineistuu siitä todella paljon. Hienosti se lähti tuomaria nuuskuttamaan ensin ja sitten otti normaalin "turvavälin". Tuomari sitten katsoi hampaat. Jussi antoi hienosti katsoa, vaikkakin lähti jo hiukan pakittamaan, mutta ei erikoisesti. Sitten tuomari kokeili rungon, Jussi väistää.. Ja sitten tuomari siirtyi palleihin..... Tällöin Jussi vetäisi itsensä ihan kasaan ja pitkin maata ja rupesi kiljumaan... Tässä vaiheessa itse ajattelin, että voi perkele. Sitten Jussi sinkosikin itsensä hihnanmitan päähän minusta ja tuomarista. Eikä suostunut tulemaan enää edes haistelemaan tuomaria, saatikka lähelle. Myös liikkuminen meni plörinäksi, koska Jussi kyttäsi koko ajan tuomaria, eikä häntäkään noussut iloisesti. Onneksi malttoi vielä seistä joten kuten.
Mutta ei sitten sijoituttu sen enempää.
Eli SIN ei sij.

Voin kyllä sanoa, että episodi harmitti ja PALJON. Niin paljon on tehty työtä tuon koiran eteen, eikä tunnu auttavan. Jos auttaa, niin yksikin takapakki ja mennään suoraan takaisin lähtöruutuun. No ei voi mitään, lisää vain harjoittelua...

Kehän jälkeen pyysin vielä ystävääni, Jussille hieman vieraampaa mutta kuitenkin "tuttua", Reettaa kopeloimaan Jussia pöydällä. Hienosti Jussi oli pöydällä, eikä ottanut siitä painetta. Mutta heti kun Reetta tuli, lähti koira pakittamaan ja muuttui alistuvaksi. Antoi kyllä koskea, mutta väisti reilusti. Palleja koitellessa yritti aluksi vetää matalaksi, mutta loppua kohden reipastui. Otettiin muutama "toisto" ja viimeisellä kerralla koira oli todella kivasti, väisti kyllä, mutta ei erikoisemmin ja pallitkin antoi katsoa nätisti. Jauhelihapihviä Jussi sai pöydällä suuhunsa nonstoppina, eli kopeloimisesta tehtiin herkkujuttu. Ehkä tässä kerkeisi vielä viikolla muutamasti harjoittelemaan.... Ja pieksämäelle sitten myös jauhelihapihvit matkaan, jota sitten nonstoppina koiralle naamaan pöydällä ollessa. Toivottavasti tuomari ei katso pahalla..

Jussi sai myös uuden ystävän Zin pyreneittenpaimenkoirapennusta. Jotain leikintynkää kehän laidalla laittoivat pystyyn. Vaikka pikkupyrriä hiukan jännittikin, mutta selvästi tykkäsi Jussista :D

Kuvasta kiitos Evelle! :)

Loppuun vielä kuvia monttureissustamme, mistä aiemmassa blogimerkinnässä hieman kerroinkin! Kuvista Kiitos Maija P.!

Jetta, Kida, Minttu, Toivo ja Jussi

Tältä meno näytti Jussin osalta suurimman osan aikaa...

Humala Brandystä!

2011-05-31T10:23:00.000+03:00

Kyllä vain! Tämä on ällöttävän pentupitoinen bloggaus, joten jos kammoksut yliällöttäviä pentuja, niin mene pois!
Toki blogaukseen sisällytetään vähän muutakin, mutta pennu on pääosassa!

Tämä on siis Brandyn ihka ensimmäinen henkilökohtainen nimellävarustettu blogaus!
Kävin siis tiistaina 24.5 Enonkoskella Mian luona katsomassa pentuja ensimmäistä kertaa. Huuuuuuuiaaaa! Voi mitä somia pieniä alkoholimönkeröitä! Kaikki pennut oli todella reippaita, mutta kahtahan minä vahtasin eniten silmä kovana. Eli näitä kahta poikaa Brandyä ja mustaa pentua (joka näillä maailman tiedoilla saa nimekseen Romeo).
Päätös oli kyllä äärimmäisen vaikea, kun pojat olivat niin tasaisia, eikä niissä hirveästi eroa ollut nähtävillä. Paitsi tietysti väri ja koko. Tulinkin pieneen alustavaan päätökseen, että Brandy miellyttää itseäni enemmän lähinnä juuri tuon kompaktin kokonsa takia. Muuten pojat olivat melko tasaiset, Brandy ehkä hiukan nopeammin väsyi. Mutta ei oikeastaan juuri muuta.

Sitten odoteltiin sunnuntaita, sillä sunnuntaina 29.5 oli virallinen pennunkatselmuspäivä. Myös kaikki muut pennunomistajat tulivat Mian luokse. Myös kasvattaja Carita oli paikalla! Minulle oli jo aikalailla "iskostunut" päähän, että Brandy se on se minun lapsi ja sitten kun se sieltä tulla taapersi ja syliin kaappasin, niin eiköhän se siinä ollut. Brandy. Aluksi vielä jahkailin ja mietin, että josko, mutta ei. Ei siitä oikein enää mihinkään päässyt, kyllä se Brandy on, ei kukaan muu!

Brandy oli tällä vierailukerralla, ehkä aavistuksen rauhallisempi kuin viimeksi. Ja verrattuna myös veljeensä, niin melko rauhallinen, ehkäpä pentueen rauhallisin jopa. Myös kiltein se on. Toki hänkin repi vaatteita, puri varpaista ja sormista, mutta ei ehkä siihen tahtiin kuin sisarukset. Myös kynnenleikkuussa lapsi oli kaikkein kiltein. Muut kitisivät ja inisivät, mutta Brandy oli hienosti paikallaan. Yllätyksekseni Brandy viihtyi myös ruokakipolla kaikkein eniten ja pisimpään.

Pennut pääsivät myös ulos ensimmäistä kertaa. Brandy lähti hengailemaan ihan omille reiteilleen, kun siskot tallustelivat pienissä ryppäissä. Nenä kävi kovasti! Vaan ulkoilussakin Brandy väsähti aika nopsakkaan erään pennunkatselijan jalkoihin, johon sitten muodostui lopunviimeksi kokonainen pentukasa.
Ulkona otettiin myös ensimmäiset poseeraukset. Eli 4vko kuvat! Brandy napattiin sinne kesken unien ja poika oli vähän hölmistyneenä. Tönötti kuitenkin pöydällä erittäin mallikelpoisesti paikoillaan! Vähän jänskätti, mutta ei paljoa.

Saatiin mukaan myös royal caninin pentupaketti, missä oli penturuokaa, pari lelua, kuppi, hihna, ruokintaohje ja royal canin alennuskuponki. Pentu joutui kyllä vielä valitettavasti jäämään kasvamaan, mutta juhannuksen jälkeen haetaan poika kotiin! Saisi sen jo viikkoa aikaisemmin hakea, mutta itselläni menoja, jonka takia katsoin paremmaksi lykätä hakua siihen asti kun reissailut on ohi.

Täten meille juhannuksen jälkeen kotiutuu uusi perheenjäsen
Wolffhouse-Caratia Brandy, "Brandy"
Australianpaimenkoira uros
s. 1.5.2011
Blue merle

Oisikohan pentupölinät siinä sitten?
No josko. Eli siis voisin hiukan päivitellä Jussia vielä tähän loppuun. Elikkäs lauantaina 28.5 käytiin Lahtivahvistusten Maijan & Kidan ja Johannan & Jetan + joensuuvahvarit Laura & Minttu, Emmi & Toivo ja Lissu & ?. Kanssa hiekkamonttuilemassa. Kidahan siis on aussienarttu, Jetta valkkarinarttu, Minttu shelttinarttu, Lissu seropinarttu ja Toivo villisuros. Jussi oli aivan liekeissä Mintusta, koska Minttu tuoksui jollekkin aivan jumalaisen hyvälle, eikä Jussi jättänyt sitä hetkeksikään rauhaan. Tämän takia piti Jussia hiukan muistutella ja ottaa jäähylle. Hiukan se auttoi, mutta meno jatkui vieläkin jos hetkeksi selkäsi käänsit. Jussi ei oikein leikkimiseen tai muuhun sitten keskittynytkään. Jetan kanssa vähän jotain leikintynkää, mutta Jetta oli aika hirvittävä ja iso valkea möhkäle joka huitoi tassuilla niin leikki jäi vähän vajaaksi.
Otin myös reissun lopuksi paikalla oloa ja se oli super. Jussi oli piiiiitkän matkan päässä ja Minttukin siitä juoksi ohi, niin että wrooooom vaan ja silti pysyi! Miten hieno jätkä!

Lisäksi Jussilla taitaa nyt muutenkin olla hormoonihyrrät päällä, koska se on myös Rinon kimpussa. Jatkuva lupsuttelu ja astumisyritys. En tiedä, että onko se nyt menettänyt viimeisetkin uroshajunsa, kun turkki ajettiin pois ja se pestiin. Tiedä sitten noita himokkaan kääpiökoiran aivotuksia...

Hammasvaivaa ja korvavaivaa

2011-05-22T21:00:00.002+03:00

Aloitetaan vaikkapa korvavaivasta..
Korvavaivan siis otti omakseen Rino. Sitä on tosin korva vaivaillut jo pidemmän aikaa (korva kutiaa, koira kulkee silloin tällöin pää jopa ihan vinossa jne..) ja sitä on putsailtu ahkeraan kahden päivän välein ja laitettu eläinlääkärin määräämää puhdistus- ja hoitotököttiä. Vaan ei ole auttanut ja verikorvakin uusiutui.. Niinpä äiti kuskasi koiraa kivuttomalle Martinalle hoidettavaksi. Rinolta putsattiin korvat ihan ytimiään myöten, kaikki karvat nypittiin pois ja ulkopuoleltakin karvat ajeltiin, jotta korva saisi mahdollisimman paljon ilmaa. Lisäksi reseptinä saatiin joku tuju korvalääke ja uudet puhdistustökötit. Lisäksi verikorva tiristeltiin viillon kautta taas tyhjäksi ja siihen laitettiin paineside, joka pitää vaihtaa 3vrk välein. Pappa oli hyvin pöhneröissään rauhoituksen jälkeen. Vaan ehkä ärrieri siitä taas kohta porottaa terveenä etiäpäin! Toivotaan ainakin.

Sitten voidaankin hypätä hammasvaivaan, joka kuuluukin ylläripylläri Jussille!
Jussi se otti ja päätti taas jotenkin mystisesti katkaista oikeanpuolen yläkulmurin. Tapahtumasta ei ole tietoja, satuin taas vain huvikseni kurkkaamaan 14.5 (olen tehnyt sitä vainoharhaisesti ensimmäisen katkettua useammin... syystäkö?) harvahampaan suuhun ja kappasvain, taas yhtä hammasta köyhempi koira. Siellä semmoinen pieni hampaannysä törrötti yksinään... Katkeamisesta huolimatta, koira oli ihan normaali. Söi ja oli pirteä ja leikkisä.
Maanantaina 16.5 siis heti varaamaan koiralle hampaannysän poistoaikaa ja saatiinkin se heti tiistaiaamuksi. Puhelimessa eläinlääkäri esitti mahdollisuuden, että kaikki kulmurit lähtisi samalla retkellä. Itse menin hiukan hämilleni tästä, ja puoliksi mietinkin että lähtisikö ne nyt sitten samalla reissulla.
Vaan tiistaina 17.5 sitten joutuin lekuriin, koira vaa'alle, joka näytti 6.4kg (viimeksi 6,7kg...). Koiralle tyrkättiin laimea nukutusaine, jossa 7vrk varoaika (näyttelyitä silmälläpitäen..), koska ns. leikkausta hampaaseen ei tarvinnut tehdä, vaan homma hoitui ihan nyppäisemällä hampaantynkä irti. Loput kulmurit jätettiin suuhun. Todistusta tästä äksidentistä en jaksanut ottaa, sillä harjiksilla muutenkin katsotaan näitä hammaspuutoksia läpi sormien, eikä hammastodistuksiin yleensäkään kiinnitetä paljon huomiota, niin päätin sitten ajatella lompakon kautta ja päästä vähän halvemmalla. Todistuksella lisähintaa olisi tullut melkein 140e.........
Vaan sittenpähän tuota nähdään mitä tuomarit tykkää harvahampaasta todistuksella ja ilman ;) Ja tuon laimean nukutuslääkkeen ansiosta päästään nyt kuitenkin 11.6 sinne Pieksämäelle Harto Stockmarin syyniin!

Lisäksi ollaan eletty paljon kaupungissa nyt kerrostaloelämää ja Juuassakin käväistiin nyt viikonloppuna. Jussi toimitti siellä taas syöttöpossun virkaa, vaikkei omiin ruokiinsa koskenutkaan..........

Perheenjäsenuutisia sen verran, että pupelot kasvaa hyvin. Pojissa ei kuulemma muuten suurempia eroja ole kuin väri ja koko. Uteliaita ja virkeitä poikia kuulemma molemmat. Tiistaina sitten pääsen katsomaan lapsia ensimmäistä kertaa! Ja voin kertoa, odotus on SUURI!

Peruskouluttautumista

2011-05-11T22:00:00.000+03:00

Huomaa kyllä että alkaa kesä jo olemaan, kun nyt on niin paljon koiramaista puuhaakin! (nyt kun siis tuon yhden kanssa voi jotain älyllistä tuolla ulkoilmastossa tehdäkin)
Mistähän sitä aloittelisi.
Itse olin tuossa reilun viikon sängynpohjalla kuumeessa, ja koira jäi todella vähälle liikunnalle, mutta sai silti joka päivä jonkin näköistä aktiviteettia lelujen, tai vessapaperirullien muodossa. Vaan tästä toivuttuani, heti alkoi koiran kanssa touhuaminen, ihan tarpeeksi oli saanut sängyssä makoilla.

Äitienpäiväviikonloppuna menin äidin luokse lauantaiksi koiravahdiksi ja sunnuntaiksi viettelemään äitienpäivää. Vielä olin aikalailla puolikuntoinen, mutta silti melko nopeasti kepit löysivät tiensä pystyyn pihamaalle. Ja siellä sitä Jussin kanssa juostiin harjoittelemassa. Tällä kertaa keskityin pääasiassa ensimmäisen oikean keppivälin löytämiseen, eli hinkkasimme "sisäänmenoa". Aika hyvin alkoikin luistaa ja koira alkoi selvästi paremmin hahmottaa, että ensimmäinen keppi jää vasemmalle puolelle. "Pimeästä kulmasta" tuleminen oli taas vaikeampaa, ja siinä jouduin aika paljon vartalonkielellä "tuuppaamaan" toiselle puolelle keppejä.
Tällä kerralla pyrin myös ohjaamaan Jussia mahdollisimman paljon vasemmalta, koska se on sille selkeästi paljon vaikeampi puoli. Lähes koko viikonlopun ohjasin vain vasemmalta, pari randomia silloin tällöin oikealta. Ja sunnuntaina huomasikin jo, että koiran päässä oli raksutellut yön aikana, sillä sunnuntaina vasemmalta puolen ohjaus sujui jo paljon paremmin. Ei se varmaa vielä ole, tarvitsee vielä paljon ohjausta ja tukea minulta, mutta huimasti parempi kuin ennen! JES!

Lisäksi Jussi totuttautui alkuviikosta kerrostaloelämään, sillä menimme alkuviikoksi kyläilemään miehekkeeni luokse keskustaan. Itse kävin päivisin koulussa ja Jussi jäi sitten miehekkeeni kanssa viettämään aikaa asunnolle.
Kyllähän tuo aika paljon murmotti mm. autojen äänille sekä käytävästä kantautuville äänille, mutta kykeni myös rauhoittumaan todella hyvin. Jussi joutui jäämään asunnolle pari kertaa yksikseenkin. Ja itse sattumalta kerran sitten pääsin oven taakse kuuntelemaan, että miten se käyttäytyy. Melko paljon se haukkui jos käytävästä kuului vähänkään ääniä, mutta haukkuminen ei jäänyt ns. "päälle". Niinkuin se yhdessä vaiheessa täällä kotona eroahdistuksen aikaan jäi. Ihan huippuhienoa! Vaikkei käytös ihan priimaa ollutkaan, niin olen silti melko tyytyväinen :) Jussi sai myös paljon uusia ihmiskontakteja, varsinkin miehisiä, sillä ukon kaverit kävivät aina välillä kylässä kun minä olin koulussa. Oli poika kuulemma melko rohkeasti mennyt tekemään tuttavuutta, pienellä varauksella kuitenkin.

Vaan jospa menemme sitten treenipuolelle.
Kävimme eilen, keskiviikkona, Jussin kanssa POKSin peruskoulutuksessa. Kävelimme aluksi noljakasta treenikentälle, joten matkaa kertyy about 4-5km suuntaansa.
Paikalla oli oikeastaan vain isoja koiria, oli lk saksanseisojaa, berni, lagotto, bordercollie ja olisiko ollut 4 isoa seropia meidän lisäksi.
Tunnin teemana oli keskivartalon hallinta ja lihasten kehittäminen. + ohitusharjoittelu.
Keskivartalohallinnan opettelun aloitimme kaukokäskyillä istu-maahan. Noh. meillä ne ei ihan kakeina menneet, koska herra hienopersettä piti aika paljon maanitella käymään makaamaan ruohikolla. Mutta jotenkin ainakin. Tuppasi koira vain liukua kohti minua, liikkeiden suorittamisen lomassa (ei siis varsinaisesti kävellyt minua kohti) menin sitten kuinka kauas hyvänsä. Lisäksi tästä lähdettiin sitten työstämään ryömimistä, joka ei luonnollisestikkaan meiltä sujunut, kun valmiiksi koira puolittain ilmassa, epämiellyttävän ruohikon takia. Teimme näitä juttuja lähinnä vain "sinne päin" meiningillä.
Sitten aloiteltiin ohitusharjoittelua. menimme vastakkaisiksi riveiksi ja sitten piti kulkea ns. vastaan ja välistä läpi. Jussi ohitti todella hienosti, mistä olen hiukan yllättynyt, sillä lenkeillä muiden koirien ohittaminen on ollut näin talven jälkeen taas erityisessä hionnassa. Nätisti se kulkee vetämättä ohi, mutta selvästi mieli tekisi kaverin luokse ja piipittäminen on hirvittävää. Myöskään kontaktin ottaminen minuun, näillä lenkeillä, ohitustilanteessa on unohtunut. Vaan treeneissä harjoitellessa Jussi piti täyden kontaktin ja oli hiljaa kuin hiiri, hihna löysällä. Seuraaminen ei ollut kovin tiivistä, mutta läheisyydessä pysytteli. Taitaa herra hoksata treenin ja lenkin eron? Vaikka lenkillä ollessa tätä yritetään treenata ihan samalla tavalla.
Ohitusta harjoiteltiin myös siten, että käveltiin muita koirakoita vastaan ja hiukan ennen kohtaamista, tehtiinkin u-käännös ja palattiin takaisin. Tässä Jussin keskittyminen herpaantui aika tavalla käännöksessä, mutta palautui käännöksen jälkeen kontaktiin. Näin jälkiviisaana voisi ajatella että käännöstä tehdessä olisi voinut ottaa koiraa paremmin haltuun ja palkkailla. Lisäksi teimme vielä niin, että käännöspaikassa pysähdyttiin ja istutettiin koira ja laitettiin vielä makuulle. Tämä oli Jussille vaikeampi, koska siitä ensinnäkin oli ikävä laskea ruhoansa miltään osin maahan + että paljon häiriötä vieressä. Aika paljon se häselsi tässä kohtaa. Mutta ihan ok.
Lopuksi otettiin vielä niin, että piti kävellä koirakoiden muodostamalla kujalla. Tässä Jussi oli niin hieno ja taitava ja paras ja loistokas! Otettiin harjoitus seuraamisena. Ensin perusasentoon --> WAU! Siitä seuraaminen, lähtö oli vähän valju, mutta täpäkästi koira otti kontaktin ja SUPERTIIVIIN seuraamisen! Koko menomatkan aikana se ei edes vilkaissut mihinkään muualle, ei edes kulkureittiään, minkä se yleensä tekee. Seuraaminen oli niin tiivis, että minua ihan hirvitti, että kohta astun sen päälle. Käännös kujan toisessa päässä oli melko väljä ja kontaktikin rikkoontui, mutta otin Jussin nopeasti sitten perusasentoon ja lähdettiin kujaa pitkin takaisin. Ja seuraaminen oli edelleen niin huippuluokkaa, että hirvitti! Siiis aivan LOISTAVA Jussi!
Ja viimeisenä oli vielä luoksetulo. Jussi jäi hyvin paikalleen narunpäässä kouluttajan luokse. Hienosti se odotti siellä kunnes annoin luoksetulokäskyn. Aluksi vauhti oli todella hyvä, mutta laimeni vähän ennen puoltaväliä. Liekkö perässä roikkuva hihna sitten häirinnyt..?

Mutta tämmöistä meille.
Uutta perheenjäsentä odotellaan kovasti ja varausmaksukin nyt on maksettuna. Eli jompikumpi pojjiista tänne nyt sitten kesäkuun loppupuolella kotiutuu :)
Vaikka Jussihan on autuaan tietämätön tästä kaikesta, vaikka kovasti olen yrittänyt selittää..

Perheenjäsenuutisia!

2011-05-05T19:14:00.005+03:00

Niitäpä juuri! Karvaisia sellaisia!
Toivottavasti minä en nyt vain nuolaise ennenkuin tipahtaa. Mutta koputtelen puita mennessäni ja hoen matraa! Tätä on niin pitkään nyt odotettu ja juuri tätä yhdistelmää vielä pitempään! Monet yhdistelmät ja lupaavat pentuset annoin mennä ohi, odottaen jotain, jotain vielä parempaa. Ja tässä se toivottavasti nyt sitten on!
Jossain tuolla tosiaan taisin mainita, että meille on tässä kevään aikana tulossa uusi perheenjäsen, noh... se taitaa nyt venähtää kesäksi, kun äitikoira pihtasi juoksujaan :D

Vaan aloitetaanpa nyt ihan alusta tämä tarina. Olipa kerran Facebook (ups, mainostus). Siellä on, tiedätte varmaan, kaikenlaisia erilaisia kivoja, turhia ja ärsyttäviä toimintoja. No vaan, olipa kerran eräs päivä, kun päätin käyttää tällaista toimintoa, nimeltä "Päivittäinen horoskooppini". Enhän minä toki horoskooppeihin usko (nimim. kerran se lupasi minulle lottovoiton, enkä saanut penniäkään), mutta tälläinen ennustus sieltä sitten tuli:

"Paivittainen horoskooppini sanoo:
Yksi asia etenee yllättävän nopeasti. Se tuntuu jopa helpottavalta, sillä olet miettinyt sitä päässäsi jo pitkän tovin. Nyt on toiminnan aika."
Päivittelin tätä asiaa kommentoimalla "Mikäköhän. Mystistä."

Vaan päivällä asia sitten selkiintyi, kun Carita lähetti minulle viestiä, että narttu on nyt astutettu! Ja minä en olisi sen iloisempi siitä viestistä voinut ollakkaan! Ja tästä lähti sitten parin kk odottelu, että niitä pentuja saadaan maailmaan. Lisäksi alkoi nimien pyörittely, että minkä koira saa nimekseen. Vahvimmilla ovat alusta asti olleen Reima, Brandy ja Bruno.

Sitten, olipa kerran vappu 1.5. Minä 38 asteen kuumeessa. Huomaan, että facebookkiin on merkitty uusi kuva minusta. Ja..........maailman suloisinpia pieniä vappupallokoiranpentupötkylöitä! 6kpl! Siinä vaiheessa kuumeeni ei kyllä estänyt minua pomppimasta ympäriinsä ja hihkumasta sekä iloitsemasta! Maailmaan oli saatu 4 narttua ja 2 urosta!! Myöhemmin narttu oli pulauttanut vielä yhden merlenartun, joten koko satsi oli yhteensä 7 pentua 5n ja 2u. Hassu sinällään, koska minun pieni salainen toiveeni oli, että syntyisi nimenomaan 5 urosta ja 2 narttua. Minun toivomuksen käsittelyssä taisi joku mennä vikaan... Vaikka ei siinä, kaksi urosta on ihan hyvä kuitenkin, se on tärkein, että uroksia ylipäätänsä tuli!

Urokset ovat siis;

1. syntynyt black tricolour WHC Black Label 370g

4. syntynyt blue merle WHC Brandy 238g

Nätit värit on molemmilla ja trikillä on vielä kuulemma erityisen kiiltävä turkki!

Pikku-Brandy taas pentueen pienin, mutta ehkä myös se pippurisin, katsotaan ;)

Minulla on lempparini, mutta mieluiten teen varsinaisen päätöksen kunnes olen pennut ja niiden luonteen nähnyt. Siihen asti odotellaan ja katsellaan mitä pojista kehittyy!

Nyt jos minä kertoisin hiukan yhdistelmästä!

Pentueen kasvattajana on siis Carita Servin-Honkasalo, Wolffhouse-Caratia

Mutta pennut kasvavat Enonkoskella Mia Putkosen luona, Kennel Zharmant's

Yhdistelmä on upeistakin upein! - odottamisen arvoinen!

Isänä pentueessa on;
CA MVA EE MVA LV MVA EE VMVA LT MVA RU MVA LV VMVA LT VMVA BALT MVA BALT VMVA EEVV-10

Legends Smok'n Brasandos Nitani

Silmiltään terve (maininta epäilyttävästä lasiaisen rappeumasta johtuu onnettomuudesta)

Kyynärniveler 0/0

Lonkat Excellent (ulkomainen tulos)

Pentueet: 4 aikaisempaa Suomessa, ulkomailla enemmän. Terveys kaikilla minun tiedossani olevilla on ok!

"Brazos" on tuotu Yhdysvalloista ja se on kierrellyt ympäriinsä, kunnes tuli Caritan omistukseen. Brazos asuu Mian luona Enonkoskella.

Brazosta jos kuvaisi yhdellä sanalla, niin se olisi varmastikkin herrasmies. Se kuvaa tätä koiraa aivan niin piirun täydellisesti, kuin mikään sana voi kuvata. Brazos on todella kiltti ja se on myös rauhallinen. Hieno koira kertakaikkiaan.

Emänä pentueessa on;

LT MVA RU JMVA LT JMVA LV JMVA EE JMVA BALT JMVA

Talisman Birds And Bees

Silmiltään terve

Kyynärnivel 0/0

Lonkkanivel A/A

"BB" on aivan upea koira, juuri sellainen kuin omanikin toivoisin olevan. Bb on aina iloinen pikku intoilija. Bb pitää kaikista ja on innoissaan kaikesta. Aktiivinen pikku sählä. Loistava koira!

Olikohan siinä kaikki oleellinen?

Ainiin, tuosta otsikkokuvasta pitikin mainita, että se on aivan _kamala_, elkää siis saako siitä ylimääräisiä kuolonkouristuksia. Meille tuli psp:n kanssa pientä erimielisyyttä ja luovutin taistelun, joten se jäi vähän... rumaksi... No joku toinen päivä sitten parempi tilalle!

Tapahtumattomuutta

2011-04-29T13:45:00.001+03:00

Hei vain kaikille pitkästä aikaa!
Ajattelin nyt päivitella tännekkin, vaikkei mitään jännittävää tai hullunhauskaa olekkaan tapahtunut.

Jussin kanssa ollaan vain oleskeltu ja eletty elämää eteenpäin. Jotain ehkä maailman yksinkertaisempia tokotokotteluja ollaan otettu ulkona, mm. seuraamista kytkettynä ja irti, liikkeestä seisominen, luoksetuloa ja muuta samanlaista. Olenpa tässä kiinnittänyt siihenkin huomion, että koira seuraa paljon paljon huonommin hihnassa kuin irti.
Jussi on myös alkanut saamaan väriä, kun on voinut joitakin päiviä paidatta rillua tuolla ulkona. Ja voi miten siitä näkee että se nauttii taas kuivasta, lämpimästä ja auringosta. Se on niin paljon iloisempi ja reippaampi otus!

Ollaan Jussin kanssa käyty myös kyläilemässä. Ollaan nimittäin käyty uudessa "anoppilassa" Juuassa. Siellä on myös kaveri, Otto. Otto on dreeveriuros, samanikäinen kuin Rino. Otto on viralliselta nimeltään Oskulan Otto-Poika. Aluksi Jussi ei Otosta pitänyt lainkaan. Heti kun lähekkäin/nenäkkäin pääsivät, alkoi armoton egoaminen ja purraus. Kovasti Jussi yritti myös selkään hyppimällä alistaa vanhaa herraa ja jos herra ei ollut aloillaan, niin sitten Jussi laittoi rähinät päälle. Otto onneksi sen verran hyväkäytöksinen, että takaisin se ei sanonut. Mikä oli ihan hyvä, sillä muuten olisi Juukareissut saattaneet olla vähän mutkikkaampia.
Toisella kyläilykerralla Jussi vain muutaman kerran nostatti egoaan, mutta sen jälkeen ei minkäänlaista purraamista tai alistamista ollut.
Jussia myös syötettiin erittäin hyvin talon puolesta :P Se veti napaansa mm. pizzaa, lettuja, lihoja ymsyms. Ei ehkä ollut ihmekkään että sitten niitä tarpeitakin tehtiin sisälle, kun ei ollut normaalit ruuat ja ruoka-ajat. Eikä tuo nyt hirveästi ulos ole tottunut pyytämään.
Ja maininnan arvoisena se vielä, että Jussissa käveli myös punkki! Kiinni se ei ollut vielä kerennyt, mutta kova oli yritys. Voipi olla, ettei koira(/koirat ;) ) lähde kesällä mukaan tuonne, sillä siellä kuulemma vilisee sekä punkkeja, että kyykäärmeitä enemmän kuin laki sallii. Minä en halua ottaa sitä riskiä, että käärme puree tai saamme tuliaisena borrelioosin...

Mitäs vielä... Käytiin myös tuossa äidin luona ja minä pystytin hetimiten kepit kuivaan pihaan. Vähän oli Jussilla ensin hakemista, mutta kyllä se selvästi muisti homman idean. Hienosti ukko kepitteli ja taas pystyi oikealla puolella ohjatessa jättämään huitomista todella vähälle. Vasemman puolen ohjaus on Jussista taas paljon haastavampaa ja sille puolelle se tarvitsee paljon apuja vielä.

Tähän väliin sitten tunkaisen kevään ensimmäiset alastonkuvat!

Rino sitten taas viettelee leppoisia eläkepäiviä eikä sielläkään suunnalla sen ihmeempiä tapahdu. Tassu on nyt ärrierillä ollut hiukan kipeä ja tulehtunut. Mutta mennyt aika hyvin ohi, putsaamisella ja suojaamisella.

Sitten jos vähän offtopikkia, niin tähän maailmaan on saatu myös kolme uutta eläjää! Kolme nättiä pientä rinsessaa näki päivänvalon aamulla 27.4! Kyse on siis tietenkin kaverini shetlanninlammaskoira Mintun pennuista!
Itse olin apukätilönä siellä, ojentelemassa kaikkea tarvittavaa, desinfioimassa ja kuivailemassa pentuja. Pääasiassa synnytys meni oikein hyvin! Ja Tittatädin Minttumattinen on loistava äiti <3
Syntyneet olivat siis narttuja kaikki, oikein hyvän kokoisia. 1. isohko blue merle narttu "täydellinen/läski" 2. pienempi blue merle narttu "Kehari" ja 3. pienin ja pippurisin tricolour narttu.
Omia lemppareita näistä olivat Kehari ja trikki. Jotenkin niin persoonia molemmat! Vaikka koko pentue oli aivan upea!
Lisää pennuista ja niiden kasvusta voit lukea Mintun omasta blogista!

Onnea Rino!

2011-03-13T19:20:00.001+02:00

Rinoa voi onnitella kahdesta syystä!
Ensinnäkin meidän papparainen täyttää 15.3 tiistaina 11v!! Hän on jo pappa niin <3
Muuten ihan hyvinvoiva pappa, mutta selkä on reistaillut, jäykkyyttä tullut ja esim. ylösnouseminen on toisinaan vaikeampaa. Myös rasvapatteja on tullut lisää ja jotkut niistä tuntuu vain kasvavan. Myös korvatulehduksia (=hiivaa) on ollut nyt todella usein. Mutta muuten pappa on oikein virkeä ja elämäniloinen!

Sitten voin kertoa tästä toisesta syystä.
12.3, eli eilen, oli match show tiedepuiston parkkihallilla. Suuntasimme nokat sinne kera molempien koirien, Jussin ja Rinon. Äiti lähti mukaan naulakoksi.
Odottamista oli jonkun verran ennen omaa vuoroa ja veteraanit olivat vielä viimeisenä. Molemmilla koirilla oli tuomarina Piia Takkunen.
Jussin kanssa mentiin kehään ensiksi. Jussin parina oli kääpiösnautseri Wilma ja olimme A-pari, eli pitkästä aikaa esiinnyimme "ekana". Jubaba esiintyi mielestäni ihan hyvin, juoksi reippaasti ja ryhdikkäästi, ainoastaan seistessä oli vähän valju. Liekkö johtui siitä että saattoi aavistuksen palella. Pääkallofleece meillä kuitenkin oli päällä.
Pöydällä Jussi oli melko ok. Väisti aika paljon, mutta antoi todella hyvin katsoa hampaat ja tutkia muutenkin läpi.
Jussille annettiin punainen nauha, josta olin hiukan yllättynyt.
Jatkokehässä Jussi esiintyi edelleen tosi kivasti ja nyt seisominenkin oli aavistuksen näpsäkämpää, vaikkei hyvää vieläkään. Juostessa meinasi aluksi kiskoa edellä menevän perään, mutta eipä muuten mitään ongelmaa. Menestystä jatkokehässä ei kuitenkaan tullut eli Jussin saldona PUN ei sij.
Sitten olikin Rinon vuoro. Rinon parina oli walesinspringeri Reetu.
Rino esiintyi tapansa mukaan todella upeasti. Pönötti hienosti seisoen ja juoksikin tosi kivasti. Antoi tutkia kivasti, vähän ihmetteli, että mitä ventovieraat ihmiset tulevat lääppimään, mutta kun nakkia nenän edessä heilautti, niin unohtui tyystin kaikki muu. Rino sai sinisen nauhan.
Sinisten kehässä oli kolme koiraa. Rino, bichon Piki ja joku kolmas. Rino esiintyi edelleen todella upeasti. Ensin tälle jollekkin koiralle ojennettiin ruusuke, hän oli siis tullut kolmanneksi, sitten tuomari sanoi meille, että teille en anna mitään, koska te menette BIS-kehään! Rino siis oli voittanut siniset veteraanit!! Fiilis oli kyllä siinä vaiheessa jo ihan katossa! Meidän papparainen oli menossa BIS-kehään!!
Bis kehässä Rino alkoi jo ihan huomattavasti väsymään, se ei olisi enää jaksanut keskittyä ja sitä alkoi ärsyttää esim. se ettei sille syötetty nakkia nonstoppina. Väsymystään se osoitti lähinnä haukkumalla. Muuten Rino esiintyi todella hienosti, jaksoi vielä seistä edustavasti, mutta juoksu oli sitten vähän laiskahkoa. Olin jo varustautunut, että neljänneksi tullaan, eikä se haittaa mitään. Mutta sitten neljännelle sijalle osoitettiin leonbergi ja me olimme kolmansia! Eli Rinon saldo siltä päivältä SIN BIS3!!! UPEA PAPPA!
Palkinnoksi saatiin ruusuke, pokaali, pussi pedigreen ruokaa, jotain koiranamuja, lippulappusia ja 5€ lahjakortti mustiin ja mirriin.

Lisäksi sain kennelliitolta Jussin eläinlääkäritodistuksen katkenneesta ja poistetusta vas. alakulmahampaasta. Ikävä kyllä, tuon käsialan tunnistaminen on sellaista ydinfysiikkaa, etten kaikkea saanut käännettyä, mutta tässä se mitä sain tulkituksi:

"C1 (jotain) (jotain) poistettu. Rtg -kuvasta näkyy valtaosan väliposkihampaita puuttuvan, osa ovat maitohampaita."

Ei mitään ja agilityä sekä näyttelytreeni!

2011-03-12T21:13:00.003+02:00

Huhhuijjakkaaa! Mitäköhän kaikkea jännää taas!
Ei olla hirveesti mitään sen kummempiä hommailtu. Jussi tietysti ihan kikseissä nyt kun on alkanut säät lämpenemään, eikä tartte niin paljon vaatetustakaan! Jonkun verran ollaan tokohommiakin väsäilty ja ei kerpsunteles kun on ollut koira niin liekeissä. Tosi kivasti seuruussa pitää kontaktia, edelleen pitää pientä sopivaa turvaväliä mun jalkoihin, vaikka perusasentoon tulee kyllä kivasti ihan tiiviinä. Ja ulkona perusasennossa seisominen on sallittu, koska...noh.. en usko, että kauhean moni tahtoisi paljasta takamustaan ihan mihin tahansa laskea ;)
Nyt vaan ootellaan kesää, että päästään nurmelle harjottelemaan mm. liikkeestä jäämistä. Sisällä (tolla mun nanomillin kokosella olohuoneen matolla) "jäävät" onnistuu jotenkuten. Estehyppyäkin olisi joskus kiva koittaa. Pitää varmaan MinttuLauraa tässä asiassa härkkiä.
Mutta joo, on tässä tapahtunut ihan oikeitakin! mm. espooreissu!
.
Tosiaan Espooseen isän luokse kylään suuntasimme Jussin kanssa maanantaina (7.3), hyvin tuli juttuun vieressä istuneen mieshenkilön kanssa junassa, ei arastellut koira yhtään. Ja myös tämän miehen syliin olisi ollut tosi kivaa mennä.
Mutta varsinainen toiminta tapahtui sitten tiistaina, kun olin hoksannut, että harjisporukka (mukaanluettuna Jussin kasvattaja) pitävät agilitytreenin, joka tosin on omatoiminen, eli ei ohjattu. Meillä kun agiliidosta on jo sen verran hyvä aika, niin pyysin päästä mukaan verestämään sekä omaa, että koiran muistia.
Itse olin todella innoissani tästä mahdollisuudesta!

Teimme Jussin kanssa ihan helppoja juttuja ja muistelimme esteitä. Esteissä pidin esterimat medikorkeudessa, koska kyllä tuo nyt loppujen lopuksi taitaa mediksi mennä.
Aika paljon harjoiteltiin Jussin kanssa putkihommia ja putki-este sarjaa. Välillä oli Jussilla putkeen hakeminen ongelma ja eteenlähettämistä ei oikein voinut ottaa, kun ei ollut kukaan namialustalla "vahtina". Mutta kyllä sen ainakin hoksasin (mikä on tullut aiemminkin treeneissä esille) että Jussi tarvitsee kunnon vauhdin putkeen mentäessä.
Ihan aluksi otimme tallaista simppeliä sarjaa

Ongelmaksi tuossa tuppasi käymään kakkosputkeen hakeminen. Jussi mielellään siitä kaahoitti ohi suoraan namialustalle. Onneksi olin joka missauskerralla tarpeeksi vikkelä ja kerkesin itse ensin namialustalle estämään "palkkauksen". Korjasin kuitenkin ongelman siten, että heti ensimmäisen putken jälkeen, otin koiran ns. haltuun ja palkkasin. Sitten vein sen ihan kunnolla toiseen putkeen, jonka jälkeen se sai mennä namialustalle. Toistin tämän pari kertaa ja sitten kokeilin uudelleen ilman välipalkkausta.
Hetken se minua ensimmäisen putken jälkeen tiirasi, että tuleeko sitä nakkia nytkin, mutta huomasi, ettei, niin haki todella hyvin sitten kakkosputkeenkin ja pääsi namialustalle. Lopetin tähän suoritukseen.

Simppelin sarjan jälkeen otettiin melkein yhtä simppeliä, tosin pientä ohjausharjoittelua minulle siinä sitten.

Eli ihan iisibiisiä, mutta tein tuohon putkien välille sitten persjättöä. Olisi pitäny hoksata jotan valssaustakin ottaa siihen, mutta enpä hoksannut. Tämä oli koiralle jotenkin helpompi, ja haki todella kivasti itse putkiin.

Tämmöistä sarjaa sitten. Viimeisenä sarjana, eli otin tuohon väliin vielä esteenkin. Jätin Jussin ensimmäisen putken suulle ja menin itse odottamaan esteen lähettyville. Sitten päästin koiran tulemaan, tuli hyvin, haki kivasti esteelle ja siitä kivasti (toisinaan hieman vaihtelevasti) toiseen putkeen ja palkka. Harjoittelin myös välillä niin, että en ottanut ensimmäistä putkea mukaan, vaan jätin koiran esteen taakse, menin putken tuntumaan ja kutsuin, siitä sitten putkeen.

Emme toki tehneet pelkkää sarjaharjoittelua. Otimme myös rengasta, jota Jussi jonkun verran vieroksui, mutta meni kuitenkin ihan kivasti. Otimme myös puomia ja kontaktia, on-offia siihen. En usko, että koira ihan yhdisti tätä on-offia vielä, mutta eiköhän harjoituksen myötä. Mutta puomi oli kyllä saakelin liukas, joten en uskaltanut sitä kovin monesti edes ottaa. Ja Jussin pitäisi malttaa tuossa on-offissa odottaa, että saa vapautumisluvan, koska nyt hyvin useasti se saattaa vaan siitä itekseen lähteä.
Lisäksi kokeilimme pitkästä aikaa pussia. Se olikin Jussille vaikea, kyllä se tulee, jos sitä edes vähän raottaa toisesta päästä, mutta yksin tuleminen on Jussille tosi vaikeaa. Kyllä se siitä ison maanittelun ja rohkaisun myötä kerran suostui tulemaan ja siihen lopetimme. Isot kehut tietysti! Vaikka oli kyllä hauska, kun näki miten koira ryömii siellä pussissa mahdollisimman pienenä, vaan hitaasti, mutta varmasti!
Vielä kepit, otin ensin varmuudeksi vetämällä, kun ei oltu pitkään aikaa keppeilty. Ja sen jälkeen huitomalla. Hienosti ja reippaasti se Jussi kepittelyt suoritti! Tosin keppejä oli vain puolet, mutta kuitenkin.
Tämän lisäksi kasvattaja opasti meitä hyppytekniikassa. Eli kolme estettä peräkkäin (rimat vain jalustoilla), ensin samoilla etäisyyksillä toisistaa ja sitten muutettiin hieman. Hienosti se Jussi pomppi ja joutui etäisyyksien muuttuessa käyttämään aivojaankin. Olisi vain pitänyt olla kamera jolla kuvata hyppytyyli.

Siinä olikin vähän ehkä turhankin paljon kerrakseen. Kyllä huomasi että koirakin väsyi jo ehkä hiukan liikaa. Olin siis itse turhan innokas. Treenit meni suurimmaksi osin ihan hyvin, Jussi oli reipas, vaikka loppua kohden väsyikin. Pidimme myös taukoja, tosin tauoilla Jussi vain kitisi takaisin radalle. Ongelmana oli myös toisten koirien häiriköinti. Jussi ei ole ollut pitkään aikoihin missään sosiaalisessa tapaamisessa, niin sitten olisi ollut niin kivaa päästä moikkaamaan kaverit. Etenkin kun kaikki muut olivat tätä naiskauneutta! Joten minun rääkymisen sijaan kasvattaja ehdotti, että Jussi lähtee jäähylle aina kun lähtee hiibailemaan muiden luokse ja korvat häviävät. Näin siis teimme lopputreenien ajan ja jonkun verran tuntui auttavan!
Vaikkakaan yhtään kunnollista ahdistumiskohtausta ei saatu, niin oli tilanteita joissa Jussin jonkun verran ahdistui. Näitä mm. pannan laittaminen tai minun kompastuminen sekä syliin nostaminen. Mutta koira palautui niistä yllättävän hyvin!

Agilityn jälkeen meillä oli tunnin tauko, jonka jälkeen alkoi sitten näyttelytreeni. Päätin jäädä sinne, koska Jussilla on ollut nyt niin paljon huonoja pöytäkokemuksia, että pöydälle oli päästävä harjoittelemaan. Käytiin kasvattajan kanssa lyhyt jäähdyttelylenkki ulkona ja sitten menimme Jussin kanssa takaisin sisään, jossa pyörimme lisää hetken aikaa. Lisäksi hieroskelin Jussia siinä joutoajalla.
Näyttelytreenit alkoi ja Jussi oli todella kivasti. Emme hirveästi hommailleet, vaikka Jussi olikin hyvin reipas. Muutaman kerran ympäri, seisomista, parijuoksua ja kerran pujottelua. Sitten päätavoite, eli pöytä. Pöydällä Jussi meni ihan kasaan, se ei siis seiso siinä lainkaan, lähinnä könöttää. Koskea se antaa ja hampaatkin katsoa, mutta yrittää silti väistää. Kävimme kahdella eri pöydällä, toisessa tuomarina mies ja toisessa nainen. Miehen kohdalla Jussi jännittää huomattavasti enempi. Silloin yrittää enemmän pois tilanteesta ja väistää reilummin.
Treenien loppuessa kuitenkin istuskelimme lattialla, niin miestuomari (saati kukaan muukaan) ei ollut enää yhtään kamala ja meni ihan suosiolla rapsutettavaksi, ihankuin mitään ongelmaa ei olisi. Näinpä siis...

Siinäpä tuo aktiiviosuus espooreissusta olikin. Vaan se vielä pitää kertoa, että odotellessamme junamme lähtöä kotiin, Helsingin rautiksella. Eräs mies tuli kysymään, että voiko hän ottaa kuvan Jussista. Hiukan hämmästyneenä annoin luvan. Pian siinä oli varmaankin neljä muutakin ihmistä jotka kysyivät, että saavatko hekin ottaa kuvan koirastani. Annoin toki luvan, suuresti ihmetellen, että mikä koirassani on niin erikoista (en tiedä oliko se sitten pääkallofleece joka teki koirastani niin erikoisen...)!